Esillä sekä iso takamus että pömppövatsa – mikä rikos!

”En voi pitää paitaa housujen sisässä, koska mulla on iso maha.” ”En voi pitää lyhyitä puseroita, koska mulla on leveä takapuoli.” ”En voi käyttää sitä ja tätä koska pömppö/latta/roikkuva/leveä/ruma  pylly/maha/käsivarret/reidet/polvet/sääret.” 

Valitse siitä omat vaihtoehtosi, sillä kaikilla meillä tuntuu olevan joku omasta mielestä kammottava kohta, joka ”estää” pukeutumasta johonkin vaikka ehkä haluaisikin. Itselläni sellainen ”en voi, koska” -asia on varmaankin avoimet yläosat, koska melkoisesti tissiä.

farkut – Junarose / body – Asos Curve / kengät – Wonders (saatu) / korvikset – Pramea (saatu)

Uhmaan kuitenkin monia aika yleisiä lihavien naisten ”pukeutumissääntöjä”.  Tarkoitan tässä säännöillä nyt sellaisia asioita, jotka tuntuvat kuulemani perusteella hyvin usein etenkin pluskokoisia pukeutujia (Ja itse asiassa pienempi kokoisiakin!) ahdistavan ja sitä kautta muodostuu juuri noita alussa luettelemiani ”sääntöjä”. Maha ja perse. Niiden näkyminen huolettaa naista jos toistakin.

Haluaisin kannustaa rohkeasti sovittelemaan vähän pelottavaltakin tuntuvia yhdistelmiä. Sitä voi yllättäen viihtyäkin. Ja onko se nyt jotenkin vaarallista, jos se hanuri ei ole sitä tasoa, että Miss farkkupylly -kisassa pärjäisi? On sitä kokoa tuossa kuvankin takamuksessa, eikä perseiden kauneuskilpailussa pääsis jatkoon edes piirikisojen esikarsinnoista, mutta kauheen tylsältä musta tuntuis aina pidellä sitä jossain pitkien puseron helmojen alla piilossa. Pylly raukka siellä pimennossa! 😀

Ja entäs se etupuoli. Saattaahan sitä joku katsoa, että onpa kaamee, kun tuolla tavalla tuo maha tuolla ämmällä rellottaa. Että eikö se yhtään tajua hävetä ja vetää jotain pidempää kaapua eteen? Mutta mun mielestä kyllä tällainen tyyli sopii meille pömppömahoillekin! Tykkäsin tästä farkkujen ja bodyn yhdistelmästä itse asiassa tosi paljon siitä huolimatta, että tämä asu ei ole sellainen pukeutumissuositusten mukainen imarteleva ja yleisesti tunnustettuja parhaita puolia korostava.

Ainoa kevyt epävarmuuteni tässä asussa liittyi itse asiassa siihen, että tuo bodyn alustoppi on takaa todella antava ja kysyinkin mieheltä, että ”paistaako pahasti selkämakkarat tai rintsikat?”. Vastaus kuului, että ”ei, kun siinähän on noi hyvät verhot!”. 😀

(Mua huoletti siis tässä mahdollinen rintsikkamakkara. vrt. aiemman postauksen sukkahousumakkara. Eli sellainen möykky tai vekki jota ei alastomana ollessa näy, vaan sen aiheuttaa huonosti istuva vaate. Luonnolliset makkarat on itselleni ok, vaatteiden muodostamat ylimääräiset möykyt plääh.)

Eli rohkeasti omia epävarmuuksia päin verhojen välistä vähän vilautellen!  Kokeile joskus vaikka ihan pikkuisen lyhyempää tunikaa tai puseroa kuin normaalisti. Mitä jos se farkkuperse vähän joskus vilahtaisikin.. Saatat yllättyä, kun mitään pahaa ei tapahdukaan!

Tästä aiemmasta postauksesta näkee miten sama body toimi keinonahkahameen kanssa. Omasta mielestäni itse asiassa kivempi näin farkkujen parina!

Se mitä varmaan koitin tässä postauksessa sanoa, on se, että vaikka aina löytyy joku joka ei tykkää siitä miten sinä pukeudut, niin millään muulla ei ole väliä kuin sillä että tykkäätkö itse. Ei siis piinata itseämme niillä ikiaikaisilla ”lihavalle ei sovi vaakaraita”-tyyppisillä bullshit -mantroilla, vaan sovitetaan ihan just sitä mitä tekee mieli. Ja päätetään sitten mielipiteemme ihan itse miettimättä häiritseekö se pömppö tai allit tai pattipolvet kenties jotakuta muuta. 

PS. Miten muuten ihminen, joka on pitkään pitänyt mustia kenkiä tylsinä, onkin jumittanut nyt ihan täysin noihin yksiin ja samoihin nilkkureihin??


Tags:
21 Comments
  • Saram
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kiitos eli eli rohkeasti vaan omia epävarmuuksia päin!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Juu, mä olen ainakin näin pukeutumisessa todennut tosi virkistäväksi sen, että vähän ravistelee omia mukavuusrajojaan!

  • Eetäti
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvältä näyttää, Veera! Parasta on se POINTTI että ihminen voi ja saa pukeutua minkälaisiin vaatteisiin hyvänsä oli sitten vartalo, sukupuoli tai ikä mitä hyvänsä.Ei se aina helppoa ole jos itsetunto ei ole hyvä mutta kannattaa miettiä asiaa ilon kautta: eikö vain olekin piristävää kun me kaikki ei olla samasta muotista valettuja. Rakastan täyspunaisiin pukeutuvia mummoja, leopardikuositätejä, poikia diy-pipoissaan, rokkarikundeja jne ja tietysti sinun ja Nelliinan tyylisiä kekseliäitä pukeutujia. 

