28.05.2015

Posted at 23:42h in Yleinen by
0 Likes

Väliin pieni sporttirelevinkki! Olen itse tykästynyt käyttämään punttihommissa usein haalaria erillisten osien sijaan. Ainakin kaltaisellani omenavartaloisella tuppaa ne trikoopöksyt helposti etenkin kyykätessä rullautumaan vyötäröltä ja se on niiiiiiin raivostuttavaa olla koko ajan nostelemassa ja korjailemassa vaatteitaan joka suorituksen jälkeen. Haalari poistaa tän ongelman tyystin eikä tarvitse pelätä persvaon vilkkumista treenikavereiden kiusaksi.

Itselläni on parikin Adidaksen haalaria, Toinen on tämä alla olevassa kuvassa näkyvä, kuvioltaan äärimmöisen rasittava ohut olkaiminen kokopuku ja toinen kokomusta leveämmillä olkaimilla varustettu versio. Nyt Ellokselta hyppäsi silmille tuon mustavalkoisen haalarin astetta kauniimpi sisko. Mikä ihanuus! Montako treenihaalaria ihminen saa omistaa? (vastaus on, että varmaan aika monta, jos vaan taas sais aikaiseksi treenata eikä vaan lusmuais sohvalla kuten mä viime viikot)

GS Catsuit -haalarin normihinta on 65 €, mutt Elloksella on sunnuntaihin saakka tarjolla alennus joka koskee myös merkkituotteita. Yli 60 € ostoksesta el on 20 euroa, joten tuo haalari irtoais siis hintaan 45 €! (lisätietoja alennuksesta löytyy heti etusivun alebanneria klikkaamalla)

Mitä kokoihin tulee, niin itse olen todennut, että itselleni olisi paras sellainen koko L:n ja XL:n välistä. XL (46/48) on vähän  turhan pitkä tällaiselle alle 170 senttisella ja sen takia mustan haalarini olkaimet esim on itselle hieman pitkät. Tuo silmissä vilisevä haalari puolestaan on kokoa L (42/44). Ja kyllähän se siis justiinsa päälle menee, mutta ehkä se L-XL välimuoto olis kaikista paras.


27.05.2015

Posted at 13:23h in Yleinen by
0 Likes

Pari käytännön juttua tähän väliin. Ensiksikin kommentoinnista. Jos joku on ihmetellyt, että miksi ei kommentit mene läpi tai en kommentteihin vastaile, niin minä pölhö puolestaan tässä pari viikkoa ihmettelin miksei kukaan kommentoi. Nyt vasta havaitsin, että spämmifiltteri olikin jossain tuossa puolen kuun vaiheilla alkanut nakella oikeastaan ihan kaiken roskakoriin. Ja koska siellä roskakorissa oli n. 4000 ihan oikeaa spämmiä, niin oikeat kommentit ihan kirjaimellisesti hukkuivat sinne sekaan. Nyt kun ongelma on paikallistettu, niin ongin parhaan kykyni mukaan uusimpien postauksien kommentit hyvksyttäviksi ja vastailinkin parhaani mukaan. Voi kuitenkin olla, että joitakin kommentteja on mennyt ohi ja taivaan tuuliin, kun deletoin kaiken turhan kakan.

Älkää siis missään nimessä lopettako tyystin kommentointia, mä tutkailen nyt tuota kommenttifiltteröintiä ja teen parhaani, että homma saadaan pian taas skulaamaan. Siihen saakka käyn postauksien roskakommenttikansiot päivittäin läpi ja manuaalisesti hyväksyn teidän kommenttinne. Eli jos ei kommentti heti näy, niin se odottaa mun hyväksyntää. Pahoitteluni tästä hässäkästä. Sitä ehti vuosien portaalielämän aikana tottua siihen, että joku datavelho hoiti kaikki ongelmat puolestani, joten on nyt vähän opettelua näiden wordpressin asetusten ja lisäosien kanssa. 😀

Toinen infoluontoinen asia on se, että Blogilistahan lopettaa toimintansa ihan muutaman päivän kuluttua, joten muistuttelisin missä muissa kanavissa blogiani voi seurata.

Bloglovin on hyvä paikka useampien blogien seurantaan. Kaikki uudet postaukset päivittyvät sinne automaattisesti.

Linkit postauksiin löydät myös blogin FB-sivulta.

Lisäsin blogini juuri äsken myös juuri löytämääni kotimaiseen Blogipolku -palveluun.

Instagramissa (@vieruska) häröilen aktiivisesti etenkin silloin kun en syystä tai toisesta ehdi bloggaamaan.

