26.02.2017

Posted at 14:47h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

"Saat tästä viikon arkikuvan", totesi Iina sommitellessaan minua ja juuri saamaansa kukkakimppua kuvaan, ja minun puolestaan etsiessä oikeaa kuvakulmaa ja valoa ottaakseni kuvan juuri väsäämästäni tukkatötteröstä. Olin siis Helsingissä viettämässä päivää Iinan ja hänen poikansa kanssa. Odottelimme Nöpsyn päiväunien päättymistä, jotta pääsisimme Muumi-kahvilaan ja ulos asukuvailemaan. Lainasin Iinalta jotain itselleni tuntematonta muotoilutuotetta ja sain vähän kuin vahingossa aikaiseksi kivan kampauksen.

Itseni kuvaaminen on todellakin arkea minulle. Otan asukuvia blogiin ja selfieitä Instaan. Joskus kuvan syynä on kiva kampaus, joskus uudet korvikset ja joskus muuten vaan kiva fiilis itsestä. Vaikka itseni kuvaaminen on muuttunut aktiivisemmaksi tietenkin tämän bloggaamisen myötä, niin olen itse asiassa harrastanut selfieitä jo ysärillä, eli aikana jolloin ei edes tunnettu koko selfie-sanaa.

Minulla oli jo yläasteikäisenä tapana, että kameraan filmiä vaihtaessa tuli napattua viimeinen ruutu itsestäni. Olen koonnut noita kuvia ainakin kymmenen vuoden ajalta albumiin, mutta sittemmin kun printtikuvien teettäminen jäi digiajan myötä, ei tuo valokuvakansio ole enää edistynyt. Ehkäpä pitäisi kaivella koneen uumenista kuvia viimeiseltä reilulta vuosikymmeneltä ja jatkaa albumia.

Monien mielestä selfiet ovat ihan turhia ja pelkkää narsismia ja itsensä korostamista. Itse olen vuosien varrella kokenut itseni kuvaamisen itsetuntoa (vai olisiko parempi sana itsemyötätunto) kehittäväksi. Kun näkee itsestään paljon kauniita kuvia, alkaa ajatus omasta ulkonäöstä muokkautua pikku hiljaa positiivisemmaksi.

Toki otettujen kuvien joukossa on myös niitä vähemmän imartelevia ruutuja, jopa todellisia suohirviö -hetkiä ja ne ovat ihan yhtä totta kuin ne onnistuneetkin otokset. Mutta sen sijaan, että näkisin itseni vain niiden "rumien" kuvien mukaisena, ajattelen ennemminkin, että TÄSTÄKIN HUOLIMATTA mä näytän toisinaan, tai oikeastaan aika usein, myös TÄLTÄ. (kurkkaa kuvat linkkien takaa!) 

Kuvakulmat ja valaistus kuntoon ja selfiet kunniaan!

 


25.02.2017

Posted at 19:23h in Yleinen by
0 Likes

Lupailin tässä postauksessa kirjailujen näkyvän lähiaikoina myös omissa asukuvissa ja tässäpä olisi nyt yksi kokonaisuus kuluneelta viikolta. 

 

Läpinäkyvä löysälinjainen meshpusero osui silmiini Bik Bokissa kurvatessani pikaisesti sen läpi ruokatunnilla. Kyseinen kauppa kuuluu hattaratakin ostopaikan, Mangon, tavoin paikkoihin, joissa en kokovalikoiman vuoksi käy juuri koskaan, mutta näköjään sekin kykenee joskus yllättämään. Omani on suurinta löytyvää kokoa, eli L, mutta puseron malli on niin löysä, että sovittamani M-kokokin mahtui päälleni eroamatta isommasta juurikaan muuten kuin hartioiden leveydessä. 

