Posted at 20:35h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
En siis ole menossa naimisiin, vaikka jokunen ehti pelkän otsikon ja morsiuspukusovitukuvan perusteella niin ehättää luulemaan. Pukeuduin pitsiunelmiin siis Porin häämessujen näytöksen vuoksi. Mutta eihän mun toki tarvitse aito morsmaikku olla voidakseni postata nämä päälle saamani puvut myös teidän nähtäväksenne.
Jotta postauksesta ei tulisi ihan hirmuinen kuvaoksennus, säästän yhden puvun + yhden mallikollegan kuvat toiseen postaukseen. Kuvat on otettu kiireessä tapahtumapaikan kirkkaan vihreällä käytävällä karmivassa sekavalossa, joten siitä syystä mustavalkoista settiä.
Näytöksen hääpuvut ovat siis kaikki Porin Juhlavasta, mistä löytyy morsiuspukujen lisäksi kattava valikoima muitakin juhlapukuja sekä naisille että miehille. Pukuja on myös vuokrattavissa.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, en ennen näiden sovitusta ollut ikinä aiemmin kokeillut ainuttakaan hääpukua. Vannehameeseen, tylleihin ja korsettimaisiin yläosiin pukeutuminen oli siis jo elämys sinänsä.
Huiman korkeat korot ja muhkeat helmat hieman pelottivatkin lavalle astuessa, mutta näytökset sujuivat onneksi ilman kompurointeja. Yhden puvun helma meinasi pari kertaa jäädä hieman kengän alle, mutta onneksi oli vierellä mallisulho, jonka käsikynkässä oli tukeva kulkea.
Tämä olkaimeton puku on sama, joka näkyi minulla jo sovituskuvassa. Silloin kokeilimme puvun kanssa myös irrallista pitsiboleroa/viittaa mikä härpäke se nyt olikaan, mutta se päädyttiin jättäämään näytöksestä pois. Keskivartaloon muotoa tuovin rypytyksin varustettu puku on merkkiä Eglantine Creations.
Sovitukseen mennessä iski jännitys ihan kuin varmaan monelle oikeallekin morsiamelle, että mahtaako sieltä löytyä pukuja jotka mahtuvat päälleni. Pelko oli kuitenkin turhaa, Juhlavassa oli laajasti kokovalikoimaa ja moni puku osoittautui hyvinkin säädeltäväksi ja muokattavaksi.
Hääkuvaajana olen tavannut hirmuisen määrän morsiamia. Yksi asia, joka silmiini on pistänyt, on se miten usein hääpuvuiksi valitaan juurikin tällaisia olkaimettomia mekkoja, vaikka samaan aikaan ne tuntuvat monelle olevan iso epävarmuuden aiheuttaja. Pyynnöt photoshopata sitä sun tätä ja ahdistus alleista, ovat asioita joista on tullut keskusteltua morsianten kanssa paljonkin.
Ja toki minä kuvaajana aina koitan tehdä parhaani, jotta kuvattavat kokisivat olevansa kuvissa upeimmillaan. Osa hommasta hoituu ihan vaan mallinohjauksella, mutta toki niitä selkämakkaroitakin kuvista korjaillaan. Tuollainen olkaimeton puku, kun on helposti siinä kohtaa hyvinkin armoton, että riittävän kireälle laitettessa, syntyy väkisinkin vähän muhkua ja makkaraa (ainakin meille runsaammalla rasvaprosentilla siunatuille), joita ei muunlaisessa vaatteessa tulisi näkyviin.
Itselleni tämä puku istui edestä varsin kauniisti eikä ole mielestäni liian antavan ja avoimen oloinen runsaasta rintamuksesta huolimatta, mutta kyllähän tämä tosiaan takaosan yläreunan päälle tiristi vähän makkaraa esille. Mutta muuten pidin takaosan puolesta nimenomaan tästä puvusta napituksen vuoksi, mikä on minusta kiristysnauhoja kauniimpi vaihtoehto.
Alla lavalla leikkisulhoni kanssa. Kuvista näkyy mun mielestä hyvin noiden pukujen ero sen suhteen minkä kokoiselta niissä näytän. Tässä olkaimettomassa ja hyvin istuvassa puvussa koen olevani siromman näköinen kuin oikean puoleisessa puvussa.
Tämä ero tosin voi johtua siitä, että tuo pitsipuku oli ihan oikeasti minulle huomattavasti liian suuri. Puvusta ei ollut pienempää kokoa, joten 52 koon mekkoa kavennettiin pariin otteeseen, mutta yläosa oli siitä huolimatta liian suuri.
Meni siis ihan hyvin tuolla näytöksessä, kun vaan muistin pitää ryhdin koko ajan ihan tikissä, ettei olkaimet pääse valahtamaan, mutta jos olisi pukua oikeasti hankkimassa, olisi pitänyt tilata pienempi.
Tämä olkaimellinen kermanvärinen pitsipuku on merkiltään Amelie. Tässä kivointa oli nuo keveät olkaimet. Niiden ansiosta pukua ei tarvitsisi kiristää aivan niin tiukalle kuin täysin olkameitonta pukua, joten selkämakkarat pysyvät maltillisempina.
Pisteitä mekolle myös kauniista pitsistä ja vyötärön ohut nauhakin oli kiva pieni yksityiskohta. Pienen laahuksen kanssa eläminen tuntui tottumattomalle vähän hankalalta. Mutta eikös siitä huolehtimista varten ole sitten oikeilla morsiamella ne kaasot. 😀
Sain muuten taas kerran hiuksiini ihan uudenlaisen kampauksen. Porilaisessa Blushissa loihdittu kampaus oli kiva sekoitus itselle tuttuja elementtejä korkeaksi nostettuine pääliosineen ja jotain uutta ollessaan osaksi auki. Tykkäsin!
Puvut – Porin Juhlava / korut – Oona Armia Jewelry / näytöksen kukat – Kukka Ulvila / meikki ja kampaus – Blush
Kauniita pukuja molemmat ja hyvin voin ne kuvitella itseni kokoisen ja tyyppisen ihmisen päälle, mutta kyllä ne itselle aika lailla rooliasuilta tuntuivat. Mutta vaikka peilistä ei näissä lookeissa katsonut minä itse, niin kyll toki tunsin oloni nätiksi. Silleen klassisella tavalla kauniiksi.
Kaikin puolin kiva kokemus tämäkin mallikeikka ja lupauduin jo mukaan ensi vuodeksi, jos vaan tarvitaan!
