06.06.2018 Työnarkomaanin housupuku ja punaiset huulet

Onko elämässä muuta sisältöä kuin työ? Just nyt oma vastaukseni on, että eipä juuri. Jotenkin olen onnistunut saattamaan itseni tilanteeseen missä päivätöiden päättyessä alkaa seuraava työvuoro omien keikkojen ja kuvien parissa. Ja jos kalenterissa uhkaa tullavastaan yksikin tyhjä päivä, niin kyllä siihenkin jostain keikkaa pukkaa. Eli toisin sanoen en älyä kieltäytyä mistään.

No, pankkitilille tämä tekee toki hyvää. Mutta olis varmaan fiksua välillä pitää vähän vapaatakin, että vois tehdä tienesteillään jotain. 

Viikonloppuna mulla olis lähes tulkoon ihan oikeasti vapaata. (riippuen siitä miten pitkän päivän jaksan tehdä huomenna). Mietinkin nyt, että saisinko itsestäni niin paljon irti, että lähtisin lauantaina oikein festaroimaan. Vaihtoehdot olis Sideways missä kiinnostais Vesta ja A Perfect Circle tai sitten Tampereella South Park, missä voisi käydä katsomassa Amorphiksen ja Mustachen.

Mitään seuraa mulla ei kyllä ole tiedossa, mutta itseksenihän mä muutenkin viihdyn, niin kai sitä muutamat keikankin omassa seurassaan pärjäis. Pitää nyt pari päivää koittaa psyykata itseään, että lähtisin enkä jäis vaan kotiin. Viime kesänäkin jäi niin kaikki kivat kesäpuuhat väliin, että vois koittaa nyt vähän petrata. 

Kun kerran on koko ajan töissä, niin kuvissakin sitten työpäivän releitä. Olen hiippaillut monta päivää putkeen noissa Tokmannista löytyneissä Polan leveälahkeisissa pöksyissä. Kivan kepeät ja mukavat pöksyt, jotka on samalla kuitenkin suht siistin näköiset. Näyttää ihan yllättävän siistiltä tuo housujen ja trikoobleiserin yhdistelmä vaikka kaikki on päätynyt päälle ihan puhtaasti mukavuus edellä.

housut – Pola, Tokmanni / t-paita – Lindex / bleiseri – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – OTZ / korvikset -Lindex

Kengistä mun jalkaan ei ole viime viikkoina päässyt juurikaan mitään muuta kuin joko OTZit, Crocsin kiilakorot tai sitten yhdet matalat sandaalit. Miksi ihminen, jonka kenkäkokoelma on kolminumeroinen, pyörittää jaloissaan vain muutamaa hassua paria? 😀

Sanoin keväämmällä pitkään etsineeni täydellisen punaista huulipunaa. Ei liian sinistä, ei liian oranssia, vaan just sitä peruspunaista. Ja sitten niitä tuotiin lähes tarjottimella eteeni kaksin kappalein. Toinen oli YSL:n hieman kiiltävä Rouge Pour Couture -puna (sävy 01) ja toinen sitten näissä kuvissa huulilla oleva MACin Ruby Woo. (molemmat huulipunat saatu) Se on mattapuna, mutta lisäsin eilen päälle kiiltoa.

Pidän enemmän YSL:n punan koostumuksesta, mutta pysyvyyden kohdalla tämä MACin tuote kyllä vie eräpisteet. Mutta loistavan värisiä peruspunia molemmat! Pitäisi ehkä kuvata molemmat punat huulilla vähän lähempää ja tehdä kunnon pysyvyysvertailu.

Ja nyt sitten takaisin kuvankäsittelyn kimppuun! Mut on onneks niin kivat henkilökuvat yhteen lehtijuttuun tuossa työn alla, että en malta jättää niitä huomiselle.