Puseron pussimaiset hihat hieman epäilyttivät, mutta värikkäät kirjailut olivat niin kauniit, että päätin totutella hieman hassuihin hihoihinkin. Ja pääasiassa ajattelinkin käyttäväni puseroa toisen vaatteen alla, kuten tässä postauksessa neuletakin kanssa. 

farkut – Junarose (saatu) / pusero – BikBok / alustoppi – Triumph / neuletakki – Ellos / takki – Mango / kengät – Ten Points / laukku – Zara / korvikset – Aarikka (saatu) / aurinkolasit – Le Specs

Ei muuten ollut ihan paras kenkävalinta tämän viikon Helsingin reissulle nuo valkoiset maiharit. Keskiviikon hurjien lumisateiden muututtua torstaina kadut peittäneeksi loskaksi ja rapakoiksi, olin jalkineideni kanssa hieman hätää kärsimässä. Pitänee huomenna testailla kaapista löytyviä puhdistustuotteita ja Vagabondin liikkeestä rapaiset kengät jalassa ostamaani valkoista nahkarasvaa. Saatan raportoida tuloksista tännekin. Voisi samaan syssyyn varmaan puhdistaa ja huoltaa muutamat muutkin kengät, sillä myönnän tekeväni sitä aivan liian harvoin. 

Kuinka ihanaa olikaan, kun pitkästä aikaa joku muu otti asukuvat eikä tarvinnut temppuilla jalustan kanssa. Kiitos kuvista ihanimmalle Iinalle!


24.02.2017

Posted at 20:49h in Yleinen by
0 Likes

 mustat ja punaiset korvakorut saatu

Punaiset ja pinkit Aarikan Jalava-korvikset ovat molemmat keikkuneet korvissani ahkerasti jo toista vuotta ja olen koko sen ajan toivonut, että näistä suosikeistani tulisi myyntiin myös musta versio. Olen aina Aarikkaa myyvissä liikkeissä koittanut tsekkailla koruhyllyä toiveikkaasti, mutta tähän saakka silmiin oli osunut jo omistamieni punaisten sävyjen lisäksi paljon erilaisia sinisen sävyjä, ruskeaa, valkoista ja oranssia.

Muutama viikko sitten kuitenkin bongasin mustat Jalavat Kokkisotaa juontaneen Sikke Sumarin korvista ja heti piti laittaa Aarikkaa edustavalle pr-toimistolle viestiä, että näkivätkö silmäni oikein vai oliko kyseessä sittenkin vain joku muu tumma sävy, joka näytti telkkarissa mustalta. Mutta ei kun kyllä, näin ihan oikein! Ja nämä mustat Jalavat ovatkin näkyneet jo monissa asukuvissakin, sillä ovat roikkuneet korvissani todella ahkerasti viimeisten parin viikon aikana.

 

Miten älyttömän iloiseksi voikaan tulla yksistä korvakoruista! Näiden malli on vaan niin yksinkertaisen kaunis ja korvisten pituus juuri täydellinen. Jalavat ovat riittävän suuret ollakseen näyttävät, mutta eivät roiku liian pitkällä eivätkä puiset korut myöskään paina paljoa. Ajaton ja simppeli malli taipuu myöskin hyvin monenlaiseen tyyliin bisnesnaisesta rokkimimmiin. Ja mikä hienointa, Aarikan korut valmistetaan edelleen käsityönä Suomessa.

 

Tällainen valikoima värejä löytyy tällä hetkellä Aarikan nettikaupasta. Punaiset, ruskeat, lakatun puun väriset ja vaaleansiniset ovat normaalihintaisia eli 32 €, mutta loput värit nyt alessa 25 €/pari.

Mulla on itsellä sellainen fiilis, että olen nähnyt jossain vielä ihan valkoisetkin ja ne olisivat hyvä lisä kokoelmaani. Taidankin käydä tsekkaamassa Porissa Ratsulan valikoiman. Jos ei valkoisia enää ole saatavilla, niin nuo lakatun puun sävyiset voisivat olla vielä keväinen hankinta Jalava-kokoelmaani. 

Kuten äitini on jo aikoinaan opettanut: "kun löydät jotain oikein mieluista, hanki sitä heti monessa värissä".