16.06.2014

Posted at 17:36h in Yleinen by
0 Likes

Oltiin lauantaina viettämässä kaunista kesäpäivää auringonoton ja syömisen merkeissä appiukon takapihalla ja Keskustassa kerrostalossa asuva bloggaaja otti heti tilanteesta hyödyt irti ja pakkasi kassiin purkkeja ja purtiloita, jotka olivat jo hetken odottaneet tulevansa kuvatuiksi jossain muualla kuin sekaisen kämppämme nurkassa. (Niin kovasti kuin tykkäänkin asua ihan keskellä kaupunkia, niin ai hitto, mä kaipaan välillä omaa pientä pihaa!)

Kokosin tähän postaukseen muutamia kokeiluun saamiani tuotteita, jotka ovat viime aikoina osoittautuneet vallan toimiviksi ja tykätyiksi.

Olen ihotyypiltäni kalpea kalkkuna, jolle auringonsäteet taikovat hyvin nopeasti sävyn nimeltä 'pirteä punaniska'. Helposti palavan ihon kanssa ei oikein sovi kaveriksi laiskan rasvaajan luonteeni. Se lotionilla läträäminen on vaan jotenkin niin tympeätä, että aurinkosuojan levittäminen jää usein harmillisen retuperälle.

Kaltaiselleni rasvojen levittelyä inhoavalle sopiikin loistavasti erilaiset spray-tuotteet, jotka voi vaan suihkutella pintaan sen kummemmin käsiään likaamata. ACOn Active aurinkosuihke onkin osoittautunut oikein käyttökelpoiseksi ja miellyttäväksi tuotteeksi ja olen suojannut itseäni polttavilta säteiltä huomattavasti ahkerammin kuin aiemmin.

Tuote on todella rasvainen, mutta kestääkin sen vuoksi hyvin sekä vettä, että hikoilua.

ACOn tuotteista aktiivikäyttöön on päätynyt myös 30 suojakertoimella varustettu huulivoide. E-vitamiinia sisältävä huulirasva tuoksuu jotenkin ihanan lämpimältä ja kesältä ja tekee huulista todella pehmeät. En ole pitkään aikaan käyttänyt huulirasvaa, vaan levitellyt huulilleni useimmiten vain erilaisia kiiltoja, mutta tätä ACOn puikkoa olenkin huomannut alkaneeni kuljettaa aktiivisesti mukanani.

After sun -voiteet.. yääh.. jälleen yksi vartalorasvailua ällöävän ihmisen lempijuttu. 😛 Mä en tiedä mikä siinä on, että mä olen niin hemmetin huono ja laiska vartalon rasvailija. Jotenkin se puuha on vaan niin vastenmielistä ja aikaavievää ja en yhtään kestä sitä rasvaista oloa. Joten siinä missä spraymuotoinen aurinkosuoja tuo hommaan vähän helpotusta, niin otin innostunein mielin testiin myös tämän Nivean suihkussa levitettävän after sun-voiteen.

Ja kyllä se jotenkin vaan tulee helpommin leviteltyä rasvat ruholle siellä suihkussa ollessa! Toki tälläkin metodilla tulee se sellainen inhottavan rasvainen ja lähmäinen olo, mutta kun ongelma on kuitenkin enempi ehkä omassa päässäni, niin koitan vaan kestää, sillä huomaan kyllä ihoni kaipaavan jotain rauhoittavaa pinnalleen auringossa lillumisen jälkeen.

Hiusten muotoilutuotteista tämän kesän ehdoton suosikki on ollut Biozellin loppukeväästä kauppoihin tullut suolasuihke. Suihke antaa liukkaille ja ohuille hiuksille hetkessä rakennetta ja struktuuria ja tekee liian puhtaista hiuksista muotoiltavat.

Olen testannut vuosien aikana useampiakin suolasuihkeita ja voin sanoa, että tämä Biozell hakkaa mennen tullen monta kalliimpaa kampaamotuotetta. Hintaa Biozellin suolasuihkeella on vaivaiset 6,50 €, joten halvalla lähtee!

Biozell muuten avasi jokin aika sitten oman verkkokaupan, joten sieltä ainakin löytyy suolasuihke ja muutkin heidän huiput tuotteet (mun lemppareita on myös hiuspuuteri!), jos ei omasta lähikaupasta löydy.

Hiuksiin on tullut viime aikoina läträttyä myös toisen kotimaisen valmistajan, Cutrinin sävyttävää hoitoainetta. Hiuksiini toukokuun lopulla laitettu oranssi väri haalistui aika nopeasti, mutta huomasin onnekseni, että tuo Cutrinin punainen Cranberry treatment sopii lyhyen aikaa hiuksissa pitämällä myös omaan etupehkooni.

