29.01.2017

Posted at 16:57h in Yleinen by
0 Likes

Monetko korvakorut naisihminen tarvitsee kahden yön työreissulle? No, jos multa kysytään, niin näköjään 10 paria. 😀 

Huomasin tuossa viime syksynä toistuvasti matkalaukkua pakatessa, että mun lempparikorvikset alkoivat jo pysyvämmin asumaan matkarasiassa kuin kotona omassa telineessään. Tästä valikoimasta muotoutuiksin sitten mun vakiosetti reissuun lähtiessä. Toki jokusen parin verran voi olla vaihtelua riippuen hieman siitä mitä vaatteita laukkuun kulloinkin pakkaa, mutta ainakin viime aikaisten suosikkivaatteiden perusteella matkarasiassa on viime aikoina näkynyt paljon vaaleanpunaiset sävyjä.

Huomionarvoista suosikkikorviksieni tämän hetkisessä top kympissä on se, että yhtä paria lukuunottamatta, nämä ovat kaikki kotimaisten merkkien tuotteita! Ja nahka on selkeästi yksi suosikkimateriaaleistani.

Jos olet kaltaiseni korvisfriikki, niin tässä siis muutama tutustumisen arvoinen brändi: 

Hopean väriset nahkaiset Disco-korvikset – Via Minnet (saatu). Saatavilla useita eri värejä.

Kati-korvakorut, mustaa dramaattista nahkaa – Anette Ahokas Design (saatu)

Vasemman alareunan mustat pyörän sisäkumista valmistetut sulkakorvikset- Unique Design by Maria (näkyvät paremmin postauksen eka kuvassa)

Hempeän väriset Origami Swan -korvikset laserleikattua akryyliä –YO ZEN

Peilipintaiset Nueva York -korvikset – Kooky Gems

Nahkaiset Glam Feathers-korvakorut –Via Minnet (saatu)

Pienet kaksiväriset Nuoli-nahkakorvakorut – Cobblerina (saatu)

Pinkit puiset Jalava -korvikset – Aarikka

Mun piti itse asiassa jo syksyllä arpoa teille muutama pari noita Cobblerinan söpöjä koruja, mutta onnistuin tuuppaamaan ne sisältävän pussukan muuttaessa liian hyvään talteen. Nyt vihdoin se piilo löytyi, joten korvisarvonta vihdoin luvassa!

Hopean väriset Maya-akryylikorvakorut –Pilke Design 

Hopea-vaaleanpunaiset nahkakorviset – Ostettu Riikasta, merkki ei tiedossa

 

Ilman korvakoruja olo on alaston. Onneksi on paljon kaunokaisia mistä valita.

 


26.01.2017

Posted at 16:15h in Yleinen by
0 Likes

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Mistähän se mahtaa johtua, että mun saunansietokyky on laskenut huomattavasti siitä kun olin nuorempi? Johtuneekohan vaan siitä, että meni vuosikausia ilman omaa saunaa, joten löylyissä tuli istuttua kovin harvoin. Voihan se olla, että sitä taas tottuu kunnon löylyihin, kun siitä on tullut jälleen säännöllisempää uuden asunnon myötä.

Kun mä oikeasti haluaisin saada saunasta sellaisen rauhallisen rentoutumisen tunteen kuin silloin joskus ennenkin. Haluaisin lojua ihan rauhassa ja antaa mielen tyhjentyä. Mutta aika nopeasti tulee olo, että on päästävä pois. Voisikohan kilpparin vajaatoiminnalla olla asian kanssa jotain tekemistä? Kun sehän nyt muutenkin sekoittaa kehon lämmönsäätelyä.

Tämän viikon arkikuvaan ikuistin itseni hotellihuoneeni pienessä saunassa ollessani työreissulla Seinäjoella. Hotelli Alman vanhaan VR:n höyryvetureiden vesitornissa sijatsevat hotellihuoneet ovat muutenkin todella tunnelmallisia ja sauna oli huoneessa iloinen yllätys. 

Toki hetken aikaa mietin myös voinko julkaista tällaista kuvaa. Niin sitä vaan on sen ajatuksen vanki hetkittäin itsekin, että vain tietynlaisten kehojen esittäminen julkisesti on ok. Tai että ainakin vartalon on näyttäydyttävä ns. parhaassa mahdollisessa olomuodossaan. Mutta ehkäpä juuri se epäily, oli se syy miksi tämä kuva lopulta valikoitui viikon arkikuvaksi. Kun tällaista se on se arki, eikä suinkaan pelkkiä imartelevia kuvakulmia. 

