19.02.2017

Posted at 20:15h in Yleinen by
0 Likes

Selailin tuossa pitkästä aikaa muutamia muotiblogeja, jotka eivät kuulu aktiivisesti lukulistalleni, ja piikkikorkoja ja merkkilaukkuja viliseviä upeissa miljöissä otettuja asukuvia katseltuani tuli itselle taas jotenkin nuhjuinen olo.

En mä osais kipittää omassa arjessani piikkikoroissa, enkä mä kaipaa Chanelia olalleni keikkumaan, mutta joskus sitä sortuu silti vertailemaan itseään toisiin bloggaajiin, sellaisiin jotka tuntuvat omissa silmissä jotenkin hämmentävän täydellisiltä ja heidän bloginsa todella hiotuilta, ja päätyy miettimään niiden juuri itse ottamiensa arkisten asukuvien deletoimista. 

No, enpä silti deletoinut. Mut ei oo siis edelleenkään tässä blogissa viimeisintä huippumuotia kuvattuna näyttävästi ison kaupungin kaduilla, mut on sen sijaan porilaisen valokuvaajan työpäivän arkiset vaatteet ikuistettuna vanhan opinahjoni luokkahuoneessa. Nää näytti mun mielestä ihan kivalta aina siihen saakka, kunnes ihailin sivutolkulla muiden kuvia.

farkut – HM+ / t-paita – Esprit / bomber – Gina Tricot / kengät – Minna Parikka / korvikset – Via Minnet (saatu)

Näitäkin vaatteita katsoessa mä taas kerran mietin, että miten sitä jaksoikin pukeutua niin kauan niin kovin mustaan. Eihän sitä toki tiedä, saattaahan se kokomusta joskus taas hiipiä takaisinkin, niin tuntuu olevan muuttuvia asioita nämä omat pukeutumismieltymykset.

Mutta tällä hetkellä en kyllä pysty vahvasti samaistumaan Anssi Kelan Musta tuntuu multa -biisiin, vaan kovin synkästi pukeutuessa tuntuu kasvoiltani häviävän viimeinenkin väri, kun taas vaaleampien sävyjen keskellä tykkään naamastanikin enemmän.

Torstain tukkaviritys oli lähinnä vahinko. Huitaisin hiukset klipsulla kiinni kasvojen pesun ajaksi ja siitä sitten peiliin vilkaistessa totesin, että no eipäs hullumman näköistä. Hiuksissa siis jäljellä hieman kiharaa edellisen päivän jäljiltä, joten "häntä" ei roikkunut ihan ohuena naruna päätä pitkin. Tää on nyt vähän niin kuin kompromissi, kun en tykkää pitää hiuksia kokonaan auki, mutta ainainen nutturakin on niin tylsä.

 


18.02.2017

Posted at 18:07h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Kukaan ei sitä myönnä lukevansa tai ainakaan tilaavansa, mutta silti lehden levikki useamman sata tuhatta. Mut mä tulen rohkeasti ulos työpöydän laatikosta ja tunnustan lukevani seiskaa. Se tapahtuu aina joko töissä ruokatauolla tai vaihtoehtoisesti bestiksen Annin kanssa tuopin äärellä jossain kapakassa. 

Tällä kertaa Seiskan kyytipoikana oli Picnikistä haettu salaatti kanalla, fetalla ja avokadolla. Mutta omasta mielestäni kyseisen julkaisun kanssa sopii kyllä paremmin yhteen perinteiset mikroateriat kuten maksalaatikko tai vaikka ankeasti suoraan myyntipakkauksestaan lusikoitu tomaattikeitto. Myös roiskeläppä on oiva kaveri julkkisjuoruille. Ravintoarvot suht samaa luokkaa kuin lounaslukemiston uutisarvo. 

Arkisin koitan lähteä työpäivinä syömään lounasta ihan johonkin ravintolaan, jos vaan kuvauskeikkojen välissä on sopivaa rakoa. Saa selkeämmin tauon, kun poistuu hetkeksi työpaikalta. Mutta näin lauantaisin ja iltavuoroissa puolestaan syön toimituksessa jotain kaupasta napattua. Usein olisi kotonakin jäljellä Tommin kokkailuista jotain mitä voisi ottaa mukaan evääksi, ja hän saattaa vielä erikseen sanoa, että "siellä on vielä yksi annos, ota se mukaan töihin". Mutta se vaan on enemmän sääntö kuin poikkeus, että unohdan eväät jääkaappin. Ihan aina. 

Nyt kun kone on tankattu, niin pakkaan taas kamerareppuni ja suuntaan seuraavaksi kuvaamaan jalkapalloa!

 


16.02.2017

Posted at 22:49h in Yleinen by
0 Likes

Mä olin jo postaamassa tämänpäiväisiä asukuvia, mutta tajusinkin, että haluan eka laittaa nämä pari Marks & Spencer -housupostauksesta ylijäänyttä kuvaa. Tänään nimittäin päällä oli osaksi samoja elementtejä, joten aloitetaan kaanon tästä aiemmasta säkeestä ja ne tänään kuvatut kamppeet tulee sitten myöhemmin. (Mulla on muuten hyvä asukuvausputki menossa, muistin tänään ikuistaa kahdet päällä olleet kamat!)

Tämä postauksen kaksi kuvaa on ehkä mun lempparikuvat itsestäni koko alkuvuodelta. Tykkään tuosta kampauksesta ihan hillittömästi ja käytän tuota raitapaitaa niin ahkerasti, että en ole meinannut raskia heittää sitä päältäni edes pyykkiin. Koska housupostauksessa keskityttiin M&S:n kevään uutuustuotteisiin, en viitsinyt sotkea sinne tätä kuvaa, jossa yhdistin brodeerattuihin kamppeisiin tuon jo menneestä syysmallistosta hankkimani karvatakin. Ja ai että, I'm in love! 

farkut, pusero ja takki – Marks & Spencer (farkut kuvauslainassa) / kengät – Dr. Martens / choker – Glitter

Yhdistettyäni karvarotsia aluksi varovaisesti ja varmasti  lähinnä kaikkeen mustaan, tulikin olo, että takki kaipaa rinnalleen kontrastia. Ja ainakin omasta mielestäni lököfarkut ja punaiset Martensit tarjoilevat juurikin sitä.

Tässä asussahan on vähän liikaa kaikkea. On raitaa, kukkaa, lintua, karvaa, tötterötukka ja vielä choker kaulassa. Ja minähän olen yleensä sen kannalla, että vähemmän on enemmän, mutta joskus tällainen sitä sun tätä – tyylien sekamelsa sitten näköjään tuntuukin jotenkin virkistävältä. 

Sanon vielä kerran, mä rakastan tätä asua! 😀