Ja sitten vielä yksi vartalotuote, joka on onnistunut luikertelemaan tämän ruhorasvavihaajan  käyttöön. La Roche-Posayn geelivoide on ainoa vartalovoide jota olen viime kuukausina käyttänyt. Lipikar Gel-Fluiden kerrotaan sopivan erityisesti kuivalle, herkälle ja atopiaan taipuvaiselle iholle ja tunnistan kyllä omani ainakin noista kuivasta ja herkästä. Geelimäinen keveä voide imeytyy niin sukkelaan, että minäkään en ehdi ällööntyä lähmäisestä olosta. Iholle jää voiteen jäljiltä todella silkkinen fiilis. Tykkään! Ja mä todella harvoin sanon näin yhdestäkään vartalovoiteesta.

Löytyikö jo ennalta tuttuja tuotteita tai kenties jotain kokeilemisen arvoista?

*postauksen tuotteet saatuja


12.06.2014

Posted at 00:19h in Yleinen by
0 Likes

1) Pyydä kaveriasi ottamaan asukuvat uudesta mekostasi ja reissuasustasi illan pimeydessä hirveellä kiireellä just ennen kuin syöksyt takaisin kotimatkalle. 2) Lataa kuvat seuraavana päivänä koneelle ja totea kuvien olevan pimeyden vuoksi niin laadutonta kuraa, että päätät olla julkaisematta niitä. 3) Anna kulua vajaat pari viikkoa ja odota aivot sumentavaa blogiblokkia. 4) Selaa aivosumussasi kuva-arkistoja siinä toivossa, että keksisit jotain blogattavaa. 5) Bongaa jo kerran hylkäämäsi kuvat ja totea, että ”ihan sama, menköön”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Aventura, Sokos/rotsi-Guess/sandaalit-Crocs (saatu)/huivi-Beck Söndergaard (saatu)/Nahkalaukku-NYPD/reppu-Fjällräven (saatu)

Suuntasin toissa sunnuntaina vuorokauden mittaiselle pikatyöreissulle Helsinkiin ja koska lähtiessä oli kesä ja lämmintä, päätin pärjätä mekolla ja sandaaleilla. Guessin rotsin sentään nappasin eteisestä mukaani. Maanantai-ilta Helsingissä ei sitten enää ollutkaan ihan yhtä kesäinen ja hytisinkin lähtöä tehdessäni melkoisesti. Onneksi oli sentään samana päivänä saamani Beck Söndergaardin villa-silkki-huivi lämmittämässä. Se toimi ison kokonsa ansiosta myöskin peittonani yöllisellä hki-pori bussimatkalla, kun yritin vilusta väristen saada taiteltua itseni jonkinmoiseen nukkuma-asentoon bussin penkeissä. Kylläpä taas kerran totesin, että äiti on oikeassa, kun muistuttelee, että aina pitäis matkustaessa olla villasukat mukana olis itten kesä tai talvi. Jep, niitä olis taas tarvinnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsinainen esittelyn aihe oli tällä kertaa kuitenkin tämä Sokoksen oman Aventura-malliston pitsinen pikkumusta, jonka tulin hankkineeksi Pori Fashion Dayn -muotinäytösten vaatteiden sovitusten yhteydessä. Kyseinen mekko ei kuulunut omiin näytösvaatteisiini, mutta näin kun eräs toinen plussamalli sovitti sitä ja ihastuttiin molemmat. Tämä oli jotenkin meitä pylleröitä todella hyvin kohteleva mekko. Niinpä marssittiin molemmat kassalle ja minä hankin mekon mustana ja kaverini itselleen upeasti sopivassa aniliinin/lilan sävyssä.

Tiedän, tiedän, mulla on ihan hirvee kasa mustia mekkoja, mutta ei ollut yhtään tällaista hihatonta rentoa kesäpikkumustaa. 😀 Just hieno tekosyy. No mut, tykkäsin mallista ja elävästä pinnasta ja hinta oli vaan 29,90, ja oli just tilipäivä, joten kappas, tuli hankittua.

Ja koska tämä mekko ainakin mun ja kaverini mielestä imarteli hirveän hyvin molempia meitä kahta eri kokoista ja mallista plusmimmiä, niin vinkataanpa teillekin, että tätä Sokokselta löytyvää Aventuran mekkoa löytyy kokoon XXL saakka, ja itselläni on tällaisena 46 kokoisena käytössä koko L, eli aika hyvin riittää kokoja.

Mua on itse asiassa jo hetken aikaa himottanut raidallinen kesämekko ja nyt tuossa Sokosen verkkokauppaa selatessa bongasin yhden aika kivan tuosta samaisesta Aventura-mallistosta. Ehkäpä kipaisen huomenna vilkaisemassa löytyiskö mekkoa Porin sokkarilta!