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Nimenomaan. Oma itse on se, jota pukeutumisella kuuluu miellyttää, ei muut!

  • Tiuku
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvältä näyttää!:) Taidanpa huomenna laittaa tapojeni vastaisesti ihonmyötäisen paidan ja antaa mahan pömpöttää ihan rauhassa..

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Kannattaa ainakin kokeilla! 🙂

  • Jenni
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Aamen! Juuri näin! Mä luin sun vanhempia kirjoituksia, olen ollut alusta asti mukana, mutta välissä tuli taukoa blogeista. Koin tänään ahaa-elämyksen kun kirjoitit siitä, että jokainen on vastuussa omasta loukkaantumisestaan. Ymmärsin vihdoin, että olen käyttänyt loukatuksi tulemista aseena riidoissa, näin lyhyesti sanottuna. Kiitos siis sinulle upeista teksteistä!!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Ai että olen iloinen, jos se teksti kolahti! Se kun on sellainen itselleni ehkä tärkein oivallus minkä terapiavuosien aikana sain ja elämänlaatu parani huomattavasti.

      • Jenni
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Itsekin käyn terapiassa vaikean masennuksen takia ja kasailen itseäni uudelleen pienistä palasista. Tuon tekstisi ansiosta on vältetty jo kaksi perheriitaa, kun pysähdyin miettimään, että onko nyt pakko loukkaantua.

  • ullarilla
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Sun kirjoitukset on kyllä niin asiaa! Ja ihan SAIRAAN hyvännäköset sulla nuo farkut!!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Junaroselta löytyy ihan super hyviä farkkuja!

  • strangiato
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tää kirjoitus tuli nyt just oikeaan saumaan, kun tänäkin aamuna tuskailin minkä paidan laittaisin kun ”kaikissa maha pömpöttää”. Mulla on vielä matkaa siihen että pystyisin vain antamaan olla, mutta tämä teksti kyllä rohkaisi. Kiitos. 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Kiva kuulla, että edes pieni rohkaisun siemen lensi sinne asti. 🙂

  • kirsi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kolmen teinin ( kaksi tytärtä) äitinä yritän välttää omaa ja toisten arvostelemista,ainakin ääneen. 

    Kun tässä itse lähestyy keski-ikää ,niin antaa kyllä piutpaut kaikenmaailman säännöille,että ”koska mulla on pulleat reidet,en voi pukeutua lyhyeen mekkoon”. Siis,tottakai voin,jos haluan. 

    Ja minulle on aivan sama millaisiiin makkarankuoriin joku yli tai alipainoinen pukeutuu,jos hän itse haluaa ja niissä vaatteissa viihtyy. Yksi päivä kaupassa eräs upea nainen sovitti punaista ,aika tiukkaa ja niukkaa mekkoa ja ilmeisesti hänen miehensä vieressä kommentoi:Olet upea,jos et itse osta tuota,niin minä ostan sinulle,sillä näytät jumalattarelta”. Ja niin näyttikin,vaikka ei ollut mallinmitoissa. 

    Meidän todella pitäisi olla ylpeitä kurveistamme ja vähät välittää mitä muuta ajattelevat.tottakai tilaisuuden mukaan pukeutua,mutta varmaan tajuatte mitä haen. 

    Minullakin mennyt liki 50 vuotta sen asian tajuamiseen,että ei tarvitse olla mallinmitoissa pukeutuakseen polven yläpuolelle ulottuviin mekkoihin ja hameisiin.

    -kirsi-

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Se on lasten kannalta kyllä just ihan älyttömän tärkeää miten äiti puhuu itsestään ja muista. Itsellä ainakin itsetunnon kehittymisen tärkein asia on just kotoa saatu malli.

  • Jenni
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Moi Veera ! Voisitko kirjoittaa postauksen siitä, että mistä löytyisi saappaat paksupohkeiselle ? Ja puhun nyt 50 cm pohkeesta. Useimmissa kenkäkaupoissa kun pidetään 40 cm maksimipohjeleveytenä. Nim epätoivoinen pullukka

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Mä voisin joululomalla koittaa googlailla asiaa. Itsellä kun ei henkilökohtaista kokemusta asiasta ole, kun koostani huolimatta ei just nuo kintut ole koskaan ollut ongelmana, vaan saappaita on löytynyt helposti.Mutta katsotaan millaisia vinkkejä mä löydän!

      • Jenni
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Nooh mä olen kyllä aika paljon jo googlettanut. Löytyy muutamia ulkomaisia nettikauppoja, joissa mittojen mukaan tehdyt saappaat maksavat yli 200 e. Elloksella on myös ollut saappaita xxl-varrella, mutta eipä ole enää. Miksiköhän ?! Musta tuntuu että olen kääntänyt jokaisen kiven, mutta mahtavaa jos löydät jotain mitä itse en ole huomannut.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Öh-hö-hööö se on ilmoja pidellyt

  • Sirppi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Just niin naulan kantaan kyllä tämä. Kun ei se pömppömaha tai leveä perse varsinaisesti KATOA mihinkään, vaikka mitä kiskoisi päälleen (okei, korsetti saattaa olla poikkeus, mutta ehkä nyt ei mennä siihen, ei kuulu omaan garderobiin). Ja vaikka miten näitä yrittäisi peitellä, niin kyllä ne näkyvät, niin että lopulta nämä tällaiset pukeutumissäännöt ovat kohtuullista ajanhukkaa.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Pukeutumisohjeiden vakiotermi ”lantion peittävä jakku” on ärsyttävä. Meillä naisilla kun sattuu olemaan lantio, joka yleensä on leveä. Miksi se pitäisi piilottaa?

    Kiitos tästä postauksesta!

Post A Comment