07.02.2018

Posted at 17:55h in Yleinen by
0 Likes

Olympus julkaisi tänään uuden PEN E-PL9 kameran ja mä olen siitä enemmän kuin innoissani!

Olen toki ehtinyt vuosien myötä intoilla monestakin Olympuksen kameramallista. PEN E-P3 ja minä tapasimme Wienissä, PEN E-P5:en puolestaan näin ihan ensimmäisten joukossa Berliinissä jo hyvissä ajoin ennen sen julkaisua suurelle yleisölle. E-PL5 taas toimitettiin minulle ennen sen kauppoihin tuloa suoraan Saksasta, jotta pääsin kuvaamaan sillä lempibändiäni.

Mutta tässä uusimmassa on jälleen oma pieni erikosvivahteensa, joka tekee siitä itselleni merkityksellisen.

Pääsin siis tutustumaan tähän kameraan jo pari viikkoa ennen sen tämän päiväistä julkaisua, mutta olenkin ehtinyt odottaa sitä itse asiassa jo vuoden. Sain nimittäin noin vuosi sitten kutsun tulla tapaamaan Suomessa vierailulla ollutta Olympuksen suunnittelutiimiä. Siis just niitä tyyppejä, jotka siellä kaukana Japanissa Olympuksen pääkonttorilla tuumivat, että millaisia entistä parempia kameroita he oikein keksisivät.

Pääsin kertomaan omia ajatuksiani heidän kameroiden ominaisuuksista ja vastailemaan kysymyspatteristoon omista kuvaustavoistani. Myös harkinnassa olleita värivaihtoehtoja pyöriteltiin pöydällä. (Erityisen painavan sanani kerroin objektiivien värivalikoimaa koskien! 😀 ) 

Ja näin monta vuotta Olympuksen kanssa  töitä tehneenä tuo tapaaminen oli mielestäni jotain aivan sairaan siistiä ja sai odottamaan uutta tulokasta malttamattomana. Ihan kuin olisi saanut pikkuriikkisen hiekan jyvän ominaisuudessa olla mukana uuden tuotteen synnyssä.

Ehkäpä minunkin kertomuksellani siitä kuinka PENien kanssa ei ole tullut oikein koskaan käytettyä salamaa, koska se pieni irtoflashi tahtoo aina unohtua matkasta, on ollut pikkuriikkiseltä osaltaan merkitystä siinä suunnittelijoiden tekemässä ratkaisussa, että E-PL9:ssa salama onkin pop up -mallia.

Enää ei jää salama matkasta! Ja mikä parasta tuo pikkuflashi on sillä tavoin joustava, että sen voi suunnata kattoa kohti suoraan näköä kohti ampumisen sijaan. Tärkeä parannus, ehdottomasti.

Itselleni aivan supertärkeä WiFi-ominaisuus koki myös parannuksia. Itse en siis selviäisi tästä bloggaamisesta päivääkään ilman Image Share Appin mahdollistamaa itse itseni kuvaamista. Wifi päälle, kamera jalustalle ja poseeraamaan!

Voin ohjailla itse itseäni puhelimen näytöllä livenä näkyvän kuvan ansiosta ja tehdä kaikki säädöt joutumatta palaamaan kameran luo. Tämä on yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein työkaluistani bloggaajana. 

Vaikka varsinaiset valokuvaajan työni teenkin O-MD EM1 MK II -rungolla, niin PENit ovat silti olleet jo vuosikausia mun pääasiallinen vapaa-ajan ja blogihommien kamera. Arvostan pientä kokoa ja näppäryyttä!

Uudessa E-PL9-mallissa langaton yhteys kohosi uusiin sfääreihin, kun mukaan yhdistettiin Bluetooth. Nyt on nimittäin niin, että kuvien siirron saa päälle Image Share -appista vaikka kamera olisi jossain repun pohjilla virrat suljettuna. 

Kuvaustilanteessa voi myös merkata haluamansa kuvat ns. jakotilaukseen ja kamera siirtää nuo haluamasi ruudut automaattisesti mobiililaitteeseesi kun suljet kamerasta virrat. Aivan juurikin sellaisia uudistuksia, jotka ovat omaan käyttööni todella tervetulleita. 

Jos et ollut ehtinyt tutustua edelliseen E-PL8 -malliin, niin tässä uusimmassa on edeltäjänsä tapaan enemmän ominaisuuksia selfieasentoon käännetyssä kosketusnäytössä kuin niitä vanhemmissa malleissa. Esimerkiksi videokuvauksen voi käynnistää näytöstä, kun itselläni olevassa E-PL7 -mallissa rec-nappula löytyi vain kameran takapaneelista.

