Vielä löytyi yhdet jo joululomalla kuvatut asukuvat, jotka ovat jääneet julkaisematta! 

Totesin näiden kimaltavien kissapöksyjen kohdalla jo aiemmin, että tuntuvat kaipaavan yläosakseen aina rauhallista mustaa. Kuvissa näkyvä KappAhl XLNTin sifonkipusero tuntuu sopivan lähes kaiken kaveriksi.

Se näyttää yhtä hyvältä niin farkkujen, villahousujen kuin nahkahameenkin kanssa. Ja myös näiden leohousujen kanssa! (Bongasin muuten näitä housuja viime viikolla Helsingin Sokokselta)

Monikäyttöinen yläosa siis. Tätä on tullut puettua myös neuletakkien alle. Löysälinjainen pusero on edelleen myynnissä ja siitä löytyy myös pinkki versio. 

housut – Object / pusero – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Vagabond

Piti taas kuvilla demonstroida miten pienillä jutuilla vaatteen fiilis muuttuu. Itse en vaan osaa pitää noin löysää puseroa noin helma suorana roikkuen kuten vasemmalla. Siitä tulee löysä ja kaapumainen vaikutelma. 

Mutta heti, kun helmaa heittää ihan pieneltä matkalta housujen sisään (tai vyölenkistä läpi, taskuun tai vaikka solmulle), on olo heti enemmän oma. Se vaan tekee kokonaisuudesta hieman ryhdikkäämmän, kun koko yläosa ei tunnu valuvan helman mukana alas.

Silti puseron löysyys säilyy ja se peitää edelleen takamuksen eikä paljasta paljoa edestäkään. Kun usealle se yläosan housun sisään laittaminen tuntuu olevan vähän pelottava juttu, vatsapömpön paljastumisen vuoksi. Tämä siis on sellainen aika turvallinen vähän siltä väliltä -tyyli. 

Suosittelen ainakin kaikkia kaltaisiani tisseviä omenoita testaamaan tätä pikku trikkiä!


Yritin laskeskella, että moneskohan muotinäytös eilinen Porin Häämessujen näytös minulle oikein oli. En ihan tarkkaa lukua saanut, mutta noin 15:ssä näytöksessä olen saanut olla mukana nyt ihan lähivuosina. Jotain yksittäisiä mahtuu sitten vielä kauemmaksi historiaan. Mutta sen tiedän tarkasti, että tämä oli kolmas kerta, kun keekoilin catwalkilla alusvaatteissa. 

Tässä muutama ystäväni Annin kännykkäotos näytöksen alusvaateosiosta. Niitä hääpukuja on luvassa myöhemmin, kun ehdin käsittelemään kaikki kuvat. Kuvasin nimittäin hääpuvut myös lavan ulkopuolella, mutta ankean ympäristön vuoksi kuvat vaatii vähän fotarijumppaa ensin. 

Vähissä pukeissa yleisön edessä esiintyminen herättää monessa ihmisessä ”hui, miten sä uskallat?” -kysymyksen. Myös kommentti ”oot kyllä tosi rohkea!” on yleinen. Koitinkin taas eilen tutkiskella fiiliksiäni, että tuntuiko nuo hetket lavalla mun mielestä jotenkin erityisen jännittäviltä tai koinko epävarmuutta ja jonkinasteista häpeää.

Tulin aatoksissa vain siihen tulokseen, että tykkään lavalla olosta olinpa sitten täyspukeissa tai näin napa paljaana. Jännitystä aiheuttaa joka kerta lähinnä korkkareissa kipittäminen. Ei siksi, etteikö sekin olisi tuttua, mutta se mahdollinen kompurointi kyllä on asia, jota aina vähän pelkää ja sitä häpeäisi. 

Mutta mitä itse vähäpukeisuuteen tulee, niin sitä en osaa mitenkään nolostella. Olen varma, että yleisössä on aina myös ihmisiä, joiden silmissä minun lihava vartaloni on ruma eikä heidän mielestä kokoiseni ihmisen kuuluisi noin esiintyä, mutta mitäpä tuosta. Ei se ole mikään syy omaa vartaloaan hävetä. 