 

Viimeisenä tiedostusasiana vielä kerrottakoon, että maanantaina ollut valokuvaajan ammattitutkinnon viimeinen näyttökoe, jota täälläkin ehdin stressaamaan, meni läpi! Mä oon nyt sit vissiin ihan oikeasti valokuvaaja enkä mikään valekuvaaja. 😀


26.05.2015

Posted at 15:58h in Yleinen by
0 Likes

Koska tänään vietetään Sydänliiton masinoimaa huulipunavallankumousta, on oiva hetki julkaista nämä luonnoksissa jo viikonlopusta saakka pyörineet kuvat. Huulipunavallankumouksen ideaa kuvaillaan tapahtuman FB-sivulla seuraavasti: "Huulipunavallankumoukseen osallistumalla osoitat, että naisten sydänterveys on lähellä sydäntäsi. Punainen kannustaa ja innostaa naisia pitämään huolta hyvinvoinnistaan pienillä teoilla. Uskomme, että onnistumiset saavat lisäpotkua rohkeudesta ja itsevarmuudesta. Mikäpä muu olisi siihen parempi onnenamuletti kuin rohkeasti punaiset huulet?"

Niin pieni asia kuin huulille sipaistava väri, onko sillä todella vaikutusta rohkeuteen ja itsevarmuuteen? Omalla kohdalla täytyy sanoa, että omalla tavallaan kyllä, käytän huulipunaa luomaan itselleni huolitellumman olon etenkin sellaisina hetkinä kun ehostautuminen on ehkä muuten vähän retuperällä. Kasvoilla näkyvä väsymys ja nuutuneisuus kaikkoavat ainakin piirun verran, kun huulille kiskaisee räväkän sävyn.

 

Itselleni huulipunista on tullut erityisen tärkeitä sen jälkeen, kun suosiolla luovuin kaikesta silmämeikin käytöstä työpäivinä. Väsyin siis siihen, että olipa silmämaalit mitä hyvänsä veden, loskan ja paskan kestävää, niin hetken kuvaamisen jälkeen peilistä kurkisti panda. Niinpä työmeikkini koostuu nykyään meikkipohjasta, poskipunasta, kulmien meikkamisesta ja hyvin usein huulipunasta.

Sain Lumenelta kokeiluun Wild Rose -huulipunasarjan (ne tutut sinihylsyiset punat) uudet kesäsävyt ja sain ilokseni todeta, että kaikki kuusi sävyä ovat itselleni käyttökelpoisia. Näitä voi siis ripotella käsilaukkuihin, jotta aina on kädenulottuvilla edes joku hätäpuna.

Ehkä tuo sävy 50 Horsmien meri tuntuu hieman barbipinkiltä omaan makuun, mutta en silti tyrmää täysin. Pinkin sävyistä suosikkini on on puolestaan tuo alarivin keskellä näkyvä 51 Syklaamiaika, joka on makuuni riittävän tumma pinkki. Kyseinen puna onkin jo ehtinyt huulille useampana päivänä.

 vasemmalta alkaen: 54 Kukkia niityllä, 53 Nuput aukeavat, 55 Tulen loimussa, 50 Horsmien meri, 51 Syklaamiaika ja 52 Kukkien tuoksua

Oranssin sävyjä minulla tulee käytettyä huomattavasti harvemmin kuin pinkkejä tai rehellisen punaisia, vaikkakin nyt kun noita kuvia katsoo, niin noissa ylärivin kuvissa näytän ehkä kokonaisuutena paremman väriseltä kuin pinkkien punien kanssa. Jännä miten pieni asia vaikuttaa visuaalisesti ihan koko kasvojen sävyyn. Noissa kuvissa joissa punat on huulilla, on noista oranssin sävyistä hankala oikein nähdä kummoisiakaan eroja, mutta yllä oleva "sävykartta" ehkä hieman selventää. Näistä suosikkini on ehdottomasti 53 Nuput aukeavat, kun taas lämpimämpi sävy 55 Tulen loimussa tuntuu kaikista vieraimmalta.

Mitä näiden Wild Rose -punien koostumukseen tulee, niin ainakin omasta mielestäni punat ovat todella keveitä ja levittyvät helposti. Normi arjessa en jaksa käyttää huultenrajauskynää (oikean sävyinen on aina just hukassa) enkä sen kummemmin myöskään pohjusta huulia, vaan vetelen punat paikoilleen suoraan puikosta ja lisään tarvittaessa päivän mittaan.

Omaan makuuni Wild Rose -punat on sen verran ohuita, että kunnon lopputuloksen saamiseksi väriä on hyvä laittaa pari kerrosta. Mitään syömisen tai pussailun kestäviä nämä eivät ole, mutta ilman kummempaa huulin kohdistuvaa toimintaa pysyvät paikoillaan varsin hyvin. Itse en kyllä sellaisista superextralonglastinkaikensekestää -huulipunista oikein tykkääkään, niistä tulee liiaksi sellainen olo, että aine imeytyy jonnekin syvempiin ihokerroksiin saakka ja poistamiseen tarvitaan tärpättiäkin järeämpiä aineita.

Kaivelin tässä käsilaukkuani ja tsekkasin mikä puna tänään tarttui matkaan. Tämä tiistai on sävyä Kukkien tuoksua, taidankin heti sipaista sitä huuliini! -Postauksen tuotteet saatu testattavaksi Lumenelta-