Happy birthday to me, happy birthday to me!

Mikään ei paremmin oikeuta uusien kenkien ostoon kuin syntymäpäivä. (minä tosin en ole kyllä ikinä tarvinnut erityistä syytä uusien kenkien ostoa varten..)

Rakkaat Bronxin leopardi-herrainkengät (bannerissakin näkyvät) ja Guessin huikeat leopardi-korkkarit ovat muistona siitä, kun iän ensimmäinen numero pyörähti kakkosesta kolmoseksi. Ekaa 30+ synttäriä puolestaan juhlistetaan hieman jämerämmillä jalkineilla.

Nettiostoksien hehkuttaminen tuntuu aina hieman riskaabelilta niin kauan kuin paketti ei ole vielä saapunut eikä ole päässyt ostostaan sovittelemaan. Mutta nyt on pakko hihkua hieman jo tässä vaiheessa, kun tilausvahvistus on vasta juuri ja juuri ennättänyt kolista sähköpostiluukkuun.

31 ikävuoden kunniaksi päätin hemmotella itseäni upeilla Jeffrey Campbellin Brit Wrap Strap prätkäbuutseilla. Olen jo pidemmän aikaa pitänyt silmiäni auki juuri oikeannäköisten ruskeiden bikereiden varalta ja sopivasti nämä yllättiväy minut iloisesti Shopbopin alennus-kategoriasta. Olin ihastellut näitä jo mustina Stellan kintuissa, mutta tästä kauniista ruskean sävystä en ollut aiemmin tietoinen.

Shopbop tarjosi sattumalta kivan ”synttärilahjan” 30% alennuksen muodossa, joten kengät irtosivat yli 50 € normihintaa huokeammin. Tulleineen ja veroineen Jeffreyt haukkasivat veronpalautuksistani hieman reilut 150 €. Ei paha. I’m happy.

Kenkien lisäksi shoppailin tässä illan pikkutunteina itselleni myös yhdet tissiliivit Asokselta. 31-vuotias Veera siis kiskoo jalkaan reteät buutsit, nostaa painovoiman kurittamat hinkit näteillä liiveillä aavistuksen lähemmäs leukaa ja kohtaa seuraavankin ikävuoden samalla ”en mä kyllä oikeesti tunne itseäni vanhaksi” -asenteella kuin aiemmatkin.


Joku jo tuolla kommenttiboksissa kysäisi, että mihin oon hukkunut, kun en ole vielä joulukuuta täällä blogissa lainkaan käynnistänyt, joten aattelin nyt tulla sitten huutelemaan. Kyllä täällä hengissä ollaan, mutta postauksen otsikon mukainen fiilis vähän koitti nostella päätään tuossa viikonloppuna ja vietinkin vapaat aika tiukasti peittokääryleessä. Ei mitään sen vakavampaa tai akuutimpaa syytä olla surkeana, mutta tuli nyt hetken aikaa negailtua  ja tunnettua ahdistusta yleisesti mm. seuraavista aiheista:

 

  • Mä en yhtään tiedä mitä elämältäni haluan
  • Tahdonko mä tulevaisuudessakin tehdä työtä jota teen nyt?
  • Onko tämä kaupunki se paikka jossa haluan asua?
  • Oon jo vanha luuska (biologisen kellon mielestä), mut en vieläkään tiedä haluanko lapsia
  • Entä jos mä haluan niitä joskus vuosien päästä mut on jo liian myöhäistä
  • Oma peilikuva ahdistaa.
  • Arki tuntuu aina niin pirun takkuiselta! En saa mitään aikaiseksi.
  • Ärsyttää yleinen jouluhössötys.
  • Kaikista parhaat ystäväni asuvat satojen kilometrien päässä. 🙁
  • Isi ja äiti asuvat satojen kilometrien päässä. 🙁

 

Kuva viime talvelta, mutta samassa kokovartalovillasukassa olen viihtynyt läpi eilisen ja tämän päiväisen pakkasen. Toimii. Ei paljon pakkanen meikäläistä pureskele.

 

Koska negailu ei kuitenkaan kanna hedelmää eikä anna vastausta mieltäni askarruttaviin suuriin kysymyksiin, listaan tähän myös viime päivinä päässä pyörineet kivat asiat:

 

  • Ensi viikolla näkee Iinaa!
  • Ensi viikolla Amorphiksen keikka!
  • Enää pari viikkoa töitä ja sitten vajaan parin viikon loma!
  • Päätin tehdä joulun suhteen just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Eli suuntaan kotiin isin ja äidin luo enkä aio stressata.
  • Samalla reissulla näen myös muuta perhettä. Mummi! Siskot!
  • Kotikonnulla pääsee myös makaamaan ikiaikaisen ystävän sohvalle punaviinilasi kourassa.
  • Saatiin Iinan kanssa napattua itsellemme Vain elämää -konserttiliput!
  • Se tarkoittaa, että vietämme uuden vuoden Iinuskan kanssa Helsingissä.
  • Taloustilanteeseen on tässä kuussa tarjolla paljon helpotusta.
  • Syntymäpäivä ylihuomenna, ja se tarkoittaa tietenkin vapaapäivää!
  • Muistin vihdoin varata ajan kampaajalle.

kollaasin lainasin törkeästi Iinalta ja kuvien lähteet ovat: 1, 2 ja 3

Eli isoissa asioissa on nyt sellainen hieman vakava ja pohdiskeleva pohjavire, mutta siinä päällä on sitten kuitenkin kaikkea positiivista kuorrutetta. Noiden plääh-fiilisten vuoksi tuli siis pysyttyä pois täältä blogistakin. Mutta kyllä tää tästä taas käynnistyy.