Sen lisäksi, että muotinäytöksissä mukanaolo on mun mielestä lähes poikkeuksetta aina kivaa puuhaa, niin ajattelen että näin olen omalta osaltani pienessä määrin monipuolistamassa ajatusta siitä millaisten kehojen olisi ns. hyväksyttyä olla esillä.

Valkoinen alusasusetti – Gorsenia / mustat alusvaatteet – Rosa Faia 

Toivon, että lavalla nähtävä lihava leidi tarjoaa aina edes jollekin katsomossa olevalle samaistumisen tunteita ja  sitä kautta ehkä oivalluksia siitä, että se omakin vartalo on hyvä ja ihana vaikkei täyttäisikään kauneusihanteita. Ja tärkeää on toksi osoittaa myös, että monen ”ei sieltä kaupasta kuitenkaan mitään mun kokoiselle löydy” -pelko ei pidä paikkaansa.

Joten ei, ei kyllä yhtään hävetä olla isonkaan yleisön edessä alusvaatteisillani selluliitit, mahamakkarat ja raskausarvet näkyen. I might be fat, but I’m fabulous! 😀

Näytöksen alusvaatteet ovat Deva Lingeriestä, joka on täältä Porista löytyvä juuri joulun alla avattu alusasujen erikoisliike. Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa liikkeen valikoimat, jos asut Porissa tai lähialueilla ja omistat tissit.

Jos on Pori kaukana, niin vinkkinä, että verkossa Gorsenian (valkoinen setti) tuotteita myy Lumingerie.


Toisinaan vaan tykästyy vaatteisiin, joista samaan aikaan ajattelee, että yäk. Mä olen ollut niin pitkään pillifarkkumimmi, että lähes kaikki muut mallit ovat tuntuneet vääriltä ja vierailta. 

Nyt kun mutsifarkkuja on katsellut itseä muodikkaampien tyyppien päällä jo pitkän aikaa, alkoi denimin löysemmät linjat kiinnostaa itseänikin. Siitäkin huolimatta, että kinttuja nuolevien pillien jälkeen ne tuntuivat samalla kamalilta. 

Jos nyt taas mietitään sitä ikiaikaista vaatteen ”imartelevuutta”, niin tämä takamuksesta lököttävä ja reisistä löysä farkkumalli ei varmasti ole mun vartalolle millään yleisesti hyväksytyllä top 5 -listalla. Mut ai että nää on virkistävää vaihtelua mun farkkukokoelmaan!

Pöksyjen vyötärö on just täydellisen korkea omenavartalolleni!

Hieman noiden kanssa tuntuu yläosien valinta haastavammalta kuin istuvampien farkkujen kanssa. Mutta johtunee vaan siitä, että on niin tottunut istuvampiin farkkuihin. Ei oikein mitään kovin löysää haluaa valita, jottei kokonaisuus tunnu liian veltolta. 

Kovin vartalonmyötäiset yläosat taas sitten taas tuntuvat näiden housujen kanssa korostavan alaosan muhkeutta liiaksi omaan makuun. 

Tämä Lindexin kietaisupaita on mielestäni just aika kiva pari mutsifarkuille. Ja alaosa kevenee hieman, kun jalkaan valitsee korot. 

Hieman on siis vielä kesken etsinnät, että mitä mun kaapista löytyy näiden farkkujen kanssa pidettäväksi. Pitää jatkaa sovittelua!

farkut – Asos Curve / toppi – Maidenform / pusero – Lindex 

takki – Missguided, Asos / kengät – Wonders (saatu Ziosta) / korvikset – Pramea (saatu)

Mut hei mutsifarkut ja ysärirotsi, onhan nää nyt hyvä pari!

Huomenna olis sit taas vuorossa muotinäytöshommia, kun kiipeän Porin häämessujen lavalle. Esittelyssä sekä hääpukuja että alusvaatteita. Eniten jännittää nää korot. Piti valita jalkaan jotain mahdollisimman korkeaa, jotta pukuja ei tarvitsisi kovasti lyhentää. Pitäkää peukkuja että en kompuroi!