Jokin aika sitten eteeni sattui Suosikki-lehti syntymävuodeltani 1981 ja minä toki innoissani syvennyin tuohon 20v-juhlanumeroon saadakseni selville minkämoiseen maailmaan mä oikein synnyin noin niinkuin nuorisokulttuurin osalta. Sinkkulistan ykkösenä komeili Kim Wilden Kids in a America ja kotimaisista artisteista jutuissa esille pääsivät mm. Sielun Veljet ja Tuomari Nurmio. 

Mua kiinnosti etenkin lehdessä olleet mainokset ja nappailinkin niistä kuvia teidänkin huvitukseksenne. Miten nää aina saakin niin hymyn kohoamaan huulille. 😀

Ah, mikä ihana kasarimeikki! Pinkkiä niin poskilla, luomilla kuin huulillakin. Vaikka nykymuotoiset hylsyripsarit tulivatkin markkinoille 70-luvulla, piti tuo Ricilsin kakkumaskarakin vielä pintansa kasarilla ja muistan itsekin sen varsin hyvin lapsuudestani. 

XZ-hiustenhoitosarja se porskuttaa vaan edelleen. Pakkaukset ja tuotevalikoima on vuosikymmenten aikana muuttunut useaan otteeseen, mutta suomalaisuus on arvo, jota on vaalittu kautta aikojen. XZ:n nettisivuilta löytyy muuten merkin vanhoja mainosfilmejä 50-luvulta alkaen.

Yyh, ihomato on kyllä ällö sana. Vaikea kuvitella, että tuota termiä käytettäisiin mainonnassa enää vuonna 2016. Taidetaan puhua ihan vaan ihon epäpuhtauksista nykyään.

"Ah, tätä nautintoa!". Oman huomioni tässä mainoksessa kiinnitti erityisesti noi lyhyet pitsihanskat, sillä ne on ihan samanlaiset mitkä mun siskolla oli mustana, kun hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1985. Mahtava muoti-ilmiö.

Näyttääkö muuten kenenkään muun mielestä toi vasemman puoleinen tyttö ihan prinssi Harryltä? 😀

Käyttääkö kukaan enää sanaa "verrarit"? Kyllä ne mulle on verkkarit. Karhu kehottaa tekstissään olemaan ylpeä suomalaisesta työstä. Kasikytluvulla se vielä onnistuikin, nyt yli 30 vuotta myöhemmin saakin kotimaassa tehtyjä tuotteita jo etsiä astetta ahkerammin.

Ai että, neulepaita sullottuna farkkujen sisään, niin kasaria, niin kasaria. Onks Mic Maciä muuten olemassa enää lainkaan?

Tokihan nyt ton näköset mokkabuutsit saa ihmisen hymyilemään niin, että lähes kitarisat näkyy!

Jos toi punaisiin pukeutunut treenaaja meinaa tosta nyt maastavetoon ryhtyä, niin suosittelisin laskemaan sitä persusta aika lailla.

Miten musta tuntuu, että nykyään ei törmää enää missään tamponimainoksiin. Johtuuko se siitä, että ne on vähentynyt vai siitä, että ne on pääasiassa tollasissa nuorisolle suunnatuissa julkaisuissa? Oman teini-iän lehdet Suosikki, Sinä & Minä ja MeKaks tuntui olevan Tampaxia ja OB:tä pullollaan. Molemmat merkit olivat esillä myös tässä vuodelta -81 olevassa lehdessä.

Minkä ikäistä porukkaa siellä ruudun toisella puolella on? Oliko kenellekään tutun näköisiä mainoksia?


Tänään ehdin sentään nappaamaan asusta muutaman ruudun enemmän kuin maanantaina bussiterminaalissa, sillä koulun loputtua viideltä olivat Mediapoliksen käytävät sopivan autioita kuvauspuuhia varten. 

farkut-HM+/pusero-Junarose (saatu)/neuletakki-J.Lindeberg/kengät-Vagabond/laukku-Olympus (Saatu)

Asun lähtökohta oli uudet HM+ osastolta ostamani vaaleat pillit johon valitsin sitten muut osat sen mukaan, että reppuun tarvitsi napata vain vaihtopaita huomiseksi ja tietäisin muuten viihtyväni samoissa kuteissa huomisenkin. Melko saman näköinen kokonaisuus muuten kuin TÄMÄ viime syksyinen asu vaikka samaa ei olekaan kuin tuo Junarosen kuviollinen pusero. 

Asusta tarkemman maininnan ansaitsevat ehdottomasti nämä henkkamaukan plussaosaston Skinny high-farkut, näissä on nimittäin vyötärön korkeus todellakin minun makuuni. Mulla oli parit vaaleat farkut jo kaapissani, mutta tällaiset oikeasti korkeavyötäröiset ja kunnolla pillilahkeiset uupuivat, joten nämä olivat just hyvä löytö. Jos joku miettii kokopolitiikkaa, niin mulla on farkuista koko 46. Sama malli löytyy myös mustana.

Nyt mun olkaa vasten odottaa malttamattomana yksi kahdeksan vuotias pikkupoika mankuen, että tulisin vihdoin leikkimään hänen kanssaan legoilla, joten pakko mennä! 


Mä olen lukenut joidenkin bloggaajakollekoiden kertomuksia tuntien asukuvaussessioista ja varta vasten blogikuvia varten palkatuista asukuvaajista. Oma todellisuus onkin sitten tätä, kuvasin kuusi ruutua pikaisesti kaukolaukaisimella Kampin kaukoliikenneterminaalissa. 😀 

No mutta asu sattui olemaan mielestäni ikuistamisen arvoinen eikä muita mahdollisuuksianyt tähän päivään 8 tunnin bussissa istumisen ja käsikirjoituspalaverin lomaan mahtunut, joten näillä mennään. 

Toissa vuonna pikkujouluasussa esiintyneet paljettibyysat ovat jääneet jostain kummallisesta syystä vähälle käytölle, mutta päätin vihdoin korjata asian. Kullanväriset kimallushousut ovat ehkä tuntuneet turhan juhlvavilta srkivaatteeksi, mutta tänä aamuna mietin, että eikös pimea ja ankea maanantai-aamu oo just mitä parhain hetki kaivaa päälle hieman kimmellystä. Ja kun unohtaa korkkarit ja partyparty-yläosat, niin varsin hyvinhän ne taipuu pikkujoulupöksyt arkeenkin. Dress down -operaatio onnistuikin mielestäni varsin loistavasti maihareilla, kauluspaidalla ja neuleella.

housut-H&M/kauluspaita-Junarose/neule-Ellos/kengät-Dr. Martens

Kun lähtee ylhäältä alaspäin katsomaan, niin kauluspaita ja v-aukkoinen neule ovat niin kovin virallista, että alempaa vastaan tulevat paljettiöverit ovat sille just täydellistä vastapainoa. Maiharit sitten taas tuovat kokonaisuuteen itselleni sopivaa rentoutta. Minkään muunlaisia kenkiä on tuohon itselleni vaikeaa kuvitellakaan.

Aiemmin paljetteja keskellä arkipäivää on päälläni nähty mm. tässä asussa.  Minusta alkaakin tuntua, että on luontevampi pukea päälle kimallusta ja paljetteja räntäsateisena maanantaina palaveriin mennessä kuin mihinkään kemuttamaan mennessä. Pitänee kehitellä lisää arkiasuja näistä housuista.