12.10.2015

Posted at 22:29h in Yleinen by
0 Likes

Mä hymyilin lauantai-iltana Circuksessa koko Amorphiksen lähes 1,5 tuntisen keikan ajan kuin se kuuluisa Naantalin aurinko. Oikein tunsin miten alkoi poskilihakset kramppaamaan, mutta en vaan pystynyt relaamaan naamaltani sitä hölmöä onnellista virnettä, kun olin niin fiiliksissä nähdessäni lempibändini pitkästä aikaa lavalla. Settilista oli timanttinen ja sisälsi ilahduttavan paljon kunnon örinämatskua.

Omia suosikkeja tällä keikalla oli ehdottomasti uudelta Under The Red Cloud levyltä löytyvät Death of a King, joka iski tajuntaan jo ekalla kuuntelukerralla ja Enemy at the Gates, johon en puolestaan kiinnittänyt juurikaan huomiota levyltä kuultuna, mutta joka jyrisi keikalla suoraan sisuksiin. Muita erityisesti itseä ilahduttaneita vetoja olivat Skyforger levyn aikainen Sky is Mine ja klassikkoalbumi Tales From The Thousand Lakesilta vetäisty Drowned Maid. Ei sillä ettenkö olisi hihkunut innosta ihan jokaista biisiä, mutta nuo nyt nousi erityisesti mieleen.

Viime viikko oli jotenkin niin täynnä kaikkea jännitettävää, stressaavaa ja väsyttävää, että ei olis tää keikka voinut parempaan saumaan sattua. Ihan kuin olis saanut mahtavan palkinnon selviydyttyään monesta itseä jännittäneestä jutusta. 

Mulla on jo hetken aikaa ollut mielessäm, että olisi kiva lähteä nyt loppuvuodesta katsomaan Amorphista jonnekin kotimaan rajojen ulkopuolelle. Sellainen synttärilahjareissu taas itselle niin kuin oli parin vuoden takainen Oslon keikkakin just synttäreiden tienoilla. Lauantain keikkafiilikset antoivat pontta tuolle reissuajatukselle ja nyt täällä selaankin taas keikkakalenteria ja teen lentohakuja Supersaverin sivuilla. Vahvoja ehdokkaita olis Praha, Budapest tai Wien. Ai että, olisko taas ihan paras lahja minulta minulle!

Nämä kaikki keikkakuvat on taas otettu Olympuksen PEN E-PL7:lla, josta kirjoittelinkin hetki sitten. Linsseinä mulla oli keikalla mukana 45 mm 1.8 ja 75 mm 1.8. 

Minun ja Olympuksen yhteistyön myötä siis tämän kuun loppuun saakka voimassa alekoodi "vieruska", jolla saa -25% koko verkkokaupan valikoimasta! 

Paljastakaa itsenne kaikki Amo-fanit siellä ruudun toisella puolen, mä tiedän, että teitä on ainakin muutama!

Ja jos ei ole bändi tuttu, niin tutustumisen voi aloittaa vaikka uuden levyn ekana sinkkuna julkaistusta Death of a Kingistä, joka on mahtava soppa kaikkea sitä mikä tekee Amorphiksesta niin mahtavan. 


10.10.2015

Posted at 18:30h in Yleinen by
0 Likes

Ihan tuollaviisiin kaikki lihat tiskissä sitä eilen tuli kipiteltyä Raumalla pidetyssä Roosa nauha -päivän muotinäytöksessä. Meitä oli yhteensä kahdeksan mimmiä esittelemässä Alusasuliike Helmin hepeneitä. Itse kävin lavalla kolme kierrosta: yöpaidassa ja siniharmaassa ja mustassa Prima Donnan setissä. 

Mua on tässä viime päivinä mietityttänyt kovasti tämän homman tiimoilta sana rohkeus. Etenkin minä ja näytöksessä toisena pluskokosena mukana ollut kaverini olemme saaneet kuulla joka suunnasta kuinka rohkeita me olemme, kun uskaltaudumme alusvaatteissa lavalle. Ymmärrän, että moni sanoo sen siltä taustalta, että kokevat etteivät itse uskaltaisi niin tehdä ja kokevat sen siksi rohkeaksi teoksi. Mutta mukana on selkeästi myös sitä, että alusvaatemallina esiintyminen koetaan rohkeaksi teoksi nimenomaan meiltä lihavilta mimmeiltä. Internen on pullollaan kuvia missä hyväkroppaiset nuoret mimmit poseeraavat alusvaatteissa tai bikineissä pakarat näkyyen, mutta harva heille sanoo, että "oletpa rohkea", mutta kun kaltaiseni ylipainoinen mimmi kävelee rintsikoissa ja alkkareissa pikkukaupungin muotinäytöksessä, koetaan se rohkeana esiintymisenä. "Aatella, tollasella kropalla se kehtaa". 

