Arkikuva – 1300 km

Kuvan näkymä tuli kuluneen viikon aikana melko tutuksi. Istuin junassa (ja vähän bussissakin) yhteensä 1300 km kolmen päivän aikana.

Sitä aina kuvittelee, että nuo matka-ajathan voi näppärästi hyödyntää töiden tekemiseen, mutta hankalaa se hommiin tarttuminen toisinaan on. Näillä Pori-Kuopio-Oulu-Tampere-Pori -matkoilla mulla tulikin mm. katsottua pari Ensitreffit alttarille -jaksoa (en ymmärrä miksi sitä Heikkiä parjataan niin kovasti!), luettua kirjan Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Sisko Savonlahti). Toki minä jonkin verran työhommiakin hoitelin, mutta en siinä määrin kuin olin suunnitellut kuvitellessani olevani todellisuutta reippaampi.

Tuo Sisko Savonlahden tuore esikoiskirja oli muuten melkoinen pettymys kaikkien siitä lukemieni kuvailujen ja arvioiden jälkeen. Samaistuin kyllä kirjan yli kolmekymppisen päähenkilön ulkopuolisuuden tunteeseen ja ahdistukseen siitä, ettei tiedä mitä elämältään haluaisi, mutta siihenpä positiivinen sanottava oikeastaan jääkin. (Tai no, tykkäsin kyllä myös nätistä kannesta!) 

Päähenkilön negatiivisuus ja passiivisuus lähinnä vaan ärsytti eikä arvioissa kuvailtu ”lempeä iroaniakaan” jaksanut oikein lämmittää. Jonkinmoista ajankuvaa kirja kai piirsi tinderöinnillään, lounas-susheillaan ja havainnoillaan instagramin smoothie-bowl -kuvista, mutta ei vaan kirjan tyyli ja löysä tarina iskenyt minuun.

Ei se sentään niin huono ollut, että olisi jäänyt kesken. Sellanen 2/5 tälle teokselle, joka on kustantajan mukaan ”Nykyromaani nuoreen naiseen kohdistuvista paineista, kaupunkielämästä ja perunalastuista”. Noita viimeksimainittuja ja Pirkan valkosipulidippiä kirjassa jaksettiinkin sitten vatvoa ihan huolella.

Onko teistä joku jo lukenut kyseisen kirjan? 

Aamulla saankin istua sitten junan sijasta bussiin, mutta onneksi vain tunnin suuntaansa. Huomenna nimittäin alkaa mulla se koulu Raumalla! 

 


Tags:
1 Comment
  • reet_ta
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ah, minä taas rakastin tota kirjaa, luin sen eilen! Pystyin samastumaan päähenkilöön välillä vähän liikaakin, jotenkin samat ajatukset pyörineet päässä ja aina lohduttavaa todeta, että täysin samoja asioita muutkin ihmiset käy läpi.

Post A Comment