08.04.2016

Posted at 23:28h in Yleinen by
0 Likes

Tallinnasta ostamani upean punaiset Chelsea-bootsit odottelivat pari viikkoa laatikossaan ennen kuin otin ne vihdoin viime maanantaina käyttöön. Ne olivat niin täydellisen kiiltävät ja virheettömät, että mulle tuli joku ihmeellinen suojelunhalu, minkä takia käyttönotto venyi. Vaikka ihan tyhmäähän se on, ei kenkiä ole tarkoitettu makaamaan boksissaan, ei ainakaan näitä. These boots are made for walking!

takki-Lindex/housut-S.T.I./t-paita-Ellos/jakkuhuitula-Seppälä/huivi-BOSS Orange/laukku-Marc O'Polo/kengät-AGL/korvikset-MIMU

Nuo täydelliset, kaikki unelmani ylittäneet nilkkurit löytyivät Tallinnan vanhassa kaupungissa sijatsevasta Salamander-kenkäkaupasta, minne päädyimme -50% -kylttien houkuttelemana. Olin jo pidemmän aikaan toivonut löytäväni makeat viininpunaiset chelsea-nilkkurit ja siellä ne töröttivät alenurkan hyllyllä. Ja oi, ne olivat kaikkea sitä mitä olin etsinyt ja oikeasti vielä paljon enemmän. Hintalappua vilkaistessani kuvittelin katsovani alkuperäistä hintaa, josta sitten laskettaisiin se luvattu 50% alennus, mutta totuus valkenikin sitten, kun olin jo täysin kenkien pauloissa. Se 180 € olikin jo se puolitettu hinta! No, ei siinä enää mikään auttanut, kassalle oli silti mentävä. 

No, vaikka pikkuisen kirpaisikin maksuhetkellä, niin heti jo ekalla käyttökerralla kävi kyllä selväksi, että ei mennyt euroakaan hukkaan, nämä kengät ovat joka sentin väärti. Yltäpäältä pohjia myöden laadukasta nahkaa ja kannoista kuuluu asfaltilla kävellessä juuri oikeanlainen itseluottamusta nostattava kopahdus. Ihan ensimmäisellä käyttökerralla jalkineet tuntuivat hieman turhan piukoilta jalkapöydän keskiosista, mutta veivattuani kenkiä sovituskoppirundilla ees taas jalkaan ja pois, pehmenivät ne sopiviksi jo saman päivänä. Ja nyt kolmen käyttöpäivän jälkeen tuntuu kuin kengät olisivat olleet jalassani aina, ja kuin niiden kuuluisin olla jalassani iäisyyteen.

Kenkien merkki AGL (Attilio Giusti Leombruni) oli itselleni entuudestaan tuntematon, mutta heidän sivuiltaan selvisi, että kyseessä on jo kolmannessa polvessa toimiva italialainen perheyritys. Vuonna 1958 pienessä Montegranaron kaupungissa perustettua yritystä luotsaavat nykyään perustajan Piero Giustin kolme pojantytärtä; Sara, Vera ja Marianna. "Softness and the attention for a comfortable fit are the priorities for every AGL creation over the last 50 years and 3 generations", kerrotaan AGL:n sivuilla heidän prioriteeteistaan ja ainakin omissa kengissäni lupaukset on lunastettu täydellisesti. On olemassa hyvän tuntuisia kenkiä ja sitten on olemassa aivan järjettömän mahtavan tuntuisia kenkiä. Nämä ovat sitä jälkimmäistä. 

Kannatti venyttää hintakipurajaansa, ehdottomasti. 

Ja voi miten nätisti hän mätsäsi yhteen rakkauskenkänsä, olkalaukkunsa ja vielä kynnet ja huuletkin! 

Viimeisessä kuvassa näkyy kenkien sijaan Maikun tänään leikkauksen ja värjäyksen jälkeen mulle tekemä letti, joka tehtiinkin takaosasta eteen päin. Eli letin häntä on piilotettu letin etuosan alle piiloon. Pitänee kokeilla riittäiskö mun motoriikka paremmin tähän versioon kuin siihen perinteiseen edestä alkavaan. (Epäilen kyllä vahvasti). 

Ihanaa viikonloppua!


07.04.2016

Posted at 22:03h in Yleinen by
0 Likes

”Mitä tänään syötäisiin?” on kysymys, joka esitetään lähes joka taloudessa melkein päivittäin ja monille se aiheuttaa myös kepeää ahdistusta. Meidän taloudessa tuohon kysymykseen on saatu niin usein vastaus yhdestä ja samasta osoitteesta, että haluan jakaa ilosanomaa eteenpäin. Mun ja Tommin reseptituskailuihin on viimeisen lähes parin vuoden ajan todella usein antanut vastauksen Soppa365-sivusto. Kokkaillaan (tai siis Tommi kokkaa ja mä vähän avustan) Sopan ohjeilla jopa useita kertoja viikossa.

Viimeksi tänään ratkaisitiin ruokapulma suuntaamalla Soppaan. Seurataan myös heidän FB-sivuaan ja sieltä jo heti ekana silmiin osunut resepti osui maaliin ja mun osaksi jäi käydä hakemassa kaupasta ainekset, niin mies lupasi valmistaa.

