Mielenterveydestä ja vaaleanpunaisista takeista

 

Mulla on olo niin kuin mun edessä olisi tyhjä canvas, jota pitäisi alkaa maalaamaan. Värit ja siveltimet vaan tuntuu olevan vielä hukassa. Ja inspiraatiokin antaa vielä odotuttaa itseään. Odottavat tunnelmat siis. 

Mutta pitää nyt vaan koittaa malttaa mielensä ja olla tyytyväinen tässä hetkessä. Ehkä on ihan hyvä, että hetken aikaa tuntuu siltä, ettei mun elämässä tapahdu mitään. Eka kertaa tosi pitkään aikaan olen tilassa, jossa mua ei esimerkiksi stressaa työt oikeastaan lainkaan.

Mutta tavallaanhan nyt on juuri sellainen tilanne mistä pitkään elämässään haaveiin, että tulisi hetki jolloin tuntuisi kuin voisi aloittaa lähes kaiken puhtaalta pöydältä. Hetki hengähdystä ilman kiirettä ja tunnetta päättymättömästä to do -listasta. Nyt mulla on se hetki.

Mieli on todella ihmeellinen juttu. Millaisia mullistuksia siellä tapahtuukaan ja miten suuria harppauksia tunnelmasta toiseen se voikaan ottaa. Olen miettinyt termiä mielenterveys. Olen ihminen, jonka mieli on ollut ”kipeä” ja se on sitä edelleen. Mutta toisaalta ajattelen todella suurena osoituksena mielenterveydestä sen, että minulla on selkeästi kykyä käsitellä asioita ja mielelläni voimaa parantua. Tunnen siis jollain tavalla itseni mieleltäni terveemmäksi ja kykenevämmäksi kuin vuosiin. 

Jos on muuten elämässä värit vielä hakusessa, niin pukeutumisessa en vaan tunnu kyllästyvän hempeään vaaleanpunaiseen. Kokomusta asukin muuttuu ihanan keväiseksi kokonaisuudeksi, kun päälle heittää jotain hattaraista.

Minulla on vaaleanpunaisia takkeja nähty ennenkin. Ril’sin villakangastakki on niin lämmin, että sen sai jättää naulakkoon jo helmikuun alkupuolella. Minä oikein toivoin enemmän pakkaspäiviä menneelle talvelle, jotta olisin ehtinyt pitää sitä enemmän, mutta nyt se saa odottaa ensi talvea.

Keväisempään menoon minulla taas löytyy muutaman vuoden vanha Mangon takki, mutta se osoittautui harmikseni materiaaliltaan sillä tavalla kököksi, että on mennyt jo todella huonoon kuntoon. Koska tiedän luopumisen tuosta nukkakasasta olevan jossain kohtaa edessä, en voinut enää vastustaa tätä KappAhlin -70% aletangosta löytynyttä takkia. Olin ihastellut takin väriä jo syksyllä, mutta en sitä normaalihintaisena edes sovittanut. Kannatti jälleen odottaa. 

Kashmirneule – Marks & Spencer (saatu) / Hame – 2-Biz / Takki – KappAhl XLNT / Saappat – Högl (saatu) / Huivi – H&M

Jos edellisessä asussa oli ekaa kertaa talven jälkeen paljaat nilkat, niin tässä oli sitten ekaa kertaa lähes paljaat polvet. Jalassa siis vain 15 denierin sukkikset, joten täähän meinaa jo lähes kesää! 

 

 

 


7 Comments
  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Suurimmalla osalla ihmisistä ei tapahdu elämässä enimmäkseen yhtikäs mitään, joten luultavasti Veeran tapulissa on lepakot suurin piirtein kotosalla. Sitten kun alkaa oikein tapahtua, niin ehkä on syytä miettiä hetki syntyjä syviä. Ei hassumpi asuste, mutta jotenkin haljun valju tuo takki.

  • Käyttäjä11797
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Oletpa kaunis ja hehkuva kuvissa!

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihana takki ja taas niin upeita kuvia

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tässä asussa on kyllä sekä siluetti että värit kohdillaan, tykkään kovasti! Ja hiustyyli kehystää sun kasvoja sievästi!

  • Käyttäjä28993
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Todella kauniita kuvia, ihania  värejä, kevät meininkiä. , tykkään kovasti.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Tosi kiva asu. 🙂 Ensimmäistä kommenttia ihmettelen, ja että miksi ihmiset lukevat blogeja joista ei tykkää ja vieläpä jaksavat kommentoida niihin. Olisi kiva tietää mikä ongelma on tämmöisen tapahtumaketjun takana olevalla kommentoijalla..

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kirjoituksiasi on mukava lukea! Kiva, että otat esille vaikeitakin aiheita ja kuvat ja tyyli ovat mahtavia!!

Post A Comment