14.03.2015

Posted at 18:14h in Yleinen by
0 Likes

Kunnioitan tällä postauksella nyt rakkaan ystäväni Iinan harrasta toivetta, että blogissani olisi osio "Tommi kokkaa". Muuten ei yksi pizzan valmistus nyt varsinaisesti ylittäisi "uutiskynnystä", mutta tällä kertaa valmistusmenetelmät olivat vähän totutusta poikkeavat ja maku enemmän kuin kohdallaan, joten pyysin miestä sanelemaan suorituksensa ja kirjasin sen ylös tähän postaukseen. En kuitenkaan usko tämän herkun herättävän ystävässäni samanlaista kateutta kuin eräät lihapiirakat aikoinaan. Niistä kertoessani taisi Iina ensimmäistä kertaa ikinä käyttää chatissa pelkkiä isoja kirjaimia kertoakseen minulle tunnelmansa. Viesti sisälsi mm. sanan "haista" ja yhden sukupuolielimen. Ymmärrän kyllä. Itsetehdyt lihapiirakat olivat enemmän kuin taivaallisia joten sellainen rasvaherkku voi todellakin aiheuttaa kateuden tunteita. 😀

Mutta se parin päivän takainen pizza siis.. Syy miksi mies ylipäätään päätyi torstai-iltana valmistamaan juurikin pizzaa, oli se, että reilu viikko sitten ostamamme basilika on suorastaan villiintynyt Herbiessä. Se vaan kasvaa ja kasvaa ja tuuppaa uutta lehteä aivan raivokasta vauhtia peittäen alleen samassa vehkeessä kanssaan majailevan korianterin ja rosmariinin. Basilikaa jouduttiin jo leikkaamaan, kun sen ylimmät lehdet kasvoivat lamppuun saakka ja alkoivat kärtsätä. Niinpä siis alkoi operaatio "valmistetaan ruokia joihin saa käytettyä paljon basilikaa".

Valmisteluja tätä pizzaa varten oli kuitenkin tietämättämme tehty jo parin viikon ajan. Olimme nimittäin jättäneet keittiömme imuroimatta. Mutta siitä lisää tuonnenpana. Ensin aletaan valmistamaan koko pizzan sielu, eli maukas tomaattikastike.

Pizzakastike

Määrä riittää kahteen alla olevan ohjeen mukaiseen pohjaan

  • 2 salottisipulia kuulota kattilassa oliiviöljyssä
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 2 dl tomaattimurskaa
  • 1 dl vettä
  • 0,5 dl ketsuppia
  • 1,5 rkl punavinietikkaa
  • 2 rkl ruokosokeria tai fariinisokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl oreganoa
  • 1 tl basilikaa
  • mustapippuria maun mukaan
  • chiliä maun mukaan

Keitä kasaan, niin että kastikkeesta tulee paksua. Meillä aikaa meni n. puoli tuntia.

Kun kastike on valmis, nosta se jäähtymään ja alavalmistaa taikinaa kuvan alla olevan ohjeen mukaan. Sekoittaessasi taikinaa, pidä huoli, että kulho on vaikkapa irrallisen leikkuulaudan päällä. Sitten keskittyessäsi taikinan vaivaamisen heilauta leikkuulautaa, niin että se osuu kastikekattilan alla olevaan pannunaluseen ja paiskaa näin ollen kattilan suoraan keittiön matolle. (mikäli leikkuuladan sun muiden asettelu tuntuu vauvalloiselta, voit toki ihan vain suoraan itse kaataa kastikkeen maahan)

Että näin. Sitä oli muhiteltu siellä kattilassa se saakelin 30 minuuttia ja sitten se päätyi matolle.

No, ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja sitten varovasti kaavitaan kastiketta talteen muutama lusikallinen paksuimpien läjien "huipulta". Muutetaan tässä vaiheessa suunnitelma kahdesta pizzasta yhdeksi, jotta saadaan soosi riittämään.

Pizzapohja

Annos n. 24-26 kokoiseen pannuun (paksun pannupizzapohjan saat tekemällä annoksen 1,5 kertaisena)

  • kermaa 1 dl
  • vehnäjauhoja 2 dl
  • leivinjauhetta reilu 0,5 tl
  • suolaa

Sekoita ainekset taikinaksi. Taikina saa olla reilusti jauhoinen.

Jauhota paistinpannu ja lorauta siihen hieman oliiviöljyä. Kaulitse pizzapohja ohueksi ja nosta paistinpannuun. (Paksun pannupizzapohjan saa paineltua pannuun suoraan käsin) Levitä kastike ja juusto ja niiden päälle muut täytteet. (Koska lämpö tulee alhaalta päin, on tärkeää laittaa juusto nimenomaan muiden täytteiden alle.) Paista pizzaa hellalla 6-8 min keskilämmöllä. Siirrä paistinpannu 175 asteiseen uuniin pariksi minuutiksi HUOM! Varmista, että käytät pannua jonka kahva kestää uunin!

