28.02.2016

Posted at 19:54h in Yleinen by
0 Likes

Vietettiin murun kanssa tänään koko päivä kisakatsomoissa. Poniraveissa hihkuttiin söpöille töppöjalkaisille hepoille ja painonnoston SM-kisoissa käytiin kannustamassa paikallisia Punttikarhuja. Ja ihan hyvinhän ne kisat oman seuran osalta meni, kun Anna Everi voitti kultaa 69 kg sarjassa ja Kimmo Lehtikangas nappasi hopeaa 94 kiloisissa. Näiden lisäksi ehti jo eilen Suvi Talasterä ottaa pronssia 58 kg sarjassa. Huraa oman kylän tytöt ja pojat!! Kyllä siinä hienoja suorituksia katsoessa tuli tunne, että voisi pitkän tauon jälkeen raahata perseensä salille, että jos vaikka se kauhun tunne muuttuiskin taas oloksi, että ois kiva nostaa vähän rautaa. Paino omalla kohdallani tuolla sanalla vähän. 😀

Pukeutumisen suhteen olin tänään vähän kokeilumielellä, kun kiskaisin päälleni Junaroselta saamani karvaliivin. Niin kivan pehmeältä ja kivalta kuin liivi näyttääkin, on mulla koko karvaliivitrendiä kohtaan vähän ristiriitaiset fiilikset ja mietin, että ei ole oikein mun juttuni. Mun epäileväisyyteni vuoksi Junarosen Heidi oikein kannusti mua ottamaan ton mallikappaleen itselleni ja haastamaan sen kanssa itseni. Ja tässä sitä nyt ollaan, karvakasa ylläni. Eikä se nyt ihan nounou ole.

Näin ihan vaan puseron päällä mustien farkkujen kanssa karvakasa on aika kiva eikä yleisilme ole niin iso ja muhkea kuin alunperin epäilin. Tuollaiset pörröiset materiaalit tekevät helposti isosta ihmisestä vieläkin suuremman näköisen ja olenkin ajatellut, että tollaiset karvakamppeet on ennemmin itseäni sirompien mimmien juttu. Mutta kyllä tätä näin voi näköjään pitää isompikin ihminen.

Mutta entäs sitten, kun ulkona ollessa vedinkin liivin nahkarotsin päälle?

"Näytät tuossa asussa ja tuolla tukalla ihan siltä kuin olisit tulossa Rölli-elokuvan kuvauksista", totesi rakas mieheni. Että silleen. Koitti se pelastella, että en mä kuulema just siltä Rölliltä näytä, mut joku sivuhahmoista. 😀 😀

Ja eihän se nyt ihan väärässäkään ollut. Onhan tässä sellainen metsänpeikko fiilis. Karvaa, nahkaa ja luonnonläheisiä värejä. Ja noi kengät vaan lisäsivät raskasta metsäläisfiilistä, ihan kuin jonkun Ronja Ryövärintyttären saappaat. Mutta ei nyt tehnyt mieli lähteä raviradalle seisoskelemaan missään korkonilkkureissa. 

Mutta mitä kampaukseen tulee, niin paremmin sinne Röllin kuvauksiin passais kyllä kunnon krepattu pehko! 

pusero-Lindex (saatu)/farkut-H&M+/nahkatakki ja karvaliivi-Junarose (saatu)/saappat-Bianco/laukku-Marc O'Polo/kaulahuivi-äidin neuloma

Ne on ihan muut naiset, jotka näyttää karvaliiveissä eleganteilta fashionistoilta. Sitten on nää tämmöset Röllipeikot ja ryövärintyttäret kuin minä. Mut kyllä mä silti tästä salaa vähän tykkäsin. 

Tyyli-idolieni kuvat täältä ja täältä.


25.02.2016

Posted at 21:42h in Yleinen by
0 Likes

Pistin tuossa juuri Campadrelle tilauksen menemään ja ajattelin, että tästä vinkistä voisi olla iloa myös jollekin teistä. Siellä olis nimittäin kolme eri Shock Absorberin urheilurintsikkamallia (nuo kuvassa näkyvät) tosi hyvässä alessa. Ja mikä parasta, noista reunimmaisista on ainakin nyt tätä kirjoittaessani vielä molemmista hyvä kokovalikoima jäljellä. 

Itselleni tilasin nuo vasemman puoleiset liivit, joita minulta löytyy yhdet jo ennestäänkin. Eli hyväksi havaitut.

Toinen tuote mikä mua olisi kovasti kiinnostanut olis ollut nuo Wonderbran olkaimettomat liivit, En kuitenkaan ole koskaan kyseistä merkkiä sovittanut, niin en viitsinyt alkaa arvalla valitsemaan kokoa, kun noita alusvaatteita ei voi Campadrelle palauttaa.

Mutta jos siellä on joku, jolle merkki ja koot on ennestään tuttuja, niin kivasti puoleen hintaan irtoaa nyt esim tuo Ultimate Strapless Bra ja kokoja näissäkin oli tuonne I-kuppiin saakka. Myös muita Wonderbran malleja tarjolla.

Onko kellään suurin piirtein mun kanssa rintamuskesta samankokoisella (80-85 G-H) kokemusta noista Wonderbran liiveistä? Erityisesti tuo Strapless Bra kiinnostelee. Toimiiko? Millaist koot?

Mikäli halajat rintsikkaostoksille, etkä ole vielä Campadren jäsen, voit halutessasi rekisteröityä tämän suosittelulinkkini kautta. 

EDIT: Suosittelulinkki tarkoittaa siis sitä, että mikäli linkin kautta liittynyt henkilö tekee joskus Campadresta ostoksen, saa suosittelija bonuksen, eli käyttörahaa Campadrelle. Jäsenenä löydät oman suosittelulinkkisi omista asiakastiedoistasi.


