24.12.2016

Posted at 15:43h in Yleinen by
0 Likes

Blogi on ollut joulukuussa aika hiljainen ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen yrittänyt todella kiivaan työsyksyn jälkeen vähän relata. Olen viettänyt jopa muutaman sellaisen päivän, jolloin en ole suostunut vilkaisemaankaan to do -listojani ja nyt huomasin unohtaneeni läppärinkin kassiin useamman päivän ajaksi. Muiden töiden kimppuun aion palata vasta loppiaisen jälkeen, mutta blogin päivittämisen suhteen petraan kyllä jo ennen sitä. Luonnoksissakin odottelee jo jokunen keskeneräinen postaus.

On tehnyt ihan hyvää tarttua välillä kirjaan, ottaa päikkäreitä silloin kun huvittaa ja järjestellä rauhassa kotia. Muutettiin tähän asuntoon jo elokuun lopulla, mutta taulut ja hyllyt olivat koko syksyn odottaneet pääsyä seinille. Nyt joulun alla oli vihdoin niin paljon vapaata aikaa, että tämäkin projekti saatiin hoidettua. Ja viimeinkin on ihan kaikki mun vaatteet, laukut ja kengätkin löytäneet paikkansa. 

Tämä jouluaatto on sujunut myös todella leppoisissa merkeissä. Tommi herätti mut yhdentoista aikaan puurolle ja sen jälkeen on lueskeltu, pakkailtu lahjoja ja kuunneltu joululauluja siinä ainoassa muodossa, jossa niitä kestän, eli Raskasta Joulua -versioina. Ilta vietetään anoppilassa ja huomenna pakkaan laukkuni ja suuntaan Kainuuta kohti yhden Tampere-pysähdyksen taktiikalla. Pääsen pitkästä aikaa näkemään vanhempia, siskoja, mummia, tätitettäviäni, isotätitettäviäni, serkkuja ja ystäviä. Noiden jälleennäkemisten tunnelmissa on ihana viettää tämän hektisenä mieleen jäävän vuoden viimeiset hetket.

Hengissä siis edelleen ja blogi heräilee kyllä taas pian. Mutta ennen sitä haluan toivottaa tämän aiheeseen sopivan #EVEK-kuvan myötä kaikille rauhallista ja tunnelmallista joulua! 


17.12.2016

Posted at 19:07h in Yleinen by
0 Likes

Mä aina ulisen, että kun en osaa itse tehdä juurikaan kampauksia ja olen aika onneton kaikkien tukkavempeleiden, kuten mutoiluraudan käyttäjä. Mutta kyllä se on kuulkaa niin, että kun on pohjat kunnossa, niin tumpelonkin käsissä syntyy melkoista avant gardea!

Ja mitenkö kaikki nämä käsittämättömän upeat sutturat ja tötteröt oikein syntyvät? 

1. Pese hiukset sunnuntaina (muukin päivä toki käy), 2. Älä kuivaa tai harjaa, vaan pistä märkä tukka sykerölle ja mene nukkumaan, 3. Anna takkuinen tukkasi seuraavana aamuna jonkun osaavamman käsiin, jolloin hiuksesi muuntautuvat muotoiluraudan, jonkun muotoilutuotteen ja pinnien avulla seuraavanlaiseen muotoon:

4. Nuku seuraava yö edellä mainitulla kampaukselle, 5. On jo tiistai ja illalla muotinäytös, meinaa pestä tukkasi, mutta toteakin, että sitten pitäisi aloittaa kaikki alusta (föönata, tupeerata jne jne.. ei jaksa, kun voi en sijaan ottaa päikkärit), joten päädy tekemään uusi tukkatötterö vanhoilla pohjilla., 6. Lisää hieman rakennespraytä, pari pinniä ja kiinnitä lakalla. Tulos seuraavanlainen:

7. Nuku vielä kolmaskin yö, 8. Kun heräät keskiviikkona ja poistat pinnit, on tukassasi mitä pitävin ja muotoiltavin ällöttävän tönkkö töhnäpohja, jonka avulla voit muovailla hiuksista mitä tahansa. Tähän ei tarvitse mitään välineitä tai aineita! 9. Pe.. ei kun ennen pesua muovaile tukkaasi ja ota siitä kuvia!

