04.08.2017 4 pukeutumissääntöä
1. Kengät näkyviin
Muistelen aina nauraen yhtä monen vuoden takaista tilannetta, kun kaverin soitettua lähdin pikavauhtia tapaamaan häntä kaupungille. Mulla oli jalassa vuosia vanhat mustat suoralahkeiset farkut ja enempiä ajattelematta nappasin kenkätelineestä uudet mustat bikerbootsit. Olin ostanut kengät niiden varressa olevien näyttävien solkien ja niittiyksityiskohtien vuoksi.
Pääsin ulos kotoa ja keskellä toria mä yhtäkkiä tajusin kammottavan virheeni. Housujen lahkeet peittivät kaikki kenkien koristukset, näytti ihan kuin mulla olis ollut jalassa ihan vaan tylsät mustat pyöreäkärkiset talvikengät ja ne pilkottivat tylsien mustien lahkeiden alta.
Suurin osa ihmisistä miettii, että mikä siinä nyt on niin kauheeta, mut mulle se oli jotakuinkin kammottavin pukeutusmivirhe, jonka mä voin tehdä. Oikeasti harkitsin kääntyväni takaisin kotiin vaihtamaan joko kengät tai housut. Kengät olisi voinut vaihtaa vaikka punaisiin maihareihin tai sitten housut pillilahkeisiin, jolloin nilkkureiden varret olisivat päässeet esiin.
Kenkien siis kuuluu erottua edes jollakin tavalla. Värillä, hauskalla yksityiskohdalla tai materiaalilla. Tai jos jalkineeni ovat todella yksinkertaiset, niin ainakin niille pitää antaa tilaa näkyä. Ei siis piilottelua lahkeiden alle, vaan puntit ylös! Talvella, kun ei halua nilkkoja paljaaksi, luotan kapeisiin, kengät esiin jättäviin lahkeisiin.
2. Nilkat ja ranteet esiin
Niin, se lahkeiden kääriminen liittyy osaksi tuohon kenkien esille tuomiseen, mutta näin kesäaikana myös ihan puhtaasti siihen, että tykkään paljaista nilkoista. Jotenkin vaan kintut näyttää mielestäni aina kaikinpuolin paremmilta, kun hieman kääntää housun lahkeita, jos ei housut ole jo valmiiksi vajaamittaiset. Ja esimerkiksi farkuissa ne itse käänteetkin on mielestäni tosi hyvän näköiset!
Toki poikkeuksiakin on, eihän mitään leveitä pitkiä hulmuavia housuja käännellä. Mutta sellaisten kanssa päästäänkin siihen vakavaan ongelmaan, että lahkeet peittää kengät. En kestä!!
Puseroiden, neuletakkien tai minkä tahansa sisävaatteiden hihoja pidän pitkinä oikeastaan vain ulkotakin alla. Heti takista luopuessani kiskaisen hihat ylös. Jos on mahdollista valita, niin mieluummin jo ostan puseroni 3/4 hihoilla mieluummin kuin täyspitkillä.
Mulla on vaan jotenkin tosi tunkkainen olo, jos hihat yltävät ranteisiin saakka. Paljaat ranteet tuovat yläosaan ilmavuutta. Hihat ovat mielestäni myös tiellä vaikkapa tietokoneella työskennellessä tai kuvatessa.
3. Maksipöksyt kunniaan
Mä en tiedä mitään hirveämmän tuntuista asiaa pukeutumisessa kuin vatsamakkaran alle rullautuvat alushousut. Sen harvan kerran, kun päälle on eksynyt sellaiset hirvitykset, olen nakannut pöksyt ekaan vastaantulevaan roskikseen. Tällaisia vahinkoja sattuu joskus, kun ostaa uusia ja itselle vieraita alkkareita, jotka näyttävät silmämääräisesti hyviltä, mutta niiden viheliäinen luonne paljastuu vasta istuuduttuasi ensimmäisen kerran.
Vannon siis korkeiden mummopöksyjen nimeen! Tarpeen tullen valitaan mummopöksyt lahkeilla.
Mun alushousuvertailu-postauksen voi lukea TÄÄLTÄ.
4. Pakolliset korvakorut
Mä en juurikaan poistu kotoa ilman korvakoruja kuin korkeintaan lähikauppaan tai urheilemaan. Muuten mun pukeutumiseen kuuluu aina jotkut killuttimet. Vaikka mulla olis työpäivänä miten tylsää rönttätrikoota päällä ja vaelluskengät jalassa, niin korvikset on silti oltava. Ne tuovat mulle sellaisen olon, etten ole aivan hunningolla, vaikken vaatteisiin olisi jaksanutkaankiinnittää huomiota. Pakkaan ihan parin päivän reissullekin aina vähintään 5-6 paria korvakoruja.
Nämä siis mun päänsisäiset pukeutumissäännöt, joita tunnun noudattavan melko orjallisesti. Kertokaa te nyt omanne!
Pellavasydämen Mervi
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKenkäjuttua en jaa kanssasi sillä inhoan kenkien säilyttämistä. Ostan vain minimimäärän millä just pärjään. Mut noi muut on myös mun juttuja ja lisäksi huulipuna. En meikkaa muuten arkisin mut huulilla täytyy olla väriä.
Sissu
Posted at 00:00h, 30 marraskuunKokeilin eilen farkkujen lahkeiden kääntämistä. Tuntui oudolta, mutta oli mukavan kesäinen fiilis.