Nappasin mun instasta (@vieruska) muutaman kuvan Soppa365 -reseptien mukaan valmistetuista herkuista ja linkitän tähän niiden ohjeet.

Postauksen ekassa kuvassa tämän päivän illallinen, Vihreä Broilerispagetti, joka hurmasi runsaalla yrttimäärällään. Tuore minttu, basilika ja lehtipersilja yhdessä sitruunan kanssa loihtivat todella fressin makumaailman ja avokado ja mascarpone toivat samettista pehmeyttä. Koska tehtiin luonnollisestikin kahden hengen annos, jäi tarpeita vielä toiseenkin satsiin, joten taidetaan syödä huomenna tätä samaa ilman broileria. 

Viime viikonloppuna puolestaan teki mieli intialaisia makuja, joten tekoon pääsi Murg Ishtoo -niminen kanacurryohje. Makumaailman pääosissa olivat kaardemumma, neilikka ja kaneli, joten kokonaisuus oli hurmaavan mausteinen. Vielä parempi olisi ruoasta kuitenkin tullut, jos kanat olisi ensin marinoinut, jotta lihaankin olisi saatu enemmän makuja. Pelkkä mausteseoksessa paistaminen ei mielestämme riittänyt. Ensi kerralla siis ehkä uitetaan kanat ensin jossain inkivääri-chili -marinadissa. Tämä siis lisävinkkinä tuohon Sopan ohjeeseen.

Pääsiäisenä meilläkin syötiin lammasta, mutta lihapullien muodossa. Mm. papuja ja oliiveja sisältävä kirsikkatomaattitagine ja karitsanlihapullat veivät kielen mennessään. Täm on siitä kiva ohje, että toimii ihan ilman noita lihapulliakin, eli voi vaikka paistaakin pullat erikseen, jolloin tagine sopii kasvissyöjille, mutta halukkaat voivat ottaa myös lihapullia. Sen kummempaa lisuketta ruoka ei kaipaa, vaan sopii nautittavaksi vaikkapa vaalean leivä kera. 

 

 Viimeisenä vielä todella hämmentävä yllättäjä, nimittäin lehtikaalilla ryyditetty maapähkinäkeitto. Tätä kohtaan oli kyllä pientä epäluuloa ilmassa, maapähkinävoita keitossa?? Ja lehtikaaliakaan en ole kauheasti vielä syönyt. Mutta ai että, tämä soppa todellakin hurmasi. Aivan sairaan hyvää! Lehtikaali yllätti myös siten, että se ei mennyt keitossa mössöksi, vaan siinä  pysyi mukava suutuntuma. Pitänee testata lehtikaalin lisäämistä johonkin muuhunkin keittoon.

Vaikka tässä nyt olikin 3/4 liharuokaeseptejä, niin on ehkä osaksi Soppa365-sivustosta johtuvaa, että meillä on ihan selvästi lisääntynyt kasvisruokien syönti. Vai pitäisikö sanoa, että vähentynyt lihan syönti? Ihan vaan siksi, että eteen tulee koko ajan niin mielenkiintoisia ja herkullisen kuuloisia reseptejä, joihin ei tule lainkaan lihaa tai joissa liha on hyvin pienessä osassa. Tämä on toki vain hyvä ja positiivinen muutos. Go kasvikset, go!

Kannattaa muuten tuolla Soppa365:ssa rekisteröityä, niin voi sitten kätevästi keräillä itseä kiinnostavat reseptit omaan keittokirjaan, josta löytyvät helposti. Toivottavasti jollakin teistä edes jonkun päivän mitä tänään syötäisiin -paniikki hieman näillä vinkeillä helpottaa! 

PS. Päivittelen ruokakuvia aika usein Instaan! 


07.04.2016

Posted at 11:45h in Yleinen by
0 Likes

Kaverin FB-seinällä oli eilen keskustelua aikuisuuspisteistä, niitähän sai jonkin kyselyn mukaan esimerkiksi bonus-korteista ja Aalto-maljakosta. (kaikkien puljuje kortit löytyy, mut Aallon maljakoista omistan vähän erilaisen mallin kuin sen perinteisimmän). Itse mainitsin tunteneeni oloni todella aikuikseksi pari vuotta sitten hankkiessani keittiöön mittatilausverhon Marimekon kankaasta. Se vaan oli jotenkin sellainen pysäyttävä "tää on kyllä tosi aikuista" -hetki syistä että 1. Edellisessä kämpässä roikottelin tyytyväisenä samoja kotoa perittyjä verhoja ikkunassa kaikki 9 vuotta ja 2. Tajusin, että ei mulla ennen olis rahat riittänyt mihinkään mittatilausverhoihin, mutta nyt se ei tuntunut edes erityisen kalliiilta ostokselta.

housut-S.T.I./T-paita-H&M/kengät-Zara/takki-Zara/laukku-Olympus (saatu)/rannekoru-Syster P (Saatu)

