09.03.2016 Viikonloppumatkan vaatteet

Kaksi arjen puuhaa joita mä ehkä eniten inhoan on sukkien parittaminen (miksi kaikki mustat sukat on liian samanlaisia jotta ne erottaisi, mutta liian erilaisia, jotta ne voisi parittaa miten sattuu??) ja matkalaukun pakkaaminen. Sukkahommat jätän usein hermojen mentyä miehen kontolle, mutta matkalaukku se on aina ihan itse pakattava ja sen jätänkin sitten viimetinkaan. 

Ja että mikäkö siinä pakkaamisessa sitten mättää? No se, että on niin tympeetä koittaa miettiä monta päivää etukäteen, että mitä tekee mieli laittaa päälle ja se, että ihan hirveesti liikaa ei viittis kantaa, joten palapeli olisi oikeasti mietittävä fiksusti ja sehän vie tietenkin aikaa ja sitten se onkin ihan katastrofi sitten kun on jättänyt homman viimeiselle tunnille ennen lähtöä. Sitä vois varmaan miettiä asiaa jo hyvissä ajoin, mutta kun käy kotona kääntymässä vaikkapa alle vuorokauden reissujen välissä, niin ei siinä hirveesti sellaista rentoa pohdiskeluaikaa jää.

Mutta nyt tälle Kööpenhaminan reissulle mä onnistuin pakkaamaan melko kompaktin puvuston ja laiskuuttani jatkoin aika samoilla pohjilla vielä tän meneillään olevan kolmen päivän TRE-HKI -rundin. Aikomuksistani huolimatta asukuvia ei juurikaan tullut reissussa otettua, joten ikuistin rättejä kotiinpalattuani ja kasailin tuon ekana olevan, suuntaa antavan kollaasin matkalaukun sisällöstä Polyvoressa (ovat siis vain saman tyyppisiä juttuja kuin omani).

Otin lähtökohdaksi tuon viime viikolla ostamani vaaleanpunaisen Piecesin neuletakin ja nakkelin sen seuraksi laukkuun erinäisiä mustia kamoja. Mukana minulla oli siis vaaleanpunainen pitkä neuletakki, musta neulemekko, kapealahkeiset housut, minihame, musta korkeakauluksinen t-paita, paljettipusero, valkoinen pusero ja musta lyhyt neuletakki. Kaksi viimeistä jäivät kokonaan käyttämättä, joten siirsin ne kotona vaan kassista toiseen ja pääsevät päälle huomenna. Olkalaukkuna toimi Olympuksen musta kameralaukku ja kenkiä oli mukana kolmet; Vagabodin valkoiset korkonilkkurit, mustat matalat solkinilkkurit ja Adidaksen vaaleanpunaiset ZX Flux -lenkkarit. 

Joku voi miettiä, että melko paljon kenkiä viisi päivää kestäneelle reissulle (olin yhden päivän töiden tiimoilta Helsingissä ennen Köpistä), mutta itse haluan pystyä tuollaisella paljon kävelyä sisältävällä kaupunkilomalla vaihtamaan kenkiä usein. Matkustin eniten tilaa vievillä, eli korkonilkkureilla ja pakkasin laukkuun lenkkarit ja solkinilkkurit. Kaikki mukaan valitut kengät olivat tietenkin sellaisia joilla jaksaa tassutella pidempiäkin pätkiä.

Matkustin sekä mennessä että tullessa tuolla postauksen alussa olevan kuvan neulemekko, neuletakki ja korkonilkkurit setillä, sillä mekko on mielestäni mukavin vaate kulkuneuvoissa istuessa.

Housut, t-paita + neuletakki yhdistelmää tuli päiväaikaan käytettyä sekä lenkkareilla että valkoisilla nilkkureilla. Iltamenoihin (keikalle ja illallisille) vaihdoin alla olevan kollaasin mukaisesti päälle hameen ja vaihtelin yläosana joko tuota korkeakauluksista puseroa tai paljetti t-paitaa ja jalkaan kiskoin kilisevät rokkinilkkurit.

Näiden ns. päällysvaatteiden lisäksi pakkaan toki aina mukaan läjän useamman alustopin/bodyn/alusmekon joita alta vaihtamalla varsinaiset yläosat ja mekot pysyvät puhtaampina ja voivat olla käytössä pidempään. Jos siis joku miettii, että miten pärjää monta päivää parilla t-paidalla. Ja vaatteitahan voi toki tuulettaa välillä vaikka hotellihuoneen ikkunalla. 

Kuten jo edempänä mainitsin, jäi minulla mukaan pakatuista vaatteista käyttämättä vielä valkoinen pusero ja musta neuletakki (jälkimmäinen oli pelkkä varotoimenpide, jos vaikka kaataisin punaviinit päälleni vaalean neuleen kanssa), joten väittäisin, että tällä mukana olleella setillä pärjäisi hyvin viikonkin reissun, niin paljon asumahdollisuuksia nuo pari vaatekappaletta tuovat lisää. Minä tuolla Polyvoressa hahmottelinkin millä kaikilla tavoin näitä osia olisi voinut keskenään yhdistää ja kyllähän siitä jo vaihtelua olisi aikaan saanut. 

Pärjäsin siis loistavasti kuudella vaatekappaleella, kun laskee vain käyttöön päässet. Tätä kutsuisin omassa mittakaavassani jo onnistuneeksi paalapeliksi.