24.09.2017 Upee asu, mut sekava pää

Apua, tästä mekosta ei pysty käärimään hihoja! Mutta koska syksyn upeissa punaisissa sävyissä hehkuva mekko on niin upea ilmestys, yritän sopeutua täyspitkinä hulmuaviin hihoihin. Onneksi ahdistusta hieman lievittää se, että leveät ja kepeät trumpettihihat eivät tunnu ikäviltä ranteissa.

Junaroselta saadun mekon kanssa sopii ihan täydellisesti yhteen uudet Wondersin syvänpunaiset nilkkurit. Bongasin kengät alunperin Stockalta, mutta siellä ei ollut enää omaa kokoani. Siten alkoikin ankara Googletus ja kenkäkaupoissa juoksu. Ziosta löytyi sama malli, mutta väärissä väreissä ja nettikaupoistakin oli oma koko loppu.

Tilasin kokeeksi koon 37 vaikka tiesin, että Wondersilta mun koko on 38, mutta elättelin edes pientä toivoa, että jos niistä vaikka suutarilla venyttämällä saisi sopivat. Mutta ei. Olin jo luovuttanut, mutta sitten tsekkasin Booztin vielä kerran. Ja jes, sinne oli palautunut yksi pari koossa 38! Näissä on samanmallinen korko kuin keväällä hankkimissani nudekorkkareissa, jotka jo julistin maailman mukavimmiksi. Niinpä pystyin luottamaan myös nilkkureiden olevan omaan jalkaani täydelliset. 

Syksyn ostoslistalta voi nyt siis ruksia kohdan punaiset nilkkurit. Punaiset housut olis vielä etsinnässä!

Jos mekko kiinnostelee, niin se löytyy ainakin Junarosen omasta nettikaupasta.  Hintaa mekolla on 44,99. Kooksi riittää omaa normaalia vaatekokoa pienempi. Oma mekkoni on kokoa 46 ja showroomilla sovittelin keväällä samaa leninkiä koossa 44.

mekko – Junarose (saatu) / rotsi – Saki / kengät – Wonders / huivi – Becksöndergaard / laukku – Zara

Ärsyttää, kun mulla on jostain syystä taas ihan hirvee stressi päällä. Tulevalla viikolla on ihan sopivasti töitä, ei mitenkään ylimitoitetusti, mutta jostain syystä pyöritän taas to do -listaa päässäni ihan vimmaisella loopilla enkä ole viikonloppunakaan oikein osannut relata ja päästää irti työajatuksista.

Se on raivostuttavaa. Ihminen tarvii vapaata. Pitää olla päiviä, jolloin ei tarvii tehdä töitä edes ajatustasolla. Mutta miksi se on niin vaikeeta? Miksi niitä tulevia asioita murehtii niin hirveesti etukäteen vaikka ei välttämättä ole edes mitään syytä? Mä en haluais taas joutua siihen ahdistavaan tilanteeseen, missä mä en saa sitä to do -listan ajattelemista lainkaan katki. 

On taas vähän ikävä mun ihanaa terapeuttia, jonka kanssa keskustellessa moni asia meni päässä parempaan järjestykseen. Mut ihan itse tässä on nyt kuulaansa jumpattava perkele. Että joo, on kivan näköinen kolttu ja kengät, mut päässä ei oo yhtä hyvä harmonia.