28.07.2015 Vannoin jämähtäväni vuoteen 2010
Eilen kaupungilla kävellessäni katsoin näyteikkunasta heijastuvaa kuvaani ja mietin, että "enpä olisi tätä vielä muutama vuosi sitten uskonut". Hymyillen muistelin vaikkapa tätä vuonna 2010 blogissa nähtyä asua ja mietin miten tuo pvc-leggareihin ja mustiin valuviin asioihin pukeutunut Veera olisi reagoinut nähdessään kuvan itsestään reilut viisi vuotta myöhemmin päällään vaaleaa farkkua, valkoista ja hempeää roosaa. Olisi varmaan puklannut lepakkoasunsa helmoihin.
No, kesällä 2015 on vähän eri ääni kellossa. Viikonlopun kirppiksille suuntautuneelta juttukeikalta löytyi kolmella eurolla päälläni olleeseen Creamin trikoojakkuun täydellisesti sointunut puuvillahuivi, jonka ajattelin lähtökohtaisesti turbaanimateriaaliksi. Eilen kuitenkin kietaisin huivin aamulla kaulaani ja poimin yläosan lisäksi muutkin värit asuuni sen printistä. Huivista löytyi niin vaaleaa farkunsinistä kuin ballerinoihin passelia tummempaa punaistakin.
Vannoin tuolloin 2010 jämähtäväni pukeutumisessani kyseiseen vuoteen. Valuvalinjaiset mustat vaatteet on mielestäni ihania edelleenkin ja tuon linkkaamani postauksen kollaasissa ylävasemmalla nähty huitulapaita on käytössä edelleen, mutta jämähtämisen sijaan olen kuitenkin tainnut vähän laajentaa näkökenttääni pukeutumisen suhteen. Vuoden 2010 Veera ei olisi pukeutunut vaaleanpunaiseen, mutta vuoden 2015 Veera pukeutuu sujuvasti vaaleanpunaiseen ja myös siihen kokomustaan.
Aika siis rientää, pvc-legginssit lentävät nurkkaan, värit haalistuvat ja hiuksiin kasvatetaan oma luonnollinen sävy. Tätäkö se ikä nyt sitten teettää?
Saara
Posted at 00:00h, 30 marraskuunAikas magee! Ei yhtään mummomaista.
Sariska
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNäytät paljon pirteämmältä 2015 kuvassa kuin 2010 kuvassa, että ei todellakaan vanhuus ole iskenyt! Itse olen vähän sitä mieltä että ihmiset, jotka eivät ole sinut itsensä kanssa pukeutuvat kokomustaan, mutta tämä mielipide perustuu kyllä ihan vaan muutamiin lähipiirissäni mustiin pukeutuviin ja pukeutuneisiin ihmisiin. Ja vähän myös omaan kokemukseen 🙂
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNo ehkä mä olenkin nykyään tietyllä tavalla pirteempi ja paremmin voiva kuin tuolloin. En mä tosta mustiin pukeutujien analyysistä kuitenkaan tiedä. Mun mielestä kokomusta on edelleen tyylikäs juttu vaikka olenkin ihan sinut itseni kanssa. Syksyllä varmaan taas musta palaa päälle. 🙂
Katri K
Posted at 00:00h, 30 marraskuunNiin se taitaa olla, että kolmenkympin jälkeen vaatekaapissa värit haalistuvat (ja kropassa kilot lisääntyvät!) 🙂 Myös minulla vaatekaappi oli viisi vuotta sitten 95-prosenttisesti pelkkää mustaa. Edelleen tykkään mustista vaatteista, mutta vaaleammat sävyt valtaavat koko ajan enemmän tilaa. Enpä olisi myöskään nähnyt itselläni viisi vuotta sitten vaaleanpunaisia housuja, mutta niin vaan kivoilta ne näyttää. Kokovalkoista en edelleenkään päälleni pue, mutta juuri nyt kaipaisin vaatekaappiin luonnonvalkoisia/vaaleita yläosia. Aiemmin mustien housujen kanssa musta yläosa olisi ollut täysin normaalia, mutta nyt kokomusta näyttää liian synkältä.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunjuu, kokovalkoinen on kyllä edelleen ihan nounou! Se ois niin pelottavaa olla päästä varpaisiin valkoisissa. Mutta sama täällä, että vaaleat yläosat ovat vallaneet alaa kaapissa ja kokomusta tuntuu ainakin näin kesältä liian tunkkaiselta.
Elina
Posted at 00:00h, 30 marraskuunMä sanoisin että tää sama on nähtävissä aika monen tyylihistoriassa. Vuonna 2010 pukeuduttiin mustanpuhuviin ja valuvalinjaisiin vaatteisiin, nyt taas linjakkaampiin vaatteisiin, maanläheisiin sävyihin ja jopa pastelliin… koska muoti muuttuu. Musta on sinällään hauska havainto että moni tyylibloggaaja tai muuten vaan omaa tyyliään pohdiskeleva tulkitsee tän isojen tyylilinjojen muutoksen omaksi aikuistumisekseen, vaikka sama kehitys näkyy muotilehdissä, blogeissa ja katukuvassa. Muoti vaan muuttuu.
Veera
Posted at 00:00h, 30 marraskuunmutta on tuohonkin mustan pukeutumiseni aikaan ollut tarjolla hirmuisesti muutakin, mutta en ole niihin tarttunut, joten ei siinä nyt pelkästä muodin muutoksesta ole kyse, vaan myös omien mieltymysten vaihtumisesta.