08.07.2017 Arkikuva 25/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Apua, mä olen jäänyt arkikuvahaasteessani hieman jälkeen. Meneillään on viikko 27, mutta tämä on vasta arkikuva nro 25. Miten voikin olla niin vaikea saada tallennettua jotakin arkista, kun käsillä on koko ajan jokin väline, millä kuvan voisi ottaa. Yritän petrata!

Tämän kertainen kuva on arkea monella tavalla. Silhuettikuvan vihkipuhetta pitävästä pastori Heli Mäkelästä otin viikko sitten lauantaina, ollessani hääkeikalla. Vihittävälle hääparille tuo hetki oli todella erityinen ja koko päivä varmasti yksi heidän elämänsä ikimuistoisimmista. Kuvassa esiintyvälle papille ja minulle hääkuvaajana sama tilanne oli kuitenkin arkea, työtä. 

Myös omien kuvien julkaisu lehden sivuilla on arkea. Satakunnan Kansa tulee aina selattua sillä silmällä, että mitäs kaikkia omia ruutuja sinne onkaan päätynyt.

Syy miksi tämä hääkeikalla otettu kuva on lehdessä, on se, että Lännen Median (LM on siis useamman sanomalehden yhteistoimitus) lehtikuvaajilla kiertävä "Hetki elämästä" -vuoro osui tällä viikolla minun kohdalleni. Kyse on viikonloppuisin julkaistavasta palstasta, jonka otsikko on em. Hetki elämästä. Kuva ei saa olla mikään ylijäämäruutu uutiskeikalta, vaan jokin uusi ja julkaisematon otos. 

Tykkäsin kovasti tuon silhuettikuvan rauhallisesta tunnelmasta, joten pyysin pastorilta luvan kuvan julkaisuun ja haastattelin häntä hieman kuvan oheen tulevaa tekstiä varten. Miten se voikin olla hankalaa kirjoittaa tuollainen lyhyt pätkä tekstin kylkeen!

Tämä blogikirjoittaminen on niin eri asia ja helppoa, mutta aina kun pitää tuottaa jotain tekstiä lehteen, tuntuu se ihan hiton vaikealta. Pitäisi vaan kirjoittaa enemmän ja hankkia rutiinia. Sillä onhan mulla oikeastaan haave, vaikka edellisessä postauksessa kirjoitinkin haaveiden ja tavoitteiden puutteesta. Mä nimittäin haluaisin kehittyä kirjoittajana. Haluaisin olla joskus kirjoittava kuvaaja! Tällä viikolla mä olin sitä, n. 800 merkin verran.