 


23.01.2017

Posted at 13:56h in Yleinen by
0 Likes

Arkikuvassa vilahtikin jo palanen mun perjantai-illan asua, mutta tässäpä vielä nämä mustat kamppeet vielä kokonaisuudessaan. Kuvat napattu omassa olohuoneessa viskitastingin jälkeen, eli silmissä kiiltää kuusi nautittua annosta. 😀 Ilta jatkui tästä vielä Amorphiksen keikalle.

Junarosen läpikuultava pilkkupusero löytyi joulukuussa Joannan kirpputorikasasta ja hän ihana lahjoitti sen minulle. Olin sovitellut puseroa päälleni jo monta kertaa aiemminkin tätä perjantaita, mutta en saanut sitä toimimaan oikein minkään alaosan kanssa niin, että vatsaa tulisi esiin sopivasti valtavan vararengasnäyttelyn sijaan. Marks & Spenceriltä hetki sitten hankkimissani paksuissa legginsseissä oli kuitenkin vihdoin riittävän korkea ja muutenkin kauniisti asettuva vyötärö niin johan alkoi toimimaan! 

Kokomusta on alkanut tuntumaan minusta pukeutumisessa melko tylsältä ja raskaalta ja tuo läpikuultava yläosa auttoi kyllä paljon siihen ahdistukseen. Jos alle olisi pukenut topin, olisi kokonaisuus ollut paljon tukkoisempi. Ja siis sillä tavallahan mä pukeuduin vuositolkulla, että mustaa mustan kanssa ja vielä vähän mustaa siihen päälle.

Tällä hetkellä on kuitenkin menossa kausi, että aina kokonaan mustiin pukeutuessa mulle tulee jotenkin tosi valju ja ankea olo. Mutta esim. matkoille pakatessa mustaan turvautuminen nyt vaan on edelleen kätevää.

Läpikuultavan paidan alle sopii loistavasti Gorsenian Evita-liivit, joitka ovat täyskupin ansiosta samalla peittävät, mutta mesh-yksityiskohtien ja narujen asiosta myös semisti seksikkäät. Noita liivejä on muuten tullut lisää Lumingerien valikoimiin! Löydät ne täältä. 

Mitä kokoon tulee, niin itselläni on liiveistä koko 80J, kun aika monista merkeistä käytän kuppia G-H. Lumingeriellä onneksi osaavat tosi hyvin auttaa koon valinnassa, kun ottaa yhteyttä asiakaspalveluun ja kertoo pari esimerkkiä mitä kokoa käyttää miltäkin merkiltä. Omat ostokseni menneet heiltä aina ihan nappiin tuolla metodilla vaikka kyseessä onkin ollut itselle aiemmin tuntemattomia liivimerkkejä.

housut – Marks & Spencer / pusero – Junarose / takki – Marks & Spencer / kengät -Vagabond / huivi – Becksöndergaard / korvikset – Via Minnet (saatu) / laukku – Liebeskind

Karvatakilla kruunattu mustanpuhuva lookkini sopii hienosti yhteen taustalla lempitaulustani kurkistelevan variksen kanssa. Varis on 80-luvun alussa kuolleen sotkamolaisen taiteilijan Jaakko Leppäsen teos ja olen rakastanut sitä lapsesta saakka. Se on yhtä aikaa naivistinen, sympaattinen ja tyylikkään graafinen. 

Minulle on sisustuksessa etenkin kaikki lapsuuden kotoa mukana muuttaneet taulut todella tärkeitä, sillä ne ovat tuoneet tuttuuden tunnetta aina kodista toiseen muuttaessa. Tuota varista ja montaa muuta saman taiteilijan taulua olen katsellut seinillä niin kauan kuin muistan.

Taulut eivät välttämättä ole lainkaan sen näköisiä, mitä valitsisin itse, jos nyt ostaisin jonkun teoksen, mutta niihin liittyy niin paljon lämpöä, muistoja ja kodin tuntua, että ovat siksi juuri ne oikeat minun kotiini. Paitsi että tuo musta tirppa on kyllä ihan just sellainen, että se hurmaisi minut aivan täysin vaikka näkisin sen ensi kertaa vasta nyt. 

Mä alan mielestäni pikku hiljaa kehittymään noissa tukkahommissa, tuokin tötterö oli ihan yllättävän kiva!