15.02.2017

Posted at 18:02h in Yleinen by
0 Likes

Kevät, kevät, kevät! Ihan tuntuu jo siltä, kun on useampana päivänä jo tarvinnut aurinkolaseja. Kaivelin naftaliinista nuo jo pari kesää lempparilasien titteliä kantaneet Le Specsit ja tykkään niistä edelleen yhtä paljon. Pinkin ja keltaisen sävyissä heijastelevat peililinssit tuovat kivasti väriä kalpeille kasvoille. 

Toinen pitkään kaapissa käyttämättä lojunut asia, joka pääsi tänään käyttöön, oli Martensit. Musta kiiltonahka, kun tuntui olevan ihan täydellinen yhdistelmä pehmeän vaaleanpunaisen takin kanssa. Kovaa ja pehmeää, kiiltävää ja mattaa. Vastakohtia, jotta pysyy joku taspaino. Ja ai että nämä klassikot näyttivätkin taas hyviltä pitkän tauon jälkeen.

Etenkin kenkien kanssa saatan välillä hillota jotain yksilöitä kaapissa useammankin vuoden, kunnes taas "keksin" ne uudelleen. Ja samalla ainoat asiat minkä kirpparille viemistä olen koskaan katunut, ovat olleet kenkiä. Muistelen edelleen muutamia teiniaikojen Vagabondeja, jotka ois just nyt ihan täydelliset… 😀

Asun kolmas jo vuosikausia kestosuosikkina pysytellyt ja aina uuden tulemisen tekevä asuste oli puolestaan Dieselin niiticlutch, Bongasin laukun aikoinaan Amsterdamin lentokentältä, mutta en raskinut kalliin hintansa vuoksi hankkia. Ahkera nettikauppojen koluaminen ja alennusmyyntien odottelu kuitenkin palkitsivat ja löysin clutchin myöhemmin huomattavasti edullisemmalla hinnalla. Vaikka muuten niitit ovatkin vuosien yliannostuksen jälkeen pitkälti kadonneet vaatekaapistani, niin tämä laukku tuntuu omalta ja täydelliseltä vuodesta toiseen.

hame – Mamalicious / raitapaita – Esprit / takki – Mango / kengät – Dr. Martens / laukku – Diesel / korvikset – Aarikka (saatu) / aurinkolasit – Le Specs

Päällä siis monta vuota vanhoja suosikkeja aina iänikuista raitapaitaa myöden. Mutta niin vaan kokonaisuus näyttää nyt ihan uudelta ja raikkaalta ton hattaratakin ansiosta. Se näyttää ihan keväältä!

 

 


12.02.2017

Posted at 20:15h in Yleinen by
0 Likes

Joko mä olisin sen nyt valmis ihan ääneen sanomaan… Kyllä tässä on nyt ollut sopeutumista ja identiteettikriisiä meinannut pukata, mutta kyllä se on myönnettävä.. Mun lempiväri on nykyään vaaleanpunainen. (Viimeksi tilanne oli tämä 30 vuotta sitten.)

Tästä syystä, en kyennyt kävelemään Mangossa tämän takin ohi. Kun nyt kuitenkin juuri Mangosta oli kyse, en elätellyt minkäänlaisia toiveita, että tarjolla olisi minulle mahtuvaa kokoa. Onneksi uskaltauduin kuitenkin ennakkoluuloistani huolimatta sovittamaan, sillä nyt mulla on ihana hattaratakki. 

Kannustan siis muitakin plussakokoisia ihan rohkeasti välillä piipahtamaan sellaisissakin kaupoissa minkä kamppeisiin ei ikinä kuvittelisi mahtuvansa. Saattaa toisinaan yllättyä iloisestikin! 

Jos sinunkin garderobisi tuntuu kaipaavaan epätoivoisesti vaaleanpunaista piristystä, niin tätä villasekoitetakkia löytyy myös Mangon verkkokaupasta.

KN Collectionin leopardikuvioinen Leonia-turbaani osoittautui aivan täydelliseksi kaveriksi takille. Nutturan kanssa pipojen ja hattujen käyttö on jäänyt hieman vähemmälle, mutta nyt viime päivien pakkasissa olen koittanut petrata asiassa ja olen hieman löysännyt nutturaani välttääkseni tätä smurffi-efektiä. 😀

legginssit – Marks & Spencer / kashmirneule – Ellos / takki – Mango / kengät – Vagabond / hattu – KN Collection (saatu) / korvikset – Aarikka (saatu)

Mä olen niin iloinen, kun olen tänään saanut viettää aikaa mun murun kanssa. Mies on nimittäin viimeiset pari viikkoa painanut keskimäärin 15-17 tuntista päivää ilman vapaita, joten ei ole paljoa ehditty näkemään. Aionkin nyt käpertyä vielä hetkeksi murun kainaloon ennen kuin se taas lähtee työmaalle. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!


10.02.2017

Posted at 21:23h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Kuperkeikka ei suju kovinkaan pehmeästi ja polvi kolahtaa kivuliaasti lattiaan. Kun meritähti yrittää kehittyä eläimeksi, ei ylösnousu ole vielä kovinkaan sulavaa. Maha ja tissitkin tuntuu olevan aina välillä jossain liikkeissä tiellä. Tuskastuttaa ja turhauttaa. Mutta samalla myös naurattaa, kun mietin miltä meidän aikuisten naisten lattialla pyöriskelevä ryhmämme mahtaakaan näyttää. 

"Tee itsellesi vankila! Majesteettiset korvat! Kumarrus, syöksy… piirrä viiva ja ylitä se!" Tanssinopettaja Tiina sanoittaa liikkeitä niitä kuvaavilla sanoilla ja ainakin itselläni se helpottaa koreografian muistamista. (kuvassa on muistaakseni juuri "kökkö kaatuminen" :D)  Mennään pätkä uudestaan ja vielä kerran. Ja sitten hetken päästä toistot tekevät tehtävänsä ja muutama liike peräkkäin sujuukin pehmeästi, notkeasti ja sujuvana jatkumona. Hetkellinen ihana onnentunne: "minä tanssin!". 

Olen käynyt elokuusta saakka kerran viikossa nykytanssitunneilla. Kyseessä on +30 vuotiaiden alkeisryhmä, eli sinne sai tosiaan mennä ihan kokemattomana urpona. Ja se homma on ihan mahtavaa. Tykkään erityisesti erilaisista lattiatasossa tapahtuvista liikesarjoista, eli sellaisesta möyrimisestä. 

Mukavaa on myös erilaiset improt, joita tehdessä mikään ei ole väärin. Itse huomaan, että improissa mun liike lähtee usein jonkin kivun kautta. Jumittavista lavoista, kiristävistä takareisistä jne. ja sitten liikkeestä tulee ihanaa kehonhuoltoa.

Vaikka koenkin tunneilla jonkin verran kykenemättömyyttä ja ärtymystä kehoani kohtaan, niin ehdottomasti enemmän tanssi tuo hyviä fiiliksiä. On ilahduttavaa huomata kuinka jokin liikesarja alkaa sujumaan paremmin ja pienestä kivustakin huolimatta liike tuntuu kehossa ihanalta. Minä tanssin!

 

Kuva: Tiina Santavuo