15.06.2011 Muumien Mörkö

Näin harmaan ja hieman sateisen päivän päätteeksi on kiva palata viime viikonlopun helteisiin ja leppoisiin tunnelmiin. Sain pitkästä aikaa vanhemmat vierailulle luokseni ja vietimme sunnuntaita Meri-Porin kauniisiin maisemiin tutustuen. Kymmenestä Porissa viettämästäni vuodesta huolimatta monet upeat paikat olivat minullekin aivan uusia tuttavuuksia. Ei siis tarvinnut lähteä muutamaa kymmentä kilometriä kauemmas kotoa päästäkseen turistitunnelmaan.

Uusien maisemien lisäksi viikonloppu toi mukanaan jotain muutakin ennennäkemötäntä. Olen pitkän aikaa varsin ponnekkaasti vannonut, että maksimekot eivät ole minua, tissevää pylleröä varten ja olenkin suosiolla jättänyt maata viistävät koltut sovittamatta. Sunnuntaina kaipasin kuitenkin jotain ilmavaa päällepantavaa ja totaalisessa kesämekkojen puutteessa päädyin sovittamaan mamman matkalaukusta löytynyttä mekkoa. Voi sitä helppouden, vapauden ja mukavuuden tunnetta! En paljoa jaksanut välittää siitä miltä loimi päälläni näytti, vaan nautin vaan helposta olosta ja painelin koko päivän menemään helmat hulmuten.

Pitkä helma osoittautui parhaaksi ystäväkseni mm. hyttysiä vilisseessä Reposaaren linnakepuistossa missä kävimme ihmettelemässä sodan aikaisia juoksuhautoja ja bunkkereita. Kun sääret olivat mekon alla piilossa ei hyttysten häätämiseen tarvinnut keskittyä muualta kuin päästä ja käsivarsilta.

Mun elämäni miehet, isi ja muru tiirailemassa Linnakepuiston tähystystornista merelle.

Reposaaressa sijaitseva ravintola Merimestakin oli itselleni uusi tuttavuus. Vaikka kalaravintolasta onkin kyse, niin tällainen vesien antimia syömätönkin sai vatsansa varsin hienosti täyteen buffet-pöydästä. Tuonne menen varmasti toistekin.

Hikinen ja lähmäinen, mutta onnellinen!

Mites on kelpaisiko kelluva kesämökki? Ei ole nähtävästi kauheasti kelvanneet, sillä kolmen vuoden takaisille loma-asuntomessuille rakennetut hassut hökkelit ovat edelleen vailla asukkaita.

Vaikka musta lähes maahan saakka ulottuva kaapu aiheuttakin itselleni lievät Muumien Mörkö -vibat, niin tätä mekkoa ei mamma enää kotiin palatessaan saanut laukkuunsa pakata, vaan se jäi ainakin hetkeksi lainaan minulle. Toimikoon tämä nyt ainakin jonkin aikaa minun löysäily kesämekkonani, johan se mamma on ehtinyt nauttia mekosta vuosikausia. Amerikan reissulta yli kymmenen vuotta sitten ostettu mekko on ehtinyt reissata mamman kanssa maassa jos toisessakin ja  minä puolestaan meinaan lennättää sen ensi maanantaina Bulgariaan.

Napattiin Encen kanssa halpa äkkilähtö tavoitteena pistää aivot narikkaan viikoksi rannalla maaten. Olin ensin ajatellut jotain kivaa pikku kaupunkilomaa vaikkapa Lontoossa, mutta sitten tajusin etten nyt todellakaan jaksa mitään kaupunkilomien vaatimaa nähtävyyksien ja putiikkien kiertelyä.

Mun energiataso riittää just ja just tuopin huulille viemiseen ja kyljen kääntämiseen auringossa. Ainoa velvollisuus on muistaa levittää riittävästi aurinkorasvaa. Josko sitä viikossa akut sen verran latautuisi, että jaksais sitten viettää loppulomaa  jopa hieman aktiivisemmin.

Nyt Muumien Mörkö kiittää ja kuittaa tältä illalta, sillä minulle muutamaksi yöksi majapaikan tarjonnut ihana Jonna palasi juuri kotiin, joten pitää alkaa päivittää sen kans kuulumiset.

Mut ai niin, yks juttu vielä! Tuo kuvissa näkyvä maksikolttu ei itse asiassa ole nyt sitten ainoa laatuaan minun kaapissa.. hankin nimittäin sitten samaan syssyyn viidellä ja puolella eurolla trikoisen mustan mekon henkkamaukasta. Että näin se takki kääntyy niin että saumat ratkeilee! 😀