Jos omistat valurautapannun, voit valmistaa pizzan kokonaan uunissa. Laita tyhjä pannu 250 asteeseen, kun pannu on kuuma, siirrä siihen valmiiksi kaulittu taikina ja täytä pizza kuten edellä. Paista pizzaa uunissa vajaa viisi minuuttia.

Pienestä haaverista huolimatta pizzasta tuli aivan taivaallisen hyvää. Täytteinä meillä oli hiemna jääkaapin perältä löytynyttä chorizoa, tomaatin siivuja, mozzarellaa ja sitä tuoretta basilikaa. Ja voi luoja, että oli maukasta! Olemme jo jonkin aikaa valmistaneet pizzapohjamme tämän ohjeen mukaan perinteisen vesi-jauho-hiiva-öljy -setin sijaan, ja paistaneet sen nimenomaan noin paistinpannun kanssa. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kastike tehtiin itse ja voi pojat, sen myötähän pizza vasta sai sielun!

Tämä pizza opetti meille, että hartaudella keiteltyä kastiketta kannattaa vaikka vähän kaapia lusikalla matolta, se on sen arvoista. Tomaattikastikkeen tärkeyden lisäksi saimme muistutuksen myös siitä miksi emme koskaan tule hankkimaan vaaleata mattoa keittiöömme.


13.03.2015

Posted at 12:47h in Yleinen by
0 Likes

Jo yli viiden vuoden ajan, olen kerta toisensa jälkeen suunnannut alusvaateostoksilla kulkuni Prima Donnan hyllylle ja tarttunut siellä yhteen ja samaa liivimalliin. Kyllä minä lähes joka rintaliivienostoreissulla kokeilen muitakin malleja ja merkkejä, mutta vanha tuttu Prima Donnan Madison-liivi vie kerta toisensa jälkeen voiton kaikista muista. Kaapista löytyy toki muitakin liivejä erilaisiin tarkoituksiin, mutta normi arjessa käytän yli 90 % ajasta näitä suosikkejani.

Hyödynsin tällä viikolla Ratsulan -20% alekupongin hakemalla taas yhdet uudet arkirintsikat ja päädyin kuvaamaan ne nyt kun ovat vielä pränikän näköiset. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että ei ne tuosta juurikaan käytössä kummene. Prima Donnan liivit ovat nimittäin osoittautuneet ehdottomasti kestävimmiksi ikinä omistamistani liiveistä. Ne eivät juurikaan veny käytössä, vaan pysyvät napakkana jopa vuodesta toiseen. Minulla on ihan niitä ekoja madisoneja lukuunottamatta varmaankin kaikki näiden vuosien aikana ostamani Prima Donnat edelleen jossain määrin käytössä, sillä tuntuvat edelleen tukevilta päällä. Uusimmasta päästä toki eniten käytössä, ihan jo siksikin, että kuppikoko on näissä viidessä vuodessa kasvanut G:stä kokoon H, mutta kotona pyöriessä kelpaa käyttöön vanhemmat ja pienemmätkin yksilöt, joten en ole raskinut nakata ehjiä liivejä pois.

Olen pessyt liivejä ihan huoletta koneessa pesupussissa ja hyvin ovat sen kestäneet. En ole esimerkiksi nähnyt yksistäkään Prima Donnan liiveistäni kaarituen puskevan ulos. Monista muista liiveistä kyllä kaarituet usein pikku hiljaa ovat kaivaneet terävällä kärjellään tiensä pistämään kainaloa taikka tissivakoa.

Erinäisten ketjuliikkeiden mainostellessa, että "kaikki rintaliivit 19,95 €" tms. saattaa itseä pikkaisen tuskastuttaa se tieto, että omiin tissinkannattimiin uppoaa aina se yli kahdeksan kymppiä, mutta olen kyllä ehdottomasti kokenut saavani rahoilleni vastinetta. Tiedän paljon merkkejä jotka tarjoavat isoja kokoja edullisemmin, mutta tähän suosikkiini verrattavaa laatua ja mukavuutta en ole vielä miltään muulta merkiltä löytänyt. Voin käyttää toisinaan hetken aikaa 'ei niin täydellisiäkin' rintsikoita, mutta aktiivisessa arjessa ja etenkin töitä tehdessä minulle on ehdottoman tärkeää, että liivit eivät tunnu eivätkä liikahda päivän aikana milliäkään ja nämä suosikit ovat minun vaatimukseni täydellisesti täyttäneet.

Tämä on melkoinen ylistyslaulu, mä tiedän, mutta kun ei vaan ole omalle kohdalle osunut tämän merkin liivien voittanutta.

Muita itse hyviksi havaitsemiani malleja ovat mm. Deauville ja Twist-malliston A la Folie, jotka omistan sekä mustana, että punaisena. Prima Donnalle tulee joka sesonkiin aina muutamia uusia malleja, mutta tietyt mallit pysyvät vuodesta toiseen ja vain kausivärit vaihtuvat. Itsekin olen hankkinut tästä lempparimallistani ainaisten mustien lisäksi myös yhdet viime kevään sesonkivärissä joka oli ihana, kesäinen meloni. Ja täytyy myöntää, että myös uusimman malliston sähäkkä sävy candy pink hieman houkuttaisi..

