17.01.2018

Posted at 20:07h in Yleinen by
0 Likes

Vaalenpunaista, pinkkiä ja kasaritöyhtö! Jalassa verkkarit ja korvissa juhlalliset tupsukorvikset. Tästä asusta ei  siis puutu mitään. Jonkun mielestä ehkä tyyliä, mutta minusta tää oli just ihana sekasotku.

housut – Amy Vermont, Klingel (saatu) / neule – Ellos / takki – Mango / kengät – CAT /

huivi – Becksöndergaard / panta – Katri Niskanen / korvikset – H&M / laukku – Pieces

Mulla oli jokin aika sitten asukuvissa Klingeliltä valitsemani Amy Vermont -merkkinen takkimekko ja näissä kuvissa on vielä toinen vaate samalta merkiltä. Hieman kiiltäväpintaiset pehmoiset housut ovat ikään kuin pikkuisen paremmat verkkarit. Ne on tyyliltään aika samanlaiset kuin nämä blogissa usein nähdyt housut, mutta näissä on pidemmät lahkeet, joten sopivat paremmin käyttöön nyt talvella ilman että nilkat paleltuu. 

Uusien merkkien kohdalla on aina vähän arvailua kokojen kanssa ja ensiksi tilaamani koon 48 housut osoittautuivatkin aivan liian isoiksi. Vaihdoin kokoon 46, mutta nämäkin on edelleen hieman reilut. Tilanne kuitenkin korjaantui, kun taitoin housujen vyötärönauhaa kerran, niin istuvat paremmin takamuksesta. Mutta reilut koot siis mielestäni! 

Tukka päätyi tuollaiseksi kasaritöyhdöksi sen myötä, että eilen kirjaa lukiessani setvin lähes pari viikkoa harjaamatta ollutta tukkaani sormin. Aikaa takkujen avaamiseen meni tuolla metodilla yli puoli tuntia, mutta tuloksena oli tuo pöyhkeätäkin pöyhkeämpi kasa. Oli pakko ottaa siitä ilo irti yhdeksi päiväksi ja ilahduttaa pehkolla tänään myös kampaajaani. 

Hiukset saivat tänään siis hieman uutta väriä ja saksiakin niille varovasti näytettiin. Varovasti siksi, että mulla on lähiviikkoina tulossa parikin tilaisuutta mihin pitäisi saada tehtyä juhlava kampaus, joten päätettiin lyhentää kunnolla vasta hieman myöhemmin. Eli minusta on tullut sellainen tyyppi, joka sanoo kampaajalla, että ”ota vaan sentti latvoista”. 😀 😀

Näitä kuvia kun katsoo, niin miettii, että miksi ihmeessä pukeuduin niin monta niin mustaan. Tulen vaalenapunaisesta ja pinkistä ihan hirmu hyvälle tuulelle! 


15.01.2018

Posted at 21:16h in Yleinen by
0 Likes

Oisko näistä kokoa XL? Kysyin myyjältä kimaltavat leohousut kädestäni roikkuen ja huokaisin pettyneenä kuullessani kieltävän vastauksen. En todellakaan suonut ajatuksissani pienintäkään mahdollisuutta, että Objectin housuista koko L inahtaisi paljoakaan polvista ylöspäin. Mutta myyjä rohkaisi kokeilemaan vedoten housujen joustavuuteen.

Sovituskopissa sain jälleen muistutuksen siitä mitä usein ennenkin saanut todeta, että ei pidä antaa liikaa painoarvoa kokolapuille. Juu, veikkaan että housut on ajateltu pikkuisen löysemmiksi, mutta itse tykkäsin tästä ns. löysät legginssit -istuvuudestakin. Ja tuo metallinhohtoinen leokuosi nyt vaan oli niin upea, että mulle olis melkeinpä yhdentekevää minkä malliset pöksyt ovat! 😀

Joululomalla ostetut housut ovat saaneet jo hurjasti käytöaikaa, mutta tuntuu että päädyn pukemaan niiden kanssa aina jonkun mustan löysän puseron. En oikein tiedä mitä muuta noihin osaisi yhdistää. En tosin tiedä kaipaako noin räyheä alaosa edes parikseen mitään muuta kuin juurikin jotakin hyvin yksinkertaista. 

Niin hienot! Melkoiset glam rock -vibat näistä kyllä loistaa, mut siinähän ei oo mitään väärää.

housut – Object / neule – Flash / takki – Cubus / kengät – Dr. Martens / huivi – Becksöndergaard / laukku – Pieces

 


13.01.2018

Posted at 18:13h in Yleinen by
0 Likes

Kirjoitin masennus-postauksessa siitä, että multa puuttuu haaveet. Se on ollut jo pitkään epämukavuutta aiheuttanut asia mielessäni. En tiedä mitä haluaisin elämältä. Pysyä vai irrottautua. Valitako pysyvyys vai vaihtelu. Näennäinen turva vai epävarma vapaus. Mennä oikealle vai vasemmalle. Sulkea ovia vai avata.

Vuodet vierii, aikarajat menvät umpeen. Tiettyihin risteyksiin ei enää voi peruuttaa. Hölmöjä ympäripyöreyksiä, mutta pätevät moniin asioihin. Pitkään on ollut tyyntä. Tai oikeastaan yllättäviä myötätuulen puuskia sunnasta jota ei itse ole osannut edes toivoa.

Vaikka monissa asioissa olen oppinut ajattelemaan paljon positiivisemmin kuin joskus ennen, niin siitä ajatuksesta en pääse yli, että hyvän kauden jälkeen seuraa aina joku hurrikaani. Pitäisi osata ottaa rennosti ja nauttia hetki tylsyydestä ja tuulettomuudesta, mutta mielessäni näen jo myrskyn.

Tällä hetkellä myrskyvaroitusta on taas aiheuttanut vanhat sairastumisen pelkoa aiheuttavat triggerit. Vasen peukalonivel on kipuillut jo viikkoja. Se, jos mikä on minun kirjoissani pelottavaa. Siihen kun yhdistyy viime päivinä ilmaantunut jumitus päätä käännellessä ja ajoittaiset epämiellyttävät tuntemukset leukanivelessä, niin muistot viekin taas vinhaa vauhtia viime vuosikymmenelle.

Järki sanoo, ettei näillä kaikilla asioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kehoon jäänyt muistijälki lietsoo pelkoa. Päätinkin nyt rauhoittaa näiden aioiden osalta mieleni heti alkuunsa ja varasin ensi viikoksi ajan lääkärille. Haluan sanoa pelkoni ja sitä aiheuttavat menneet asiat ääneen ja toivon saavani jotain rauhoittavia lausuntoja. Ehkä tämä on nyt vain mielen ja ruumiin yhteispeliä. Mieli siellä peukalossa kenties vain kipuilee. 

neulehousut – Marc O’Polo / pusero ja takki – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Wonders, Zio (saatu) / korvikset – H&M

Huomasin tänään, että punaiseen takkiin pukeutuminen saa oloni tuntumaan jotenkin maagisesti todellisuutta pirteämmältä. Pienillä asioilla sitä voi joskus itseään hieman huijata.