22.04.2015

Posted at 23:38h in Yleinen by
0 Likes

Monen kuukauden parrankasvatus tuli tänään vihdoin tiensä päähän! Postauksen lopusta löydät kuvan millainen mies karvojen alta kuoriutui.

Mun armas puolisoni viettää tänään syntymäpäivää ja mittariin pärähti keski-ikäinen lukema 40! Tavatessamme herra oli juuri täyttänyt 27 ja pidin häntä silloin jo "aika vanhana", mutta niin vaan ollaan vanhettu yhdessä eikä oo nuorempaan vaihtaminen käynyt mielessä. Ainakaan monesti.

Halusin tehdä postauksen synttäripojasta ja siihenhän tuli hyvä aihekin, kun Tommi tänään vihdoin luopui koko talven pitämästään parrasta. Tommi on aina ollut partamiehiä, mutta koko yhdessäoloaikamme hän on pitänyt turpajouhensa lyhyenä, siistinä ja rajattuna. Aina tähän talveen saakka. Joskus ennen joulua parranajoväli venähti kuin huomaamatta joten mies ajatteli sitten katsella vähän aikaa pidempää mallia. Kun takana oli pari lyhennysvapaata kuukautta päätti ukko sitten pitää törkyturpansa syntymäpäivään saakka. Ja se päivä tosiaan koitti vihdoin tänään.

Vaikka nimitinkin tätä "talvimalli" törkyturvaksi, ei se tarkoita että pitkä parta olisi ollut mielestäni ruma tai epäsopiva. Oli kuitenkin yksi asia, miksi odotin parran ajelua innolla. Nimittäin pussailu. Pussailu on vaan niiiiiin paljon ihanampaa ilman suuhun tunkevia viiksikarvoja. Huomasinkin, että viime kuukausien aikana suuteloitseminen väheni taloudessamme aivan huolestuttavasti! Nyt, kun ton kuuman uroksen huulet on jälleen helposti löydettävissä, aion ottaa kaiken menetetyn ajan takaisin ja pussailla niin, että huulet halkee! (aloitan sen nyt heti….)

*pussailutauko*

Juhlapäivän kunniaksi Tommi ei alkanut niittohommiin itse, vaan päätti testata aivan meidän nurkan taakse jokin aika sitten avatun Turkkilainen parturi Vefan palvelut ja parta saikin lähteä veitsellä leikaten. Veitsellä suoritettu parranajo oli miehelle uusi kokemus, mutta kuulema mieluinen sellainen.

Meillä on tarkoitus juhlia pyöreitä vuosia lauantaina 20-luvun kieltolaki-teemalla, joten toiveissa oli tuon aikakauden gangsterille sopivat haituvat.  Tommi näytti parturille netistä löytämänsä kuvan mieluisasta parrasta ja Vefa toteutti vision tarkasti terävällä veitsellään.

Juhliin Tommi kuulema kaipaa vähän dramaattisempaa väriä viiksiinsä, joten pääsee sitten varmaan mun Diorshow hommiin. 😀

Parran lisäksi kyytiä sai muutamat muutkin karvat. Poskien pienet ihokarvat ja näkyvät korvakarvat lähtivät avaruusliman näköisellä vahalla ja pienemmät korvauntuvat poltettiin. Alapuolella olevan kollaasin oikean ylänurkan kuvassa just ja just erottuu liekki! Ei kuulema polttanut, vähän lämpimältä vaan tuntui. Kuumimmat hetket koko sessiossa olikin Tommin mukaan ensimmäiset vedot partavaahtosudilla. Vaahto kun sekoitettiin kiehuvaan veteen.

Tässä vasemmassa ylänurkassa näkyy lattialla tuo karvaotus jonka meidän perhe nyt sitten hylkäsi ja jätti taakseen. Hei hei, oli kiva tuntea, mut ei tuu ikävä!

Naaman pesu ja partavedet vielä naamaan ja tuolista nousi ihan uusi mies. Lupauduin maksamaan operaation synttärilahjana ja olin lentää pyllylleni kassalla, kun homma oli niin halpaa. 15 euroa koko lysti! Eikä se nyt ihan nopea homma ollut tuo parran muotoilu, joten oltiin Tommin kanssa molemmat sitä mieltä, että tästä palvelusta olisi hyvin voinut maksaa vähän enemmänkin. Ja niin itse asiassa teinkin, enkä halunnut vaihtorahoja kaksikymppisestäni. Paremmin pussailtava mies on ehdottomasti jokaisen euron arvoinen! (ah hyvä kun taas muistin…)

*pussailutauko*

No millanen mies sieltä kaiken karvan alta sitten löytyi? No hemmetin komee! Äijä vaan paranee vanhetessaan. Ja nyt kyllä itse asiassa lähti naamasta vuosia parran mukana. "Näytät vähän nuorisorikolliselta", sanoin näitä kuvia ottaessa. 😀

Nyt ei kumpikaan ihan olla vielä totuttu tuohon pitkään piilossa olleeseen naamaan. Kun äsken tulin olohuoneeseen, ehdin sekunnin sadasosan ajan miettiä, että "kuka tuolla sohvalla oikein istuu??". Tommi itse kuvaili olevansa hörökorvainen pallonaama. Ja oikeassahan se onkin. Se on maailman ihanin hörökorvainen pallonaama!