Niin että, paskainen tukka paras tukka! Tiettyyn pisteeseen saakka. 


13.12.2016

Posted at 22:54h in Yleinen by
0 Likes

Nyt on vähän ristiriitaisten fiilisten asu. Mulla on nimittäin päällä löysä trikootunika + legginssit. Todellinen mukavuusasu kyllä, ja siksi sen valitsinkin eilen päälleni, kun oli taas vuorokauden lähes vuorokauden sisään 8 tuntia bussissa istumista tiedossa. Mutta mun päässä vaan "tunika ja legginssit" on vähän sama kuin sanoisin, että "mä luovutan". 😀 (Ja puhun nyt nimenomaan omasta pukeutumisestani, enkä dissaa ketään, joka kyseistä vaateyhdistelmää rakastaa.)

Mut päätinpä nyt silti olla kokeilumielellä, että josko fiilikset kyseistä komboa kohtaan muuttuis positiivisemmiksi. Ja eihän se nyt niin tylsää ja lölleröä ihan ollutkaan kuin pelkäsin. Kokonaisuus oli loppujen lopuksi ihan kiva, kun laittoi jalkaan hieman korkoa ja #Evek-kuvausten ansiosta oli tukka kunnon tötteröllä. Matalilla kengillä ja arkinutturalla ois ehkä ollut jotenkin liian kotiasumainen olo.

Sain tuon petroolin värisen Marika-tunikan kiitokseksi osallistumisestani Neulomon brändiworkshopiin. Ja voin sanoo, että tästä vaatteesta ei ihan heti lopu koot kesken, sillä Marika-tunikaa valmistetaan kokoon 5XL saakka. Itse nappasin rekistä sovitukseen ekana luonnollisesti koon XL, mutta päädyin loppujen lopuksi pari kokoa pienempään. Eli minulla päällä siis koko M. Mä en vaan suostu näiden hinkkieni takia laittamaan päälleni mitään niin oversizea millaiseksi tämäkin tunika on kai tarkoitettu. 

velourlegginssit – Marks & Spencer / tunika -Neulomo (saatu) /neuletakki -Pieces / kengät -Vagabond / laukku -Olympus (saatu)

Väri tässä tunikassa on kyllä aivan mahtava ja vahvistaa tänä vuonna heräillyttä innostustani sinisen sävyjä kohtaan. Petroolin tunikan kanssa kävikin loistavasti yhteen uusi Olympukselta saamani sininen mokkanahkainen kameralaukku. Todella herkullinen väriyhdistelmä. Tuosta kameralaukusta on tulossa vielä tarkempaa esittelyä, että millaisen kaluston se sisäänsä oikein nielaiseekaan. 

Kyllä tällä asulla hieman tunika + leggarit -kammo hälveni. Ehkä tunika ei ihan tuolleen itsekseen tunnu oikein omalta, mutta kun päälle heitti neuletakin muuttui profiili mieluisammaksi. Ainakin matkustuspäivien asuksi tämä kokonaisuus päätyy varmaan useamminkin, mutta kyllä mä vaan olen vatsamakkaroistani huolimatta enemmän vartalonmyötäisempien linjojen ystävä. Mutta onhan se kiva olla kaapissa joku erimallinenkin mekko. Tai siis tunika. Missä muuten menee tunikan ja mekon raja? 

Jos siellä on itseäni innokkaampia tunikaihmisiä, niin Neulomon tuotteita voi tilata esim Weecosilta ja niitä löytyy myös Prismasta. Itseäni jäi Neulomon tehtaalla vieraillessa ja tuotteisiin tutustuessa kiinnostelemaan hieman nämä Sanna-housut. Pitää katsoa olisiko niistä tulossa kevääksi joku kiva uusi väri.