25.02.2016

Posted at 00:10h in Yleinen by
0 Likes

"Sä näytät jotenkin hirveen paljon hienommalta sillon kun et oo täällä töissä!", totesi kerran eräs työkaveri, kun poikkesin mekko päällä ja normaalit meikit naamassa toimituksessa jollain muilla asioilla kuin työvuoron merkeissä.

Mitä.. en yhtään ymmärrä miten hänellä tuli tuollainen ajatus mieleen, olenhan minä aina töissäkin niin kovin laitettuna, hienona ja kauniisti pukeutunut! Katsokaa vaikka. 😀 😀

*kuvan kynsilakka ja kengät saatu*

Tämän takia ei kauheen usein asukuvia näy sellaisilta päiviltä, kun olen lehtikuvaushommissa. Jos ei muukaan pukeutumiseni ole kovin fäshönii, niin on se nyt yleensä vähän kuvauksellisempaa kuin nää työpäivien valinnat. Mutta tänään päätin ikuistaa tämän arkirealismin huipentuman. Pikkasen lököttävät mammafarkut, Amorphis-huppari ja vaelluskengät. Kaiken tämän hälläväliä kuhan on mukavaa –tyylin kuitenkin sitten kruunasin lakkaamalla kynteni passaamaan yhteen noiden Merrellin kenkien kanssa. 😀

Mä lakkaan kynsiä tosi harvoin, koska A) olen siinä ihan tosi huono ja B) mun kynnet on tollaset nysät, mutta olen ilokseni huomannut, että noi Lumenen Gel Effect -lakat on jotenkin tosi jotenkin helppokäyttöisiä. Siis levittyvät ihmeen siistin näköisesti, jopa tällaisen totaalisen kynsilakkaustöpeksijän käsissä. Ehkäpä voisin koittaa aktivoitua tässä asiassa, nyt saatuani muutamia ihania kevätsävyjä kokeiluun. (Kuvassa sävy 6 Laineilla. Kaupoissa ensi kuussa)

Iltavuorossa ohjelmassa oli taas pitkästä aikaa lätkän kuvaamista. Oli pakko napata muutama ruutu kännykällä, jotta saatte käsityksen siitä mistä me tuolla Isomäen jäähallissa oikein kuvataan. Parin neliömetrin kokoinen kuvaajien spotti sijaitsee vaihtoaitioiden välissä, eli ihan siinä tapahtumien ja joukkueiden välisen vittuilun ytimessä. Vaihdossa olevat maalivahdit vielä kaiken lisäksi eivät istu tuossa samalla vaihtopenkillä kuin muut pelaajat, vaan töröttävät valtavien varusteidensa vuoksi korkeammilla jakkaroilla meidän kuvaajien molemmin puolin.

Jos meitä sattuu karsinaan kolme kuvaajaa (maksimimäärä, mikä saa olla), on siellä kyllä varsin tiivis tunnelma ja saa melkein varoa, ettei tule horjahdettua molken syliin. Tänään kaksi erää vahdossa ollut Ässien Andreas Bernard on kyllä sen verran komea tapaus, että sen syliin vois vähän kaatuakin. 😀 Mutta kyllä mun kaikista suosikein vierustoveri on ollut syksyllä Ässissä vuokralla ollut Oskari Setänen, joka pelasti mut kerran täpärästi kiekolta nappamalla sen hanskaansa juuri naamani edestä. Oih, mikä prinssi! 

Kypärä on kuvatessa pakollinen, sillä laidan luona heiluessa on hyvin mahdollista saada mailasta tai kiekosta päähän. (siitäkin huolimatta, että vieressä istuu maalivahti) Valppaana saa siis olla ja ottaa pari peruutusaskelta, kun ukkoja rysähtelee laitaa päin omalla kohdalla. Tiukimmissa vaihtotilanteissa saattaa saada pelaajan itselleen kirjaimellisesti syliin, kun kentältä vaihtoaitioon syöksyvä pelaaja hyppää laidan yli vähän väärästä kohtaa. Eli jännitystä ja tiukkoja tilanteita riittää. 

(Tossa oikealla alhaalla olevassa kuvassa näkyy mun takaa lippispäinen tyyppi, se on maalivahti. Eli tosiaan aika iholla ollaan. :D)

Olin jokin aika sitten seuraamassa yhden pelin ihan vapaa-ajalla yleisöstä käsin ja se tuntui kauhean tylsältä. Katsomosta puuttui kaikki se vaaran tunne, hienhaju ja pelaajien vastapuolelle heittämät herjat mitkä leijuvat ympärillä, kun seuraa tapahtumia tuosta kaukalon reunalta. Jos vielä vuosi sitten suhtauduin kiekkokuvaukseen hieman nihkeästi, niin olen sittemmin jo innostunut asiasta ja ilahdun, jos työvuoro osuu pelipäivälle. Tokikin olen hommassa vielä melko surkea, mutta just kivaa opetella jotain uutta. 

Yks ainoo paska juttu tossa hommassa oli tänään, se ei tosiaan oo selkäkipuisen puuhaa töröttää hartiat korvissa sen muutamaan kilon mötikkä naamalla 3x 20 minsaa. Myöskään ne mun läppärillä tyskentelyasennot erätauoilla ei ollut olosuhteista johtuen kauheen ergonomisia.. Mua on nyt muutaman viikon vaivannut hirveet jumit rintarangassa ja sitä on rassattu fysioterapeutilla, erilaisilla harjoituksilla ja akupunktiolla. Olin nyt vihdoin ollut useamman päivän putkeen kivuttomana, mutta en oo enää. Ja seuraavan kerran kiekkoa kuvaamaan taas lauantaina. Auts.