No jopas mä nyt olen innostunut näistä matkipelle-postauksista. Mutta kun ne antaa mulle hyvän tekosyyn kahlata antaumuksella nettikauppojen syvissä soissa! Paha vaan, että aina nää kollaasien vaatteet näyttää muka vielä kivemmilta kuin ne omat, joten tulee jos jonkinlaisia himotuksia. 😀

 Tällä kertaa matkipelleilin viime syksyisen asun, jossa itselleni normaalia monokromaattisuutta oli piristämässä äidin Italiasta tuliaisiksi tuoma keltainen pikkulaukku. Tämä asu passaa loistavasti myös kevätkaduille!

  

Tuosta Elloksen silkkipuserosta sanottava sovituskokemuksella sen verran, että ei toimi kyllä hirveän "nisäkkäällä" henkilöllä. Kokeilin paidasta kaksikin eri kokoa, mutta koska pusero on malliltaan tuollainen edestä lyhyempi, niin sehän jäi töröttämään melko typerästi ja telttamaisesti. Harmi, sillä mielelläni olisin tuollaisen sopuhintaisen silkkipuseron hankkinut. Mutta hieman maltillisemmilla kukkuloilla varustetuille uskaltaisin paitaa suositella! Tuntui kivalta ja hiha ja hartiaosasto olivat tosi kivat.

  Alla vielä tämänkertaisen kollaasin inspiksenä toiminut asu, jonka koko postauksen löydät TÄÄLTÄ. 


Apuaa, mihin se helmikuukin oikein hurahti?!? Mulla meinaa pukata ressiä tästä viikkojen vierimisestä, sillä mun vapaamuotoisen freelancer-elämäni päivät alkavat käydä vähiin. Ää, mut vielä koitan nauttia maaliskuun ajan tästä ihanan epäsäännöllisestä rytmistä ja toivon, että siihen mahtuu yhtä paljon kaikkea kivaa kuin helmikuuhun. Tässä Instagram-kuvista koottuna menneen kuun parhaita paloja.

helmikuutyo

  • Alkukuusta kuvasin upeita teinimallikurssilaisia studiossa
  • Satakunnan Kansan työvuorot veivät mm. kaupungintaloille
  • ..ja Ässien matsiin.
  • Olympuksen ilosanomaa kävin levittämässä Turussa ja Tampereella

(Näitä Olympus-kursseja muuten tarjolla nyt maaliskuussa ainakin Kuopiossa, oulussa ja Helsingissä! Tsekkaa päivät ja ilmoittautumisosoite TÄÄLTÄ. Kaikissa vielä jokunen paikka vapaana)

 

helmifiiliksia

  • Ekaa kertaa aurinkolasit päässä tänä keväänä!
  • Treenien jälkeen hymyilytti uusi maastavetoenkka, 85 kg!
  • Tallinnan reissulla nautin hotellilöhöilystä
  • Turussa työreissulla piristi aamu-uinti hotellin altaassa

 

helmisoin

  • Tommi kokeili laskiaissämpylöitä. Täytteenä kylmäsavuheppaa, kurkkusalaattia ja vuohenjuusto-creme fraiche -”vaahto”
  • Tampereella Marusekissa myös kalaa syömätön ihminen sai eteensä kauniin sushilautasen. (ruoan meille bloggaajille tarjosi Maruseki)
  • Runebergintorttuja saattoi mennä helmikuussa useampikin
  • Kuun suosikkiruoksi nousi Tommin kokkailemat herkulliset wokit
  • Ei ole laskiaispullan voittanutta!
  • Tätä on ehdottomasti kokattava uudelleenkin: yrteillä, valkosipulilla ja hunajalla maustettu Camembert-juusto sulatetaan uunissa mössöksi ja lusikoidaan pastan sekaan. Taivaallista!

 

helmikauneus

  • Tallinnan Kaubamajan kosmetiikkaosastolta tarttui mukaan naamioita, joiden kanssa ei uskalla katsoa peiliin.
  • Kokeilin pitkästä aikaa hiusten suoristamista
  • Blogitapaamisen goodie bagistä löytyi todella ihana Zuii Organicin luomiväri.

 

helmiostin

  • Tallinnan reissulta löytyi hurmaava käsintehty Greenika-merkkinen kaulakoru
  • Inchistä puolestaan lähti lahjakortilla mukaan Leviksen käsittämättömän mukavat ja hyvän näköiset Super Skinny -farkut
  • Valkoisten tennarien puute korjaantui myös samassa putiikissa
  • Pitkään ostoslistalla ollut Herbie tuli huuto.netissä vastaan punaisena ja muutti meidän keittiöön

 

 

yksinyhdessa

  • Tampereella tapasin monta ihanaa blogityttöä ja vietettiin huisin hauska viikonloppu
  • Yksin tehty miniloma Tallinnaan oli täydellistä rentoutumista ja teki hyvää päälle
  • Yksinolon jälkeen oli kuitenkin ihana nähdä myös rakkaita ystäviä, kuten Iinaa ja Limppu-vauvaa.

