Huhhuh.. Helsinki-Tukholma-Berliini-kiertomatkalta kotiuduttu vihdoin viime yönä kolmen jälkeen. Olo on melkoisen töttöröö, mutta lepäämään ei pääse vielä moneen päivään. Kestän kuitenkin tämän hurja väsymyksen ihan mielelläni, sillä viime päiviin ja viikkoihin on mahtunut paljon aivan huikeita juttuja ja hetkiä. I’m happy!

Vaikka viimeiseltä neljältä päivältä näyttikin kertyneen muistikortille valokuvia toista tuhatta, niin mitään asukuvia sieltä oli joukosta oikeastaan turha hakea. Tiistaina Jusissa käydessämme satuin kuitenkin nappaamaan itsestäni kuvan ihanan vanhan peilin kautta.

Syksyn ehdottomasti eniten käyttämäni housut ovat olleet nuo viininpuaiset Lindexin sammarit ja H&M:n oranssit sammarit. Farkut eksyvät jalkaan aivan todella harvoin. Reissuun käytännöllisin laukkuvalinta on kesällä Tiger of Swedenin muuttoalesta ostamani rento ja tilava olkalaukku.

Niin peruslinjalla kuin tässä sammarit ja nahkarotsi asussa mennäänkin, niin siinä on parikin huomionarvoista asiaa. Toinen niistä on kaulaan kiedottu Tukholman ostokseni. Kirjavan kukertava leopardikuvioinen viskoosihuivi löytyi Urban Outfitterssin perimmäisestä alenurkasta ja porautui suoraan sydämeeni.

Pehmeä materiaali, leopardikuosi ja värit jotka saavat sen sopimaan lähes kaiken kanssa olivat kombinaatio jota en voinut vastustaa. Huivi vaihtoi omistajaa n. 15 eurolla ja teki minut hyvin hyvin iloiseksi.

Toinen reissuasun merkittävä asia on tuo lattianrajassa tapahtuva värien sekamelska. Tästä kuvasta voi bongata yhtä aikaa kolme tämän hetkistä lemppariasiaani pukeutumisessa: käärityt lahkeet, värikkäät sukat ja huomiota herättävät kengät. Jalkinevalinta oli tiistaiaamuna pakon sanelema, kun pikkuvarpaiden megarakkojen vuoksi nuo olivat mukana olleista kengistä ainoat joilla pystyin joten kuten vaappumaan..

Olin kyllä aiemminkin käyttänyt noita kenkiä yhdessä pinkkien sukkien kanssa, mutta nyt kun siihen oli lisänä vielä nuo tiilenpunaiset pöksyt, niin meinasi aamulla hieman hirvittää. Mutta  jollain kierolla tavalla tämäkin väriyhdistelmä sitten kuitenkin toimi mielestäni hurjan hyvin.

Tässä toteutuu mielestäni hyvin se, että jos on huono naamapäivä, niin vedän huomion mielellään jonnekin muualle oli se sitten hervoton tukkahärpäke tai sitten jotain levottomuutta tuonne lattianrajaan. Viimeaikoja miettiessäni alkaa kyllä tuntua, ettei mulla muita ole ollutkaan kuin niitä huonoja naamapäiviä, mutta onneksi on kaapit täynnä kivoja kenkiä ja huikean värisiä sukkia!


Mä en ihan rehellisesti voi kuvitella paljoa hienompaa päivää kuin tämä kulunut. On ihan uskomatonta, että ole saanut viettää kokonaisen päivän huippuvalokuvaajan opastuksessa upealla studiolla Berliinissä. Ja homma oli kuvata kuumaakin kuumempaa ja vielä kaiken lisäksi todella mukavaa mallia.

20121114-230814.jpg

Olympuksen järjestämässä PEN-worksopissa oli ohjaajana saksalainen muoti- ja mainoskuvaaja Joachim Baldauf. Ihastuin suunnattomasti niin herran töihin kuin hänen ystävälliseen ja karismaattiseen persoonaansakin. Kuvasin Joachimista itsestäänkin muutaman pikaisen muotokuvan ja otoksistani pidin ehdottomasti eniten tuosta yläpuolellakin näkyvästä naurukuvasta.

