19.11.2017 Läpikuultava kimalluspaita ja marrasmasis

Lähdettiin perjantaina murun kanssa ulos syömään sillä ajatuksella, että suunnataan siitä sitten läheiseen kuppilaan katsomaan tuttujen bändiä. Ja voi luoja, oltais oltu molemmat jo klo 21.40 ihan valmiita kotiin ja nukkumaan, mutta soitto alkoi vasta kymmeneltä.

Oltiin niin väsyneitä vanhuksia, että oltais suunnattu jo parin biisin jälkeen koisimaan ellei paikalle olisi tullut ystäväpariskunta, jota ei olla nähty aikoihin. Sinniteltiin sitten väkisin noin puoli kahteentoista saakka, jotta ehdittiin vaihtamaan kuulumisia. Että hurja oli siis meno tänäkin viikonloppuna! 

Mut tuli nyt siis sen verran sentään käytyä ihmisten ilmoilla, että pistin oikein blingbling-puseroa päälle ja korkoa jalkaan. Lauantain viihdyinkin sitten kokonaan aamutakissa kotona. Sen asun jätin kuvaamatta. Tämä varmasti harmittaa kaikkia kovasti. 😀

Metallinhohtoinen pusero säilyttää keveän ilmeensä, kun alle ei pue mitään rintaliivejä kummempaa. Liikaa paita ei kuitenkaan paljastele. Alle olisi sopinut loistavasti naruin koristellut Gorsenian liivit, mutta halusin testata juuri perjantaina saapuneita Marks & Spencerin ohuita multiway -liivejä, että miten toimivat ilman olkaimia. Ja kyllähän ne hyvin päällä pysyi. Otin liiveistäkin kuvia, joten teen niistäkin postauksen.

legginssit – Marks & Spencer / pusero – Junarose (saatu) / bleiseri – KappAhl (saatu) / rintaliivit – Marks & Spencer / kengät – Wonders / korvikset – Pramea (saatu) / rannekoru – Salmiak Studio

Tuntuu nyt näkyvän tämä marraskuun ankeus myös pukeutumisessa, kun olen viime aikoina käyttänyt taas tosi paljon mustaa. Mutta vähän mustaa tuntuu olevan kyllä korvienkin välissä. Siksi se eilinenkin meni ihan vaan aamutakissa, kun oli kunnon marrasmasispäivä eikä oikein tehnyt mieli edes herätä. Pitänee taas vaihteeksi tehdä perinteinen positiivisten asioiden lista, jotta muistaa ettei tässä oikeasti mitään hätää ole. Tämä on vain luonnollista pimeydestä aiheutuvaa tympeyttä.

Mä tiedän, että nämä työhuoneen nurkassa otetut asukuvat on vähän ankeita, mutta parempi vaihtoehto tämä on kun ei asukuvia pimeyden vuoksi lainkaan. Kyllä tuossa joskus neljän kuukauden päästä ehkä taas ehtii päivänvalon aikaan ulos kuvaamaan! Ja meinasin sanoa, että silloin varmaan vähän mielikin piristyy, mut eiks se sitten ookin jo kevätmasennuksen aika? 😀