Tässä kuvassa muuten näkyy hyvin tuo Tommin vasemman silmäkulman roikkuminen. Tyyppi putosi reilut kymmenen vuotta sitten monta metriä katolta lyöden kasvot polviinsa. Naaman vauriot jäivät noinkin vähäisiksi, mutta lonkka ja reisi kasattiin ruuvein ja metallilevyin. En olisi sitä veristä ja ruhjeista mössönaamaa sairaalassa katsellessani uskonut, että siitä vielä noin komea otus kuoriutuisi. 😀

Että sellainen muutos pyöreiden vuosien kunniaksi. Alla vielä perinteinen Before & After -kuvapari asiaa konkretisoimaan. Melkoista. Nyt toi kuuma tyyppi livisti sänkyyn. Taidan syöksyä perään ja vaatia sata iltapusua!


20.04.2015

Posted at 21:50h in Yleinen by
0 Likes

Jostain oon jaksanut vielä eilen kaivaa hymyn asukuviin, mut tänään oon kyllä ollut jo niin zombie, että ei ois irronnut oikein ees irvistystäkään. Seitsemän päivän iltavuoroputken jälkeen koitti vielä tänään aamuvuoro ja kun hyppäsin aamulla auton rattiin, niin oikeesti vähän pelotti, kun olin niin töttöröö. Juttelin tuossa yhden kaltaiseni kilppariongelmaisen kanssa näistä mun lähes ylitsepääsemättömistä aamuvaikeuksista ja tuli sitten puhetta thyroxinin ottamisen ajasta ja mietittiin, että kannattaisko mun kokeilla sitä, että ottaisin osan annoksestani illalla. Voisko se parantaa mun aamuja? Kellään kilpparityypillä tästä kokemuksia?

Asukuvat on tosiaan eiliseltä työpäivältä, kun ohjelmassa oli vaalivalojaisten väijymistä kamera kourassa. Kaivoin pitkästä aikaa päähän tuon yhden mun lemppari turbaanihuivin. Se on väritykseltään jotenkin niin kesä, että se siksi lepää talvikaudet laatikon pohjalla. Mutta nyt oli jälleen aika valjastaa eläinkuosit käyttöön ja huivi passasikin kivasti yhteen noiden vaaleiden kirppissaappaiden kanssa.

Läjästä naamalähiksiä löytyi tasan tää yksi, jossa pystyin katsomaan silmänalusiani irvistelemättä. Aivan kaameet ruttuiset ja kuivat pussit ilmestyivät naamalle joka kerta, kun yritin hymyillä. Niin se vaan alkaa ikä ja väsymys näkymään naamassa. Ehkäpä tää silmäpussiahdistus ansaitsee ihan oman postauksensa, joten säästän ne havainnekuvat siihen. Osviittaa asiaan saa alla olevia kuvaa tihrustamalla.

legginssit-H&M Mama/pusero-Taillissime, Ellos/kengät ja huivi-kirppislöytöjä

Kun kerrankin päällä on jotain mitä vielä kaupoista löytyy, niin linkataanpa tuo Elloksen kepeä viskoosipusero, jota löytyy mustan lisäksi myös esimerkiksi fuksian värisenä. En tajunnut ottaa takaosasta kuvia, mutta siellä kulkee kiva napitus ylhäältä lähes alas saakka. Kokoja on 42:sta 58 saakka. (ja epäluuloisille tiedoksi: ei oo mikään mainoslinkki, kun ihan muuten vaan aattelin, että jotakutasaattaa kiinnostaa.)

Nyt kaivaudun murun kainaloon ja keskityn elokuvaan Ja huomenna nukun ainakin kahteentoista. Vannon sen.


19.04.2015

Posted at 16:20h in Yleinen by
0 Likes

Pikaisesti pistän saman messagen nyt tänne blogiin kuin meni jo instaankin. Vielä on jokunen tunti aikaa suunnata vaaliuurnille, joten nyt persus ylös sohvalta, jos et ole vielä käynyt!