Itse en kokenut tätä mitenkään erityistä rohkeutta vaativaksi asiaksi, eikä mua jännittänyt mikään muu kuin kompatuminen. Mä en mieti, että mitä yleisö mahtoi miettiä selluliiteistäni ja makkaroistani. Saavat miettiä ihan mitä tykkäävät. Omiin silmiini olin ihan kohtalaisen näköinen pyllerökissa pitseissäni. Mä käyn bikineissä rannalla, uimapuvussa uimahallissa ja voin siis ihan yhtä lailla näyttäytyä alusvaatteissa. Kuten olen aiemminkin todennut, niin mun ulkomuodosta näkee kyllä vaattet päälläkin minkä kokoinen olen, joten vaatteiden pois heittäminen tuo esiin mitään suuria ylläreitä.

Ihan tosi kivaa kyllä oli kaikin puolin ja naurettiin tyttöjen kanssa todella paljon. Oltiin todellise Helmin enkelit.

Koska tahansa uudelleen! 

Minun päällä näkyvät alusvaatteet kaikki siis lempimerkkiäni Prima Donnaa. Ja kaikkien mimmien asut siis saatavilla Rauman torin reunalla sijaitsevasta Alusasuliike Helmistä.


08.10.2015

Posted at 21:11h in Yleinen by
0 Likes

Tällaiseen päivään, kun päässä ei liiku pitkän työpäivän jälkeen enää yhtään mitään, sopii hyvin arkistosta löytyneiden kuvien ympärille tehtävä postaus. Hakiessani muutama viikko sitten vaatteita kuvauslainaan, näin Lindexillä tuollaisen Extended -malliston pitkän liivin ja ihan vaan puhtaasta mielenkiinnosta nappasin sen mukaani testatakseni millaisen asun tuollaisen kanssa saisi kasattua. On nimittäin itselleni jotenkin hyvin vieraanoloinen vaate, mutta sellaisiahan on juurikin kiva toisinaan testailla. Tällaisen mustavalkoisen setin sain matkalaukkuni sisällön puitteissa koottua. 

housut-S.T.I./pusero-Kaaio/liivi-Lindex Extended (kuvauslainassa)/kengät-Vagabond/korvikset-Aarikka (kuvauslainassa)

Tuli tosta liivistä jotain samurai-viboja. Ja sit toisaalta ihan kuin olis jonkun lahkon univormussa. 😀 Vähän outo, mut silti omituisella tavalla kiva asu. Tavallaan mä tykkäsin tuosta liivistä ja mietin hetken jopa sen hankkimista, mutta tarkemmin asiaa ajateltuani en oikeastaan keksinyt, että missä ja miten mä tollaista käyttäisin. Liian vaikea vaate mulle. Mutta tulipahan testattua. 

Onko tällaiset kokeiluasut mistään kotoisin? Haluaisitteko silloin tällöin nähdä tällaisia oikeiden päivänasukuvien lisäksi? Onko sillä siis erityistä merkitystä, että onko blogissa nähdyt vaatteet sellaisia joita oikeasti itse käyttäisin? Vois koittaa kehitellä jonkinlaisen postaussarjan, missä testaan itselleni vieraan oloisia vaatteita. Saa heittää ajatuksia ja ideoita jos tulee mieleen!

Huominen jo vähän jännittää ja voin kertoa, että syy ei siten olekaan se illan muotinäytös, sillä perjantaihin pukkasi toisen ihan oikeasti jänskän haasteen. Kyse on eräästä koekuvauksesta jossa pitäisi osata olla esiintymistaitoinen, sanavalmis, hauska ja vaikka ties mitä. Ou nou, mistä näitä jänniä juttuja ja haasteita oikein tipahtelee? Koko viikko ollut sellaista pusertamista ja omien kykyjen raja-alueilla liikkumista, että pää meinaa poksahtaa. Mutta koitan epätoivon vallatessa miettiä, että haasteet kehittää. Suunta on ylöspäin.