Olen aika laiska korvisten käyttäjä kotona, mutta muuten käytän ahkerasti. Jos on unohtunut laittaa niin ai että on alaston olo. Vähän mulla on pukeutumissääntöjä, mutta toinen on se etten pysty laittamaan tosi löysää ja pitkää t-paitaa löysien housujen kanssa. Jänniä nämä päänsisäiset jutut.
Alissa
Posted at 00:00h, 30 marraskuunHahahaa, yhdyn täysin näihin kaikkiin!! Mummokalsareita myöten!! Mulla lisäksi hysteerinen värikoordinointipakko kengissä ja laukussa. Niiden on oltava samaa väriä tai niissä on oltava joitakin samoja värejä.
Ei-leen
Posted at 00:00h, 30 marraskuunRakastan näyttäviä kenkiä, mutta jalkani ovat (mielestäni) niin isot ja reiteni paksut, että kapenevat puntit ovat minulle kauhistus. Mustia ja ruskeita kenkiä minulla ei moniakaan ole ja jos on, niissä on oltava joku juju.
Myös vaatteissani on melkein aina joku juju: väriä tai pitsiä tai muuta hörhelöä, ja se on välillä aikamoinen ongelma. Yksivärisiä, yksinkertaisia, klassisia vaatteita ei vaatekaapistani montaakaan löydy, joten vaatteiden yhdistäminen on välillä hirvittävän vaikeaa. Lisäksi minulla on kriteerinä, että takapuoli peittoon tai sitten selkeästi näkyviin ja vyötärö kunnolla esiin. Tämä lienee vastaava kuin sinun kengät ja lahkeet -fiksaatiosi. Peilin edessä kuluu välillä kiireessä luvattoman kauan aikaa, kun huomaan, etteivät yhdistelmäni toimi lainkaan. Joko paita on liian lyhyt tai liian pitkä alaosaan nähden, kokonaisuus ei toimi. Koskahan opin sovittamaan asuni edellisenä iltana valmiiksi?
Laukku minulla on aina vääränlainen ja usein tilanteeseen täysin sopimaton. Sitä en yritäkään sommitella värikoodiin kenkien kanssa sopivaksi vaan on talvilaukku ja kesälaukku, nykyään myös kolmas ”joka kauden laukku”. Yleensä se on liian iso joka tapauksessa.
DonnaHelk
Posted at 00:00h, 30 marraskuunYhdyn teeseihisi! 😄👍
Ja sit mulla on vielä rannekorujuttu. Siis niitä on oltava, aina, paljon, ainakin toisessa kädessä, oli päällä sit uikkarit, remppavaattet tai juhlamekko.
nosis
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMummopikkarit on pop! Kuinka inhottavaa se onkaan, jos pikkarit menee peppuvakoon. Mä en todellakaan oo stringi-ihmisiä.
FunnyLady
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTässä mun jutut:
Housujen pitää olla napakat pepusta ja reidestä. Siksi tykkäänkin kapealahkeisista farkuista😊niitähän saa monen värisinä. Mulla ei oikein muita housuja olekaan, paitsi mustat pellavahousut, joissa onkin ylhäältä asti leveät liehupuntit😊
Mekoissa ja hameissa helman pituus reilusti polven yläpuolelle tai sitten ihan nilkkaan asti. Ei mitään siltä väliltä.
Mä en kanssa ole koskaan tykännyt housuista jotka tulevat kenkien päälle. Siksi harrastan myös lahkeiden käärimistä😊
Mitä vielä…
Vaatteessa pitää olla joku juju😄kiva leikkaus tai esim t-paidassa vähän bling blingiä😊
Ennenkaikkea vaatteiden pitää tuntua oman tyylisiltä ja että niissä on kiva olla ja että itsellä on tunne että mä näytän hyvältä😊
Olen 58v ja mun vaatemaku on pysyny samanlaisena vissiin kai koko ikäni.
Vuosikymmenten aikana muoti on toki vaihdellut ja olen minäkin käynyt läpi kaikki olkatoppaus 😂ja röyhelöpuserovaiheet😊taisivat olla 80 ja 90 lukujen juttuja.
Meikeistä huulipuna on mun juttu. Ihana vetäistä pirtsakka puna huuliin vaikkei olis mitään muuta ehostusta. Mulla on oikeestaan huulipunaa aina, paitsi syödessä ja nukkuessa😄😂
Käyttäjä1278
Posted at 00:00h, 30 marraskuunSama täällä! Stringejä en voi ajatellakaan ja minulla jostain syystä ihan normaalitkin pikkarit tunkee persvakoon…olen normaalipainoinen, tiedä sitten onko tuo peräpää muotoutunut jotenkin erikoisesti. Mutta mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin kiskoa pikkareita pitkin päivää sieltä vaosta😳Täytyy siis aina pöksyostoksilla tarkistaa, että takakappale on riittävän iso.
Sinikka - Cause to Wear
Posted at 00:00h, 30 marraskuunTulin taas tosi pitkästä aikaa tänne lukemaan ja ihan mahtavia postauksia sulla edelleen. Osittain samat teesit täälläkin. Mua nauratti tuo kenkäjuttu, koska oon ihan samanlainen. Ja oon myös krooninen lahkeiden ja hihojen käärijä. Jos joku asu ei toimi niin ekana mietin, että pitäiskö jotain kääräistä 😀 Yllättävän usein se auttaakin. Mä en osaa noita korviksia ollenkaan vaikka oon koittanut opetella. Helminapit aina vaan… Ehkä mun täytyy hyväksyä tää mun sisällä elävä preppytyttönen, joka aina vaan puskee läpi. Jos ei muualta niin korvista. Ja mummopikkarien ostoon vissiin joutuu lähteen, kun vatsanahka ei ole entisensä kolmen lapsen jälkeen :O