Noin upea ja täydellisen spontaani nauru irtosi kuvattavasta ihan hänen omilla ohjeillaan. Hän sai itse minulta säteilevän hymyn kehuessaan minua kauniiksi. Herra itse puolestaan räjähti tähän upeaan nauruun minun kertoessa hänen näyttävän todella komealta ja älykkäältä tänään. 😀

20121114-230716.jpg

Joachim esitteli aamupäivällä meille hieman töitään ja kertoi tarinoita niiden takaa. Oli ihan hurjan inspiroivaa nähdä ja kuulla millaisia kuvia hän oli millaisillakin toimeksiannoilla tehnyt. Erityisesti hänen tapansa sisällyttää kuviin useita merkityksiä ja useammalla katselukerralla avautuvia yksityiskohtia sekä taito katsoa aiheita yllättävistä näkökulmista innosti minua todella kovasti.

20121114-230745.jpg

Valokuvausteknisesti työpaja ei tarjonnut minulle varsinaisesti mitään uutta, mutta sen anti olikin vielä paljon parempi ja huomattavampi. Upean ammattimalli Jovanin kanssa työskentely oli tietenkin hieno (ja kuolaa erittävä) uusi kokemus, mutta tärkeintä ja parasta minulle oli kaikki se aika, kannustus ja palaute jonka sain itse valokuvaajamaestrolta.

Herra Baldauf istui useaan otteeseen keskustelemaan kanssani kahden kesken ja sain tilaisuuden näyttää hänelle portfoliotani. Sain kuulla tarinoita hänen uransa varrelta ja sain myös paljon arvokasta palautetta ja hienoja vinkkejä ja ideoita omaan työskentelyyn. Hän myös kiinnitti huomioni erääseen valokuvauksen alueeseen, johon minun kannattaisi hänen mielestään kuvien perusteella ehdottomasti panostaa lisää. Ja kyllä, aion ottaa tästä neuvosta vaarin.

20121114-230643.jpg

Muiden valokuvaajien tapaaminen ja heidän kanssaan työskentely on aina todella hedelmällistä, mutta tämä päivä tapahtumineen ja keskusteluineen oli minulle aivan ainutlaatuinen ja todella mieltä avartava.

Olenkin siis ihan hurjan kiitollinen Olympukselle, joka tarjosi tämän upean ja mieleenpainuvan kokemuksen! Ensin Amorphis ja nyt tämä. En voi tajuta onneani. 🙂

PS. Lisää kuvia tuosta kuumiksesta vielä tulossa. Mä lupaan! 😉


Roomasta ostamani nilkkurit ovat vihdoin pehmenneet riittävästi, jotta uskalsin ottaa ne mukaan reissuun. Olen ihan suunnattoman ihastunut noihin Felmini-merkkisiin kenkiin niiden syksyisen värin ja varsien taittamisen ansiosta iloisesti pilkistävän vuoren vuoksi.

20121112-234608.jpg

Vaikka kengät ovatkin jo melko mukaviksi taipuneet,niin ihan ilman vammoja ei eilisestä päivästä selvitty. Mietin jossain vaiheessa iltapäivällä, että taitaa hieman sukkahousujen teräosien saumat hinkata pikkuvarvasta hieman vielä napakoissa kengissä, mutta en vaivautunut korjaamaan asiaa. Olis ehkä kannattanut, nyt on nimittäin molempien pikkuvarpaiden päät ihan yhtä kammottavaa vesikelloa. Iso auts.
20121112-235240.jpg
Matkalaukussa on taas mahdollisimman mukavia ja rentoja vaatteita. Eilinen meni kuvan mukaisesti niittiminihameessa, kashmirneuletakissa ja pulsupipo päässä. Aamuisin väsyttää niin hitosti, että nukkuu mieluummiin senkin kaksi minuuttia jonka voisi käyttää hiusten laittoon.

Iltapäivään asti seikkaillaan vielä täällä Tukholmassa ja sitten muut tytöt palaavat laivalla kotimaan kamaralle. Minä puolestaan hyppään Arlandalta lentokoneeseen ja suuntaan vielä pikapyrähdykselle Berliiniin. Seuraavaan kerran minusta kuuluu siis varmaan hotellihuoneesta saksanmaalta!