Kameran sisuskaluissa parannusta on tapahtunut mm prosessorissa, joka päivitettiin uudempaan versioon ja videota saa nyt 4K-tasoisena. Itselläni useamman vuoden käytössä olleeseen E-PL7:aan verrattuna tämä on siis todellakin ihan eri vehje!

Tuo kauniin hiekanruskea demolaite oli minulla vain testilainassa ja jouduin raskain sydämin viemään sen tänään postin huomaan palauttaakseni sen kotipesäänsä. Myyntikappaleita saadaan odotella vielä muutama viikko. Värivaihtoehdot uudessa kameravauvassa ovat tämä vaaleanruskea, ikisuosikki valkoinen ja musta. Kaikkien metalliosat ovat hopeanväriset. 

Mä tiedän, että tää postaus kuulostaa ihan maksetulta mainokselta hehkutuksineen, mutta sitä se ei ole. Tässä nyt vaan on tuote, josta olen ihan into piukeana, kun siitä vihdoin saa ääneen puhua. Edellinen E-PL8 -malli esimerkiksi meni itseltäni lähes noteeraamatta ohi, mutta tämä on taas vaihteeksi sellainen itselle spessu malli. 

Oikein odotan, että pääsen tätä uutukaista maaliskuun Kuva & Kamera -messuille esittelemään!  

Mut nyt astetta painavampaa kamerakalustoa kätösiin ja jääpallomatsia kuvaamaan!


06.02.2018

Posted at 19:33h in Yleinen by
0 Likes

Se on täällä taas, kokovartalovillasukkavuodenaika nimittäin. Pakkaskelien koittaessa, en keksi mitään niin mukavaa ja lämmintä vaatetta kuin villaiset neulemekkoni, joita kaapissa on useampikin.

Moni niistä on säilyttänyt paikkansa talven luotetuimpien vaatteiden joukossa jo vuosia. Sellainen on mm. tämä Benettonin pitkä neulekolttu, jota kokovartalovillasukaksi nimitän. 

Mamman minulle aikoinaan alennusmyynnistä ostama mekko päätyy päälleni yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun elohopea putoaa alle 20 pakkasasteen. Tuolloin pohjemittainen mekko saa kaverikseen usein joko pitkät nahkasaappat tai huopikkaat. Nyt kuitenkin nappasin mekon kaapista jo hieman lämpimämmällä kelillä joten päätin tarjeta nilkkureilla. 

Asokselta jo loppuvuodesta tilaamani punaiset leopardinilkkurit pääsivät käyttöön vasta nyt, kun olin ehtinyt käyttää ne suutarilla. Kenkien pohjat olivat sileät, joten pystyäkseni käyttämään niitä talvella, kävin laitattamassa jalkineisiin pitävämmät pohjat.

Päheät leopardit olivat täydellinen piristysruiske muuten mustaan pakkasasuun!

Siitä on varmaan jo neljä tai viisi vuotta, kun bongasin Oslossa aivan upeat punaiset Marc by Marc Jacobsin leopardinilkkurit, mutta en noita usean sadan euron ihanuuksia raskinut ostaa. Harvoin on kuitenkaan mikään jäänyt kaivelemaan mieltäni niin kovin ja olenkin yrittänyt kaivella niitä ympäri internetiä, jos vaikka joskus tulisivat vastaan jossain käytettyjen merkkituotteiden sivustolla. Mutta turhaan.

Nämä Asoksen solkinilkkurit ovat kuosiltaan ja väriltään hyvin hyvin lähellä noita verkkokalvoilleni palaneita Marc Jacobsin kissoja. Niissä oli kyllä nauhakiinnitys, mutta näiden lohtuversioiden soljet eivät ole kyllä lainkaan huono juttu. Pidän näistä ehkä jopa enemmän. Ihanat joka tapauksessa!

mekko – Benetton / takki – Cubus / kengät – Asos / huivi – Becksöndergaard / sukkikset – Wolford

Mun pakkaspukeutumisen perustaa on vuosi toisensa jälkeen villa ja kashmir eri muodoissaan. Kun pukeutumisen aloittaa merinovilla-alustopista ja -sukkahousuista, tietää olevansa turvassa pakkasen terävimmältä puremalta. Pakkaslukemien mukaan sitten vaan useampi kerros pehmoisia ja lämpimiä neuletuotteita päällekkäin, niin kyllä pärjää. Mihinkään polyesteripuseroihin ei ainakaan näillä keleillä vilkaistakaan!