Kirjoittelin muutama viikko sitten käynnistäni S-Pankissa pankkineuvojan luona juttelemassa taloudellisesta tilanteestani ja siitä miten voisin pankkipalveluiden avulla sitä parantaa. Tuolla Indiedaysin ja S-Pankin kampanjaan liittyneellä visiitillä meille mm.  perustettiin ylimääräinen tili taloustilimme rinnalle ja sinne ohjattiin taloutemme S-Bonukset ja maksutapaedusta kertyvät rahat. Se säästötoimenpide siis hoituu kätevästi sen kummempia ajattelematta. Halutessaan säästötilin saldoa ja bonuskertymää voi sitten tarkastella uudistuneessa verkkopankissa.

Onko kellään mulla muuten sellasta pakkomiellettä, että verkkopankissa käydessää on pakko ns. tasata tili? Mä tosi usein siirrän käyttötililtä muutamat eurot säästötilille, jotta saan käyttötilille jonkun tasasummamman. (jos saldo on 324,80 €, niin siirrän sieltä säästöön sen 4,80, jotta saldiksi jää tasan 320 €.) Ihan hullua, tiedän. Mutta musta on vaan kiva poistua verkkopankista niin, että sen päätilini summa on joku nätti tasaluku. No, säästämistä se on sekin neuroosi! 😀

Toinen asia, johon aioin kiinnittää enemmän huomiota säästääkseni, oli työpäivien lounaat ja siinä olenkin onnistunut aika hienosti. Olen onnistunut ostamaan useamman päivän lounaat kerralla, jolloin heräteostosen määrä on vähenytynyt. Uskallan siis väittää, että edelliseen kuuhun verrattuna tässä asiassa on tullut säästöä.

Tässä kuussa ehdottomasti eniten rahojani säästänyt ”toimenpide” oli kuitenkin se, että kuoletin toissaviikonloppuna kaikki maksukorttini, kun luulin hävittäneeni lompakkoni. Tai no, tavallaanhan se hävisikin yön ajaksi, mutta löytyi kyllä sitten seuraavana päivänä ihan kaiken sisältönsä kanssa. Uudet kortit saapuivat vasta eilen, joten voin kertoa, että lähes parissa viikossa säästyy kummasti rahaa, kun ei voi käyttää kortteja! 😀

Tästä käytännön kokemuksesta se ajatus sitten lähti, että taidanpa koittaa enemmänkin siirtyä käteisen käyttöön. Kun nostaa jonkun itsensä kanssa sopiman määrän rahaa tietyksi ajaksi, niin sitä tulee kytättyä kummasti tarkemmin mihin sen oikein pistää. (S-Pankin debit-kortilla sitä käteistä voi nostaa näppärästi vaikka S-ryhmän kauppojen kassoilta. Helpottaa elämää pankkiautomaattien harvetessa.) Ei siis ollut lainkaan ikävä juttu, että jouduin uusimaan kortit, sillä opin sen myötä uusia asioita. Ja opin toivottavasti pian lisää, esim sellaisia asioita kuin uudet tunnusluvut. 😀

Myös teiltä tuli paljon loistavia arjen säästövinkkejä. Kirjoittelinkin niistä jo TÄSSÄ POSTAUKSESSA. Ja totesin jo siinä yhteydessä, että sain sieltä itsekin kipinää alkaa suunnittelemaan ruokaostoksiamme entistä paremmin.

Merkittävin talouden korjausliike olisi itselleni kuitenkin päätä eroon useamman pienen lainan ja luoton kuukausilyhennyksistä kertyvistä kuluista.  Olenkin nyt tuon S-Pankki visiitin jälkeen tehnyt laskelmia saadakseni selvyyden millaisella summalla saisin erinäiset luotot niputettua. Kävi ilmi, että todellisuus ei sittenkään ole ihan niin synkkä kuin ajattelin, sillä kiitos veronpalautusten ja muutaman muun lähitulevaisuudessa napsahtavan lisätulon ansiosta, saan putsattua pöytää jo melkolailla.

Laitoimme kuitenkin pankkineuvoja Annen kanssa pienen joustoluottohakemuksen menemään. Mikäli sieltä tulee myöntävä päätös, niin voin sitten ensi kuun puolella katsoa tilannetta uudelleen, että minkä verran minun tarvitsee sitä enää nostaa sen jälkeen, kun olen käyttänyt veronpalautukset ja ekstratuloni.

Laskelmat näyttävät nyt kuitenkin aika hienosti siltä, että uusi vuosi alkaa taloudellisesti hieman keveämmissä tunnelmissa. Siitä tulee sitten toivottavasti positiivinen kierre, kun rahaa ei enää mene niin paljon erilaisiin korkoihin ja kuluihin. Tuntuu, että ihan pelkkä pankkineuvojan kanssa keskustelukin jotenkin selkeytti ajatuksia ja sai tajuamaan, että jo pienillä muutoksilla sitä voi muuttaa taloutensa kurssia aika oleellisestikin.

Siitä huolimatta, että just nyt tällä hetkellä tili on tyhjä, on mulla taloudellisesti ehkä stressittömin fiilis pitkään pitkään aikaan. Mun uuden vuoden lupaus vois olla vaikka se, että alan talouteni herraksi! Toivottavasti joku teistäkin sai näistä jutuista inspiraatiota ja voimaa tarttua omaa talouttaan sarvista.

Ihanaa viikonlopun alkua kaikille!