Tässä siis ehdottomasti kokeilemisen arvoinen rintaliivivinkki kaikille hinkkilissuille, jotka eivät vielä koe löytäneet kunnollisia liivejä. Prima Donna on todellakin kaltaisteni nisäkkäiden hyvä ystävä. Pukeutuminen lähtee ehdottomasti hyvistä alusvaatteista huonojen pilatessa kauneimmatkin asut. PS. noita kuvassa näkyviä ihania riikinkukko-korviksia voi ostaa TÄÄLTÄ. 😉

 


12.03.2015

Posted at 17:59h in Yleinen by
0 Likes

Päivän asu lähti tänään siitä lähtokohdasta, että halusin sujauttaa jalkaan jo edellisessä postauksessa nähdyt mustavalkoraidalliset Vansit. Päädyin sitten noudattamaan kenkien värivalikoimaa kaikessa muissakin ylleni valitsemissa asioissa.

Olette ehkä huomanneet, että olen viime aikoina uskaltautunut käyttämään silloin tällöin valkoista, väriä joka loisti todella pitkään poissaolollaan pukeutumisestani. Ei me valkoisen kanssa vieläkään ihan sinut olla, se aiheuttaa minussa edelleen sottaamisen kauhua, mutta olen vain innostunut siitä miten valkoinen raikastaa olemusta.

 

farkut-Shaping Skinny Jeans H&M/paitapusero-Cubus/neuletakki-La Redoute, Ellos/kengät-Vans/kello-Ziiro (saatu)/korvikset-Merry Go Round

Tämän päiväisen valkoisen puseron olisi kyllä toki voinut silittääkin ennen päälle kiskomista, mutta kun mä vi-haan silittämistä. Etenkin tuollaisten paitojen. Ihan kaameeta ja tylsää. Mun pitää vaan hankkia joko sellaisia pese & pidä -vaatteita tai sitten vaan esittää, että mä oikeasti haluan paitani tällaisina ryppyisinä, koska en halua näyttää liian siistiltä ja skarpilta. Tänään vedetään sitten tota jälkimmäistä roolia. Hienosti kertoo elämän huolettomuudesta ja sopii rentoon vapaapäivään tollanen ryppykasa. Käytän aikani mieluummin muihin asioihin kuin silityslaudan edessä kiroiluun! Silittämistä rakastava äitini saa tästä julistuksesta näppyjä. 😀

Mustavalkoista teemaa jatkoi myös asuun loistavasti sopiva Ziiron minimalistinen kello. Sain valita Ziiron valikoimista mieleiseni kellon jo ennen joulua ja pidinkin sitä ahkerasti jo silloin, mutta jouduimme sitten hetkeksi sen kanssa eroon unohdettuani kellon Iinan luokse. Kun sitten vihdoin sain noudettua ajannäyttäjän itselleni, on se taas viihtynyt ahkerasti ranteessani. Oma kellomallini on nimeltään Eclipse ja sitä on saatavilla oman silikonirannekkeeni lisäksi myös metallisella rannekkeella. Äärimmäisen yksinkertainen Super-Luminova -kellotaulu on luettavissa myös pimeässä mikäli se on saanut riittävästi valoa päivän aikana.

Tykästyin tuohon Eclipse-malliin sen minimalistisuuden, maskuliinisuuden ja myös sporttisuuden vuoksi. Se onkin passannut hienosti yhteen niin urheiluvaatteiden, työasujen kuin muunkin arjen pukeutumisen kanssa. Silikoninen ranneke myös tuntuu ranteessa miellyttävältä. Itselleni kello on useimmiten enemmänkin asuste kuin ajannäyttäjä, mutta on se silti kiva, että aika on kellosta helposti luettavissa. Tässä omassa kellossani se on, mutta esimerkiksi Ziiron Celeste-malli on kaltaiselleni tippaleipäaivolle vähän hankala. Mielenkiintoinen ja visuaalinen kyllä, mutta omasta mielestäni jotenkin hämmentävä.

Mulla on muuten vieläkin tallessa mun ihan ensimmäinen kelloni. Sellainen pieni ohuella rannekkeella varustettu vaaleanpunainen Seiko, joka käytiin ostamassa kouluun menon kunniaksi. Se pysyi ranteessani päivästä toiseen koko ala-asteen ajan. Jossain kohtaa rannekkeen kuluessa poikki, valitsin siihen uuden mintunvihreän nahkarannekkeen. Tuolla se on edelleen tallessa korurasiassa, yksi itsenäistymisen merkkipaalu. Toinen hurjan tärkeä kello itselleni on ukkini vanha metallirannekkeinen kineettinen kello, jota käytän edelleen usein. Ukkini kuoli minun ollessa ihan pieni ja kello löytyi isäni kätköistä joskus kymmenen vuotta sitten jolloin sain sen itselleni. Ihan mihin tahansa en kuitenkaan uskalla kelloa ottaa mukaan, koska sen kadottaminen olisi todella surullista, joten on hyvä omistaa yksi tällainenkin aikarauta, johon ei liity suurta tunnesidettä.