Onnistuin koko heinäkuun hienosti välttelemään vaate- ja kenkähoukutukset vetoamalla mielessäni muuttoon ja siihen, että nyt on mieluummin tavarasta eroon hankkiutumisen kuin uuden hamstraamisen aika. (No okei, yhden mekon ostin mun ja Iinan laivareissulta)

No, eilen sitten viimein puolustus petti jo aamusta ja tilata kliksauttelin itselleni kengät jo ennen kuin ehdin nousta edes sängystä.

Omaan makuuni kovasti kolahtavia simppeleitä nahkakenkiä valmistava ruotsalainen Ten Points tuuppasi meiliin ilmoituksen, että nyt ois kaikki kengät tarjolla -50% alennuksella, joten kiinnostukseni heräsi välittömästi. Surffailin nettikauppaan mielessäni vaaleanpunaiset Pandora-maiharit, joita olen ihastellut monia kertoja kaupassa. Mut sitten tapahtuikin yllätyskäänne ja päädyinkin piristämään syyskenkäkokoelmaani valkoisilla kengillä! 

Hieman mä kyllä jo aloin kauhuissani miettimään, että mitenkähän nopeasti mä onnistun tuhrimaan kengät jo ihan kammottaviksi. Ja että ou nou, ei niiden kanssa ainakaan tummia farkkuja uskalla käyttää, etteivät päästä valkoiseen nahkaan sinistä väriä. Että saa nyt nähdä miten fiksu ostos nää loppupeleissä olikaan. Mut on ne nätit! Ja tuo malli on jo käytössä hyväksi havaittu, sillä omistan jo yhdet viininpunaiset vuorelliset Pandorat.

Näiden yksien ostettujen vastapainoksi olen onneksi tänään saanut poistopinosta eteenpäin viisi paria ronttosia ja rahaakin niistä tuli yhteensä enempi kuin nämä uudet maksoi. Kokonaisuutena siis kuitenkin kokoelma pienemään päin. 😀


Ja kas, sinä lauantaina, elokuun 12. päivänä, hän vihdoin otti ja pukeutui johonkin muuhun kuin farkkuihin ja t-paitaan. 

Mietin, että pitkästä aikaa päällä jotain muuta kuin tylsiä työvaatteita, mutta tätä mustavalkoista "housupukua" kun katsoo, niin täähän vois hyvin olla jollekin toiselle just se "tylsä työasu". 

housut-H&M/pitsipusero-Junarose (saatu)/trikoobleiseri-Lindex/kengät-Tamaris/laukku-Zara/korvikset-Aarikka (saatu)

Bongasin nämä kuviopintaiset housut pari päivää sitten H&M:sta ja tulin tuumanneeksi, että mulla ei taidakaan olla tällä hetkellä mitään muita mustia housuja kuin pillifarkut, joten nämä olivat hyvä lisä syysgarderobiin. Housujen malli on just mun suosikki, rento, mutta ei liian löysä ja lahje kapenee juuri sopivasti jättäen tilaa kengille. Ja kengiksi näiden kanssa passaa niin tennarit kuin korkkaritkin, pöksyt muuttavat ilmettään olohousuista siistimmiksi sen mukaan mitä niiden kaveriksi pukee. Tänään oli tällainen asiallisempi kokonaisuus pitsipaidalla ja beliserillä.

Mutta miten se onkin, että mä en osaa mustaan ja valkoiseen lisätä väripilkuksi oikein mitän muuta kuin punaista. Vaikka olenkin jo sen sinisenkin makuun päässyt, olis mulle ihan mahdoton ajatus, että esim näiden vaatteiden kanssa olisikin vaikka siniset kengät. Ei vaan pystyis. Se olisi aivan väärin mun päässäni. 😀

Tänään koko päivä on mennyt kaikenmoisissa tavaranlajittelupuuhissa. Varasin kirppispaikan huomisesta alkaen, joten olen hinnoitellut tavaraa sinne, kuvannut toisia kamoja FB:n vaihtorinkiin ja pakannut pari laatikkoa SPR:n Konttiin lähteviä juttuja. Pikku hiljaa tavarat löytävät uusia omistajia, mutta kyllä tässä vaan edelleen työnsarkaa riittää.

Mutta Porissa liikkuville vinkkinä, että huomisesta alkaen Kirpputori Hyllymeressä mulla paikka 135! Myynnissä vaatteita kokoskaalalla 42-48, avaamatonta kosmetiikkaa, kodintavaroita ym. 


Mä olen aina ajatellut, etten ole mitenkään kummoinen penkkiurheilija, että ei vaan kauheesti kiinnosta. Kovasti aina huokailen, kun kaiken maailman EM- ja MM-kisat, Karjala-turnaukset, Mäkiviikot sun muut seuraavat toinen toisiaan ja välillä tuntuu, ettei televisiostamme tule mitään muuta kuin urheilua. Samalla fiiliksellä olin taas, Olympialaiset alkoivat. Mutta niin sitä vaan kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomaan itsekin uppoutuvani katsomaan milloin mitäkin kisoja, kun niitä tosissaan vahtaava mieheni vaan kanavan valitsee. 

Kaksi edellistä iltaa olemme ihastelleet ja kommentoineet naisten telinevoimistelua pystymättä menemään nukkumaan ennen kuin tulokset ovat selvinneet. Ai luoja, mitä teräsmimmejä! En vaan käsitä, miten ne pystyy sellaisiin temppuihin vaikkapa eritasonojapuilla. 

Nyt olen yksin kotona ja katselin äsken jousiammuntaa ja nyt mietin, että jaksaisko valvoa aamuyölle saakka nähdäkseen naisten moukarinheiton karsinnan. Moukariringistä nimittäin löytyvät meikäläisen ns. kaksoisolennot, ainakin Pumpuin FB-sivulta bongaamani BBC-sportin testin mukaan. Mä luulen, että vois olla aika inspiroivaa katsella sellaisia fyysisesti edes hitusen samaistuttavan oloisia naisia tekemässä huippusuorituksia!

Kuvakaappaus BBC.n sivuilta

Lähimmät Olympic body matchit mulle olivat Puolan Joanna Fiodorow ja Jamaican Daina Levy. Piti heti googletella kyseiset moukarimimmit ja kyllä he koon ja vartalonmuodon puolesta kovasti tutulta näyttivät. Toki tuo laardin ja lihaksen suhde on heillä pikkuisen eri kuin kaltaisellani peruspylleröllä, mutta silti. Noiden naisten näkeminen on hyvä muistutus siitä, että hyvä kunto ja suorituskyky ei ole vain hoikkien ihmisten saavutettavissa. 

Että ei muuta kuin reeniä horo reeniä! Lihavakin voi olla urheilullinen ja hyvässä kunnossa vaikka ei suorittaisikaan laihtuminen mielessään. Sillä ajatuksella mä tänäänkin salilla taas kyykkäsin, lankutin ja hikoilin, että mua kiinnostaa enempi se mihin ne mun vatsamakkaroiden ja reisilaardien alla olevat lihakset pystyvät kuin se mikä on mun vaatekoko taikka paino. 

Mutta hei, käykää tekin etsimässä omat body matchinne olympiaurheilijoista ja inspiroitukaa!