Itselle vaalipäivä on jo lapsesta asti ollut merkittävä päivä. Muistan jo lapsuudesta kuinka vanhemmat aina vaihtoivat hieman siistimpää päälle, kun suuntasivat äänestämään. Kun he olivat numerot lappuihin piirtäneet keitettiin joko kotona vaalikahvit tai suunnattiin vaikka jäätelölle. Kun täysi-ikä sitten koitti, en intoillut niinkään baariin pääsystä tai ajokortista, mutta muistan olleeni todella innoissani siitä, että pääsin heti reilua kuukautta myöhemmin äänestämään vuoden 2000 presidentin vaaleissa. Oli tosi aikuinen ja tärkeä fiilis saada olla mukana valitsemassa valtion päämiestä.

Jos oikein laskin, niin nämä eduskuntavaalit ovat jo 14. vaalit täysi-ikäistyttyäni. Kaikista kunnallis-, eduskunta-, europarlamentti- ja presidentin vaaleista muistelisin, että yhden kerran on jäänyt äänestämättä. Syy ei tuolloinkaan 2009 europarlamenttivaaleissa ollut etteikö olisi kiinnostanut, tai ettenkö olisi halunnut käyttää äänioikeuttani, mutta urpoilin päivämäärien kanssa siihen malliin, että ennakkoäänestys oli jo ehtinyt loppua ennen kuin tajusin, että olisin varsinaisena vaalipäivänä reissussa. Harmitti.

Tänään suunnattiin sitten äänestyspaikalle yhdessä Tommin kanssa ennen minun töihinlähtöä. Mies huitaisi numerot lappuun alta aika yksikön, minä tuhersin kopissa hetken kauemmin. Mulle iskee siellä aina sellainen tuhanteen kertaan varmistamisen tarve, että vaikka tiedän jo numeron, niin se on moneen kertaan sieltä listasta vielä tarkastettava, että muistanko varmasti oikein. Ja sitten tulee suorituspaineet käsialan suhteen. Pelottaa, että saako ne nyt mun harakanvarpaista selvää. 😀 Paineista huolimatta hoidin homman himaan ja sen jälkeen suunnattiin sitten kahvilaan aamiaiselle ja spekuloitiin siinä syödessämme hieman mahdollista vaalitulosta. Satakunnan vaalipiirin paikkamäärä laskee aiemmasta yhdeksästä kahdeksaan paikkaan ja se tuo hommaan ihan uuden jännitysmomentin. Minkä puolueen kohtaloksi tuokin vähennys käy? Ajatella, että vielä 60-luvulla Satakunnan vaalipiirillä on ollut eduskunnassa 14 paikkaa!

Mulla oli vielä alkuviikosta epäselvää, että kenelle ääneni menee, mutta vaalikonemaratoni ja sieltä esiin nousseiden muutaman lupaavimman kandidaatin puheisiin ja tekoihin paremmin tutustuminen kantoi hedelmää ja sopiva tyyppi löytyi. Ilokseni törmäsin tuohon ehdokkaaseen vielä yhdellä keikalla ja pääsin haastamaan juttua hetken aikaa ihan livenäkin, joten fiilis siitä, että ääni menee hyvään osoitteeseen, vahvistui.

Jos siellä on joku, joka miettii, että jättää äänestämättä sen vuoksi, ettei tiedä kenelle äänensä antaisi, niin nyt on vielä hyvin aikaa täytellä muutamat vaalikoneet ja lähteä niiden avustamana etsimään tyyppiä jonka ajatukset osuu yksiin omien kanssa. Sellaista ihmistä tuskin löytyy, joka olisi kanssasi 100 % samaa mieltä joka ikisestä asiasta, mutta kun valitsee ne omasta mielestä tärkeimmät asiat joissa ainakin haluaa ehdokkaan liikkuvan samoilla linjoilla, niin varmasti löytyy sopivia.

Vaikka se oikean tyypin valitseminen saattaakin tuntua tuskaiselta ja toisinaan tuntuu, ettei sillä omalla äänellä ole mitään väliä, niin kyllä sillä on. Jokainen käyttämättä jätetty ääni, on ääni jollekin sellaiselle, jota et ainakaan halua asioistasi päättämään. Äänioikeus on todellakin oikeus, kaikilla maailmassa ei tällaista ylellisyyttä todellakaan ole. Eikä muuten ollut meillä suomalaisilla naisillakaan vielä 110 vuotta sitten! Isoisoisomummut kääntyy haudassaan kiukusta, jos ei me muijat nyt sitä saamaamme oikeutta käytetä!

Itse olen tänään seuraamaan ääntenlaskennan etenemistä oikein työn puolesta, sillä väijyn illalla kamera kädessä pettymyksen kyyneliä ja riemun ilmeitä isoissa vaalivalvojaisissa. Hieman jo alkaa jännittää!

Anna #äänestänään, mene #äänestämään!