 

PS. huomasittehan edellisen postauksen arvonnan!!!


Matkattiin viikonlopuksi murun kanssa Helsinkiin ja syy siihen oli eilinen Don Huonojen 25v juhlakeikka jäähallissa. Hankittiin liput jo heti silloin marraskuussa, kun tulivat myyntiin ja Donkkareiden lisäksi odotettiin yhtä kovasti ellei jopa enemmänkin pitkältä keikkatauolta myöskin palannutta Maj Karmaa. Maj Karma potki kovasti ja sopivan kiukkuisesti. Vajaan tunnin keikka sisälsi loistavan valikoiman kaikkia todella tykkejä voimabiisejä kuten Ukkonen, Salama ja Attentaatti. Meillä oli paikat istumakatsomosta ja kolmesta bändistä ainoastaan Maj Karman rutistus oli sellainen, että olisimme mieluusti olleet heilumassa ja huutamassa nyrkki pystyssä permannolla. Kaiken kaikkiaan Ylppö, Häiriö, Kurittu ja Savolainen osoittivat olevansa edelleen hyvin ajankohtaisia, ainakin itselleni.

Don Huonot puolestaan sai vajoamaan 15-20 vuoden takaisiin teiniakoihin ja se oli toki ihan mukavaa, mutta samalla myös jotenkin surullista. Biisit herättivät päässä eloon tunteita, ajatuksia ja muistoja ajoilta jotka ovat jo kaukana menneisyydessä. En löydä juurikaan yhteistä nykyisestä itsestäni ja siitä tytöstä jonka korvalappustereoissa aikoinaan soi Verta Pornoa ja Propagandaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää yötä ja huomenta -levyn haikeat slovarit haisivat ja maistuivat 90-luvun lopun kesäfestarien aamuyön tunneilta ja saivat miettimään, että vaikka en enää missään nimessä haluaisi olla 19 vee enkä edes 25, niin on ihan hiton haikeeta, että kaikki ne vuodet ovat jo takana. Mietin keikan aikana moneen kertaan sitä kuinka elämä on muuttunut kaikin puolin tasaisemmaksi, niin hyvässä kuin pahassa. Mikään ei enää nykyään aiheuta sellaisia tunteiden vuoristoratoja mitä noihin nuoruuden biiseihin päässään liittää. Takana ovat väkevät ihastuksen ja pettymyksen tunteet, ensirakkauden ahdistus ja huuma, erokipuilut lapsuuden ja nuoruuden ystävien jäädessä taa ja itsetunnon kanssa hapuilu. Toisinaan pieni osa minusta kuitenkin kaipaa sitä, kun asiat vielä tuntuivat suurilta elämyksiltä. Jokainen keikka, jokaiset festarit, jokainen lentomatka, uusi kaupunki,  tuntui nuorena huikealta ja jännältä ja jokaisen kivan pojan kohdalla mietti, että voisiko tuo olla kenties sellainen ”oikea”. Nykyään matkustaminen on arkipäiväistynyt ja se jopa toisinaan tympii, festareilla ei todellakaan jaksa rypeä eikä sen kuuman rokkikukon näkeminen keikalle enää nosta pulssia kahteen sataan.  Mut toisinaan sitä teiniajan fiilistelyntaitoa kyllä kaipaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin hyvältä ja tutulta kuin bändi kuulostikin, ja niin tiukasti kuin tyypit soittivatkin, niin keikka oli silti ennen kaikkea jäähallillinen entisiä nuoria kokemassa flasbackeja menneisyydestä bändin tehdessään parhaansa saadakseen meidät edes hetken aikaa tuntemaan itsemme taas nuoriksi ja villeiksi. On eri asia kuunnella jotain bändiä vaikka 20 vuotta, jos yhtye tuottaa koko ajan uutta musiikkia. Bändi kasvaa ja kehittyy siinä vierellä ja eri levyt tulee korvamerkittyä eri elämänvaiheisiin. Kun joku nuoruuden suosikki tekeekin paluun yli kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen, on se vain yhtä muistotilaisuutta. Menneissä vellominen ei oikein ole minun juttuni, joten lähes kaksi tuntia teiniaikojen melankoliaa oli aika raskas paketti. Mutta siitä huolimatta, olen iloinen, että menin. Kuulin oikeastaan kaikki ne kappaleet joita toivoinkin: Hannu ja Kerttu, Kissaihmiset, Verta Pornoa ja Propagandaa, me olemme kuin veljet. Mutta nyt korvani kaipaavat vastapainoksi jotain musiikkia, joka lennättää mut kohti upeaa tulevaisuutta!