Täällä on vähän jännät paikat meneillään, sillä minun pitäisi tämä viikko olla sairaslomatuuraajana, mutta omakaan olo ei ole ihan parhaasta päästä. Hieman on meinannut lämpöä puskea tässä töistä päästyäni.

Vedänpä siis ehkä tuon kokovartalovillasukan päälleni, sekoitan itselleni Finrexinit ja livahdan peiton alle makaamaan. Jos oikein pitää peukut pystyssä ja hyvin troppaa itsensä, niin ehkä muhun ei iske mikään kunnon tauti. Jos tämä olis vaan pöpöjen pientä ja säälittävää uhkailua!

 


05.02.2018

Posted at 19:20h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Lumingerie-

Näin pakkasilla olisi säänmukaisempaa esitellä jotain toppahaalaria, mutta laitanpa silti tällaista vähäpukeisempaa settiä. Oli viime viikolla Hotelli Helkan huoneessa sen verran kiva valo ja rauhallinen miljöö, että sain otettua kuvat jo viime vuoden puolella Lumingerielta saamistani alusvaatesetistä ja aamutakista.

liivit ja alushousut – Gorsenia / aamutakki – Babelle / kaikki Lumingerie.fi

Olen seuraillut puolalaisen Gorsenian alusvaatteita aina siitä asti, kun reilut pari vuotta sitten ostin nämä Evita-liivit. Ne ovat olleet ihan suursuosikit sellaisten vaatteiden kanssa, kun haluan liivien hieman näkyvän. Gorsenian liivien vahvuus onkin ehdottomasti juurikin todella kauniit mallit. 

Näiden kuvien Gloria-settiinkin ihastuin heti kuvan nähtyäni ja kyttäsin niiden saapumista verkkokauppaan useamman kuukauden ajan. Läpikuultavan meshin ja näyttävien pitsikuvioiden yhdistelmä on niin kaunis, että ihan harmittaa piilotella tällaisia vaatteiden alla. Pitäis varmaan enempi heilua kotosallakin vaan pelkissä näteissä alusvaatteissa, mut täällä mä olen nytkin villasukkahousuissa ja miehen bändihupparissa. 😀

Babellan pehmoinen aamutakki on ottanut paikkansa sängyn vierestä heti käden ulottuvilta. Ei nimittäin ole ihan yks tai kaks kertaa, kun olen herännyt lähetin soittaessa ovikelloon ja kaivannut jotain todella nopeasti päälle puettavaa. Sinne ovelle on tullut jokusen kerran juostua ihan vaan peittoon kääriytyneenä. Tämä aamutakki lienee vähän fiksumpi vaihtoehto. 😀

Nämä liivit olivat jälleen hyvä muistutus siitä, että ne koot todellakin vaihtelevat merkeittäin. Mulla vaihtelee kirjain merkistä riippuen välillä H-J ympärysmitan ollessa suurimmassa osasta tapauksia 85. Mutta esim näissä omistamissani kaksissa Gorsenian liiveissä ympärys on ollut sen verran joustava, että on pitänyt ottaa ympärys 80. Sitten taas Shock Absorberin erästä sporttiliivimallia sovitellessa todettiin parhaaksi ympärysmitaksi 90.

Viimeisen parin kuukauden aikana olen itse hankkinut liivejä ainakin seuraavilla kokolapuilla 80J (nämä Gorseniat), 85H (M&S:n liivit) ja 85J (Changen liivit). Älkää siis hyvät rintsikoiden käyttäjät ikinä koskaan milloinkaan kuvitelko, että kun olette kerran ostaneet liivit koossa XX, niin se on sitten kiveen hakattu asia! Rohkeasti kysymään apua ammattilaislta ja sovittelemaan liivejä. Sellaisiakin joissa kokolappu kuulostaa omaan korvaan pelottavalta.

Ja kyllä, kun on yhtä pehmeä ja pullero kuin minä ja rinnat kaipaavat kunnon tukea, niin ns. rintsikkamakkaroilta on melkoinen mahdottomuus täysin välttyä! Asiaan auttaa, kun valitsee liivit joissa on mahdollisimman leveät sivu- ja takaosat. Ohuet kun pureutuvat lihaan vieläkin helpommin. Jos itse laittaisin päälleni liivit, jotka eivät yhtään purista läskiä kokoon, niin ne olisivat tuen kannalta ihan yhtä tyhjän kanssa. Tuki ja mukavuus ovat tärkeintä, joten viis selkätaikinasta! 

Gorsenian liiveissä löytyy kokoja aina M-kuppikokoon saakka. Jos kaipaat näyttäviä liivejä, niin kannattaa tsekata mm. nämä tulossa olevat punaiset upeudet!