11.06.2014

Posted at 20:20h in Yleinen by
0 Likes

I’m back! Viikkojen blogilaiskuus johtui mieleni sekavuudesta tän sporttaamisen ja paremman elämän tavoittelemisen suhteen. Ei oikein irronnut, ei yhtään mitään. Liikuntahommat oli ihan plääh ja nyyh ja koko arjen struktuurikin ihan hukassa. Mulla on siis edelleen menossa sellainen sopeutumisvaihe tän nykyisen arkeni kanssa, kun en ole kokopäiväisesti töissä, mutta nyt on kuitenkin duunia alkanut pukata suunasta jos toisestakin, joten hommat vaihtelevat viikottain ja jopa päivittäin. Mutta ei näistä mun arjen rytmittmisen ja itseni kaiken suhteen motivoinnin ongelmista sen enempää, vaan ne kuulumiset, jotka vihdoin saivat mut palaamaan tänne rapikseen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä oon vähän kaatuillut, mut noussut aina myös ylös. 😀

 

Tänään nimittäin tapahtui jotain ihanaa, mun päässä.

Kello tuli viis ja oli enää tunti aikaa punttikoulun alkamiseen. Mä tulin kotiin kaupungilta ja ajattelin, että olen ihan poikki ja mun kroppa on kuin spagettia enkä jaksais nostaa edes kättäni. Ajatus treeneihin lähtemisestä tuntui yhtä miellyttävältä kuin neulojen tökkiminen kynsien alle. Olin ihan varma, että en jaksaisi tehdä siellä yhtään mitään, että olis ihan turha mennäkään, kun kuukahtaisin jo alkulämmittelyihin.

Mut sitten mä vaan päätin mennä. Vedin trikoot jalkaan, pakkasin repun ja hyppäsin pyörän selkään. Pakotin itseni salille ja totesin, ettei se laiskafiilis laantunut vielä ainakaan alkulämmittelyjen aikana.

Sitten aloitettiin tempaushommat jotka ovat viime viikkoina aiheuttaneet suunnatonta ärsytystä. Kirjoittelin toukokuun alussa kuinka epäonnistumiset tempaustreeneissä saivat vähän tunnetta pintaan  ja sen jälkeen mulle jäi joku kammo. Uskalsin tuon jälkeen koskea vain kevyimpään tankoon ja senkin kanssa tempaus tuntui itselle ihan mahdottomalta liikkeeltä. Hartioissa muhi joku hirveä jumi enkä löytänyt oikeaita asentoja. Ärsytti, ahdisti, suretti, masensi ja ihan kaikkea. Ja ennenkaikkea pelotti, että mitä jos mä en nyt vaan ikinä tätä opikaan. Että oon ihan paska ja en vaan pysty ja kykene.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta tänään mä siitä pelosta huolimatta taas tartuin tankoon. Eka siihen ”lasten”tankoon ja parin toiston jälkeen naistentankoon. Ja yhtäkkiä se pelko olikin poissa. Usko ei loppunut kesken suorituksen, vaan tanko löysi paikkansa. Pääsin ihan hirveästi eteenpäin sen asian kanssa! Pyysin treenikaveria kuvaamaan suoritukseni videolle nähdäkseni paremmin virheeni, mutta myös nähdäkseni kuinka paljon mä olen kehittynyt muutamassa kuukaudessa. Tuntuu ihan järjettömän hienolta, että pystyn nyt tekemään painojen kanssa jotain sellaista mihin en kyennyt muutama kuukausi sitten edes pelkässä keppijumpassa.

Ja sieltä se sitten tuli, se oivallus, että olipa hienoa, että mä jaksoin lähteä sinne treeneihin, vaikka laiskotti. Että se treeni ja onnistumisen tunteet siellä salilla olivat jotain niin hienoa ja arvokasta, että olisin jäänyt paljosta paitsi jäämällä sohvalle makaamaan.

Onhan sitä nyt jotain hyvän fiiliksen hetkiä tullut koettua aiemminkin ja onhan sitä aina ollut itseensä tyytyväinen, jos harvoin sen ahterinsa on saanut sporttihommiin raahattua. Mutta tänään se oli jotenkin niin mieleenpainuva tunne, että haluan kirjoittaa sen ylös, jotta muistaisin myöhemminkin. Että vaikka oliskin väsy ja vetelä olo, niin se ei tarkoita välttämättä sitä etteikö treeni silti voisi kulkea. Ja sohvalle jäämällä ei varmasti saa niitä onnistumisen tunteita mitä treeneihin menemällä.

Niin. Muista nyt tämä, Veera hyvä.

Tästä on hyvä jatkaa.