Vaikka aikuisuus on ennen kaikkea sitä, että ottaa vastuun itsestään ja kykenee huolehtimaan itsensä lisäksi kenties vielä muutamasta muustakin ihmisestä, niin olen huomannut, että itsellä on usein tullut se hassu "onpas tää nyt akuista" -fiilis juuri jonkun hankinnan kohdalla. Huomaakin ostavansa jotain mistä nuorempana vannoi, että "en sit muuten ikinä!" tai vihdoin pystyy hankkimaan ihan itse jotakin hieman arvokkaampaa ilman, että vanhemmat osallistuvat asiaan vaikkapa syntymäpäivän varjolla. Minä muistan sellaisen "jes, olen itsenäinen ja pärjäävä aikuinen" läikähtäneen sisälläni mm. viime vuonna, kun ekaa kertaa ikinä mun ei tarvinnut ison vakuutusmaksulaskun kanssa soitella vakuutusyhtiöön pyytäkseni maksua pienempiin osiin, vaan sain hoidettua roskan kerralla. Semmonen aikuisten ihmisten lasku, kotivakuutus, vastuuvakuutus, työkalujen vakuutus, matkavakuutus sun muuta. 

Se on jännä se fiilis, että vaikka on jo useamman vuoden yli kolmenkymmenen, niin toisaalta tuntee itsensä ihan kakaraksi edelleen ja kuvittelee, että on olemassa jokin tietty vaihe, kun tuntee olevansa pelkästään aikuinen. Mutta tuntuu ainakin itsellä se fiilis menevän vähän suhteessa muihin ihmisiin. Isän ja äidin kanssa sitä on mielellään edelleen usein aika lapsi. Siis siten, että kokee vahvasti heidän olevan kuitenkin monesa asiassa itseäni viisaampia, joten heitä voi kysyä neuvoa lähes asiaan kuin asiaan. Kun taas on tekemisissä itseään nuorempien ihmisten tai muuten vaan hönömpien tyyppien kanssa, on se aikusemman ihmisen rooli itsellä.

Yksi aikuisuusfiilis koettiin taas hetki sitten, kun vein erästä timanttisormusta kultasepälle muokattavaksi. Tuohon sormukseen nimittäin liittyy se, että ajattelin lapsena, että tulisin käyttämään sormusta vasta "kun olisin aikuinen". Monta kertaa vuosien aikana äiti aina kysyi joko haluaisin sormuksen itselleni (voitin sen siis 11 vuotiaana arvonnassa), mutta se tuntui tyyliltään liian aikuiselta naiselta aina näihin päiviin saakka. Nyt minä halusin tuon "aikuisuuden mittarin" itselleni ja vein sen Lindroosille suurennettavaksi. Tuntui tosi aikuiselta tollanenkin timanttisormuksen suurennuttaminen. Ei sellaiseen olis nuorempana rahojaan tuhlannut. Ennemmin ois miettinyt paljonki siitä rinkulasta sais kanikonttorissa. 

Nämä aikuisuuslöpinät tulivat nyt mieleen siksi, että näiden kuvien takki on mun mielestä ihan hirveen aikuinen omaan makuuni. En oikeastaan edes tiedä mistä se johtuu, sillä samassa Zaran loimessa liikku tuolla varmasti monta nuorta mimmiä. Mutta minun silmään toi on jotenkin sellaisen tyylikkään aikuisen naisen takki. (Mieheni mielestä se kylläkin on kuin "kylpytakki ilman huppua") 

Ehkä se fiilis tulee tuosta väristä. Olen aina pelännyt valkoisia vaatteita ja ollut varma, että pilaan ne välittömästi. Valkoiset vaatteet olivat myöskin vuosikausien ajan mielestäni ihan vaan karseita ja noloja. Mutta nyt, nyt mä ihan fiiliksissä huitelin eilen menemään toi kylpytakki päällä ja tunsin itseni vähän niinkuin aikuisen tyylikkääksi. Niin kuin olisin sellainen itsevarma aikuinen nainen, jolla on kaikki kohdallaan. Joko sitä antais itselleen luvan olla just sellainen?

Toki iloa tämän loimen kohdalla aiheutti myöskin se, että kerrankin löytyi Zarasta vaate, joka mahtui mun päälle! 99% niiden vaatteistahan on sellaista, ettei mun tarvii kattoa edes päin, saati että uskaltais oikein sovittaa. Mutta jotenkin ihmeenkaupalla olivat tämmöisen torkkupeiton onnistuneet muovaamaan mulle mahtuvaksi takiksi. (Varmaan joku hirvee kämmi käynyt ja kun se on huomattu, on 50 marokkolaista ompelijaa saanut potkut. "Meidän firmassa ei tehdä vaatteita noin isoille ihmisille!!")

Zarallahan on muuten tätä nykyä nettikauppakin, joten jos aikuisuuslarppi kiinnostaa, niin takki löytyy TÄÄLTÄ. Tosin tota koko XL ei näköjään ole. Mun yksilöni saattoi hyvinkin siis olla vain hirvittävä moka, joka pääsi liikkeeseen saakka. 

Mites teidän aikuisuuskokemukset ja pisteet? Mikä oli hetki, kun tunsit itsesi aikuiseksi?