Posted at 16:45h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Saatte nyt silmillenne täysin ylimitoitetun kasan mun ja murun yhteiskuvia. Syy tähän kuvakimaraan on viime viikonloppu, jolloin meillä tärähti yhteisen taipaleen mittariin pyöreät 10 vuotta! Ihan sen kunniaksi raotan vähän menneisyyden verhoa ja näytän miltä me näytettiin joskus nuorena.
Seurustelemaan me tosiaan alettiin kesällä 2003, mutta tavattu me oltiin jo vuotta aiemmin vappuna yhteisten tuttujen kautta. Minä en herrasta todellakaan ensinäkemältä innostunut, vaikka ihan mukavan oloinen tyyppi olikin.
Tältä se ”vanhus” näytti meidän tavatessa.
Olin tuolloin vielä viimeisiään vedelleessä kaukosuhteessa, mutta seurustelusuhteen päätyttyä seuraavana syksynä alkoi Tommi aina Porissa käydessään (asui tuolloin töiden vuoksi muualla) tulla moikkaamaan muakin.
Herra teki kiinnostuksensa minulle selväksi, mutta minun mielestä tyyppi oli ensinnäkin ihan liian vanha! (27 v, itse olin 21) eikä se ollut ulkonäöltään ja tyyliltäänkään yhtään sen olonen mies, jonka olisin osannut ajatella rinnalleni.Pitkätukkaisia rokkipoikia ja kaikenmaailman taidehippejä tuolloin haaveksien tuijottelevana tyttönä Tommi oli mun mielestä vaan joku ”raksajamppajuntti” (kuten tuolloin kauniisti olin häntä ystävälleni sähköpostissa kuvaillut :D), joka lähetteli mulle imeliä runoja tekstiviesteinä.
Kai se toisen kiinnostus sitten kuitenkin kiehtoi ja, kun mies osoittautui todella huolehtivaksi ja avuliaaksi tyypiksi, niin tuli siinä syksy ja talvi kuitenkin yhteyttä pidettyä. Tommin muutettua sitten kevättalvella 2003 takaisin Poriin, mä ahdistuin asiasta melkoisesti ja muutama kuukausi menikin toisiamme näkemättä ja minäkin tapailin tahollani muita.
Kesän koitettua törmätiin kuitenkin taas jossakin ja Tommi lupautui auttamaan mua erinäisissä kodin pikkupuuhissa jäätyäni yksin isoon asuntooni kämppiksen muutettua pois. Siinä se sitten kävi mun luona asentamassa hyllyjä seinään ja lainasi imuria, kun en sellaista omistanut ja opetti mut vielä rullaluistelemaankin.
Ja kun siinä nyt kerran hyvät frendit oltiin, niin toivotin Tommin tervetulleeksi asuntooni Pori Jazzien ajaksi hänen laitettuaan oman asuntonsa tapahtuman ajaksi vuokralle. Olis mulla se vierashuonekin ollut, mutta oltiin liian laiskoja laittamaan sinne lakanoita, joten nukuttiin koko viikko yhdessä.
Sitten koitti Jazzien päätössunnuntai ja tyttökavereiden kanssa maistui kuohuva ja sen jälkeen kaikki onkin historiaa. En asiaa itse muista enkä näin ollen täysin tunnusta, mutta olin kuulema kotiin palattuani käynyt aika määrätietoisesti herran kimppuun. (Lausumani K18 sanat jääköön tässä kuitenkin paljastamatta.) 😀
Siitäpä se sitten jäikin siihen minun viereeni, olihan hänen imurinsa muuttanut sinne jo aiemmin. (tai siis imuri nukkui siivouskomerossa ja vain mies pääsi viereen) Tutut kylläkin myöhemmin kertoivat, että heidän silmissään olimme seurustelleet jo tovin. 😀
Tommin kämppä kuitenkin annettiin pois vasta seuraavana kesänä, koska eihän sitä nyt voinut suoralta kädeltä yhteen muuttaa, se olis ollut ahdistavaa, vaikka siis käytännössä kuitenkin asuttiin yhdessä. Piti olla takaportti, jos ei tämä oliskaan vakavaa.
Ja tuosta on nyt sitten jumalauta kymmenen vuotta! Mä olen viettänyt kolmasosan elämästäni tuon ”liian vanhan raksajampan” kanssa!
kavereiden ysäribileissä oltiin molemmat tosi herkkuja…
Ihan älyttömältä oikeesti tuntuu tuollainen määrä vuosia. Just puhuttiin yks päivä, että meillä on paljon tuttuja jotka on sinä aikana ehtineet tavata, mennä naimisiin, saada lapsia ja jo erotakin, mutta me ollaan edelleen kiireettömällä linjalla kuvitellen olevamme ikuisesti nuoria.
Ollaan kaksi erillistä ihmistä joilla on molemmilla myös omat elämänsä ja menonsa, mutta viihdytään loistavasti keskenämmekin. On hirveän vähän ihmisiä joiden seuraa mä jaksan tarvittaessa päivätolkulla putkeen, mutta onneksi tuo ukko on yksi niistä.
Kuten tästä kuvakavalkadista voi huomata, niin meistä on edustavat yhteiskuvat aika vähissä. Suurin osa on otettu itse käsivaralla jossain festarikemutuksen yhteydessä menon ollessa melkoista. Tää kymmenen vuotta ja kaikki sinä aikana koetut ylä- ja alamäet ansaitsisivat kuitenkin mielestäni parempiakin ruutuja.
Olenkin nyt kaupannut Tommille idean, että työkaverini Nelly saa ikuistaa meidät juhlavuoden kunniaksi. Nyt pitäisi enää keksiä missä haluaisimme kuvauksen tapahtuvan ja mitä pistää päälle! Pitää nyt viikonloppuna kaivella netistä kaikkia ihania inspiskuvia, jotta hahmottuisi millaisia fiiliksiä kuviin haetaan.
Postauksen ensimmäiset yhteiskuvat ovat muistaakseni ehkä kesältä 2004 ja tämä viimeinen nyt tämän vuoden toukokuulta. On siinä hieman tullut molemmille ikää lisää. Mutta voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että tuo mies on vain ja ainoastaan komistunut ja muuttunut koko ajan vaan kuumemmaksi vuosien varrella.
Nämä tällaiset parisuhdeihkuttelu- ja lässytyspostaukset blogeissa on oikeastaan mun mielestä enimmäkseen aina ällöttäviä, mutta päätin nyt sortua siihen itse tämän virstanpylvään nimissä. Lupaan ettei toista tule ainakaan ennen vuotta 2023. 😀
