18.04.2018 Alastonkuvissa eli ihan nakupellenä

”Moikka Veera!  Lähestyn sinua tällaisella vähän rohkeallakin juttuehdotuksella, kun tuli mieleen, että sopisit hyvin yhteen projektiimme. Meillä on siis teossa lehteen juttu suomalaisista naisista ja heidän vartalosuhteestaan. Jutun ideana olisi, että jokainen haastateltavista valitsee jonkun kehoonsa liittyvän luvun (pituus, vaatekoko, arpien määrä jne.), jonka kautta sitten kertoo vartalostaan ja elämästään. Juttu kuvitettaisiin tyylikkäillä alastonkuvilla, jossa ei tietenkään näy mitään kriittistä, mutta ideana on, että ihan paljaana siinä ollaan.

Sinä sopisit juttuun tietysti hyvin puhumaan tuosta (vaate)kokoasiasta. Miltä tällainen ehdotus kuulostaa? Kerro ensimietteesi, niin voidaan jutella lisää!”

Näin minua lähestyi Me Naisten toimittaja helmikuussa. Ja mitkäs olivat minun ensimietteeni? Pitikö pitkäänkin harkita? No eipä varsinaisesti. 😀

”Moi! Juu, sopii toki! Ei ole mulle tuo alaston osuuskaan mikään ongelma. Onhan nämä makkarat jo näkyneet siellä sun  täällä.”

Jep, minähän olin tästä enemmänkin vain innoissani. Olen aina tykännyt esim. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Sielu ja ruumis palstasta yksinkertaisine alastonkuvineen. Alastomuus ei myöskään ole ikinä ollut itselleni mitenkään hankala asia. En ajattele, että paljaassa vartalossa olisi mitään häpeällistä. Tai että kenellekään tulisi jotenkin yllätyksenä millainen vartalo vaatteideni alla on.

Minulle alastomuudessa sinänsä ei myöskään ole yhtään mitään seksuaalista. Sekasaunat, muotinäytösten takahuoneet sun muut tilanteet on itselleni ihan neutraaleja eivätkä aiheuta ahdistusta tai häpeää. 

Ajattelin siis tästäkin jutusta lähinnä, että onpa kiva päästä toisen ammattikuvaajan kuvattavaksi. Se on aina niin mielenkiintoista nähdä miten joku kollega valaisee ja ohjaa kuvaustilanteessa tai millaisia kuvia hän loppujen lopuksi valitsee. Näkeekö minut eri tavalla kuin minä itse? 

Näillä ajatuksilla siis suuntasin iloisena Sanoman studiolle Satu Kemppaisen kuvattavaksi! Itse kuvaukset olivat kaikin puolin rennot. Paikalla oli minun ja kuvaajan lisäksi lehden AD. Otettiin muutamia erilaisia kuvia ja tsekkailtiin koneelta, millainen asento toimisi parhaiten. Välillä aina joku meistä huikkasi, että ”pistäpä vielä se nänni piiloon!”  tai että ”eihän toosa näy?”. Perussettiä siis. 😀

Kuvat: Satu Kemppainen / Me naiset

Kuvista tuli mielestäni ihan tosi kivat. Vartaloni näyttäytyy niissä rehellisesti kaikkine makkaroineen ja arpineen, juuri sellaisena millaiseksi sen itse koen. Tiedän, että monen silmissä kokoiseni nainen alasti on kaikkea muuta kuin kaunis, mutta omissa silmissäni näytän näissäkin kuvissa ihan tosi ihanalta. Ihan itseltäni.

Kuten jutussakin sanon, en todellakaan keksi yhtään syytä miksi minun pitäisi inhota kehoani. Se, että se on iso ja että se ei täytä monen muun ihmisen kauneusihanteita, ei ole syy olla pitämättä itsestään.

Mikään kenenkään toisen luoma kriteeri ei ole syy olla pitämättä itsestään. Katso itseäsi vain ja ainoastaan ihan omilla silmilläsi, sillä loppuepeleissä ainoa jonka mielipiteellä on väliä, olet sinä itse.

Juttu ilmestyi muutaman viikon takaisessa Me Naisten lehdessä nro 13. Jos sinulla on Sanoman digitunnarit, voit lukea jutun TÄÄLTÄ. Minun lisäkseni jutussa kehosuhteestaan kertovat ja poseeraavat alastomina upeat Marita, Saija ja Sini.

Millainen suhde sinulla on alastomuuteen ja omaan kehoosi?