Oisko tänään hyvä syy esitellä arkisen duunipäivän asu, kun on kerran ihan ihkauusi paita päällä! Kun kävi tuossa maanantaina silleen hassusuti, että menin ihan vaan leikkimään ihanaa ystävää ja shoppailemaan Lindexistä Mintulle yhtä Missoni-malliston mekkoa, joka oli Tukholmasta jo myyty loppuun, niin kävihän siinä niin, että päätyi sinne kassalle yksi ostos itsellekin.

Tai itse asiassa mun oma ostos tarttui mukaan vasta sillä toisella kierroksella jolla kävin vaihtamassa mintun mekon toiseen kokoon. Ekalla kerralla onnistuin vielä vastustamaan kiusauksia ja keskittymään vaan shoppailusijaisena oloon. (Niin että Minttu, tää ostos menee nyt vähän niin ku sun piikkiin! 😀 )

Ja että mitäkö sitten ostin? Mustan neuleen läskiosastolta. Musta neule. Kuulostaa jonkun mielestä taas ihan kuolettavan tylsältä, mutta tämä ei ainakaan omasta mielestäni ole neule ihan tylsimmästä päästä.

Pönötyskuvat koitettiin kerrankin korvata vähän toiminnallisemmilla ja näiden meikkausotoksien onkin nyt sitten tarkoitus esitellä noita neuleen kivoja läpikuultavia yksityiskohtia. Keventävät mielestäni muuten hyvin basicin puseron ilmettä melkoiseti.

Tämä on juuri sellainen vaate joka tulee päätymään päälle aina kun sen vaan pyykkinarulta saa taas kuivana käteensä. Pehmeä ja kauniisti laskeutuva viskoosineule on mukavuudeltaan ja pituudeltaan aika samanlainen kuin yksi monta vuotta vanha superrakas musta puuvillaneuleeni, joka päällä on aina ihan suunnattoman hyvä olo. Sellainen yhtä aikaa rento ja huoleton, mutta silti riittävän skarppi julkisilla paikoilla oleiluun.

Neuleen alle puin olkaimettomat rintaliivit ja tuubitopin, sillä eihän tuota yläosan läpikuultavutta olisi mitään järkeä pilata rintaliivien olkaimilla tai alta rumasti näkyvällä topilla.

Hintaa tällä Generous osaston uutuudella oli 32,95 €.

Ja täytyy muuten sanoa, että nyt viime aikoina olen törmännyt tuolla lindexin plussaosastolla yllättävän moniin kivoihin vaatteisiin. Telttaa ja karmivilla kuoseilla varustettuja tunikoita toki löytyy edelleen, mutta paljon on tullut myös oikeasti mielenkiintoista sekaan. Monta normaalikokoisten puolella näkynyttä ajankohtaista tuotetta on saanut vastaavan ”isosiskon”. Ilahduttavaa.

 

Kuvista kiitokset työkaverilleni Anulle!

Ja jotta se päivän koko ”komeus” näkyisi, niin pitihän se pönötyskuvakin vielä napata. Töitä on siis tänään paiskittu rennosti sammareissa ja neuleessa. Kuiva sää vielä mahdollisti Vagabondin vaaleiden mokkakenkienkinkin käytön. Ja kuten huomaatte, niin ilman sukkia painellaan yhä.

Saa nähdä kauanko vielä pystyy huitelemaan näin. Eiköhän se kohta syksy taivuta minutkin tahtoonsa ja joudun kääntymään sukkalaatikon puoleen ja jemmaamaan pikkukengät talviteloille. Yyh. Mutta toisaalta.. Mulla on kyllä tosi kivoja saappaita ja nilkkureita odottamassa, että pääsisivät jälleen käyttöön. Eli hyvät puolensa tässäkin asiassa!


Huolimatta siitä, että olen viimeksi eilen huidellut kylillä nilkat paljaana jalassani pelkät balleriinat, katsoin, että tänään on hyvä aika aloittaa taistelu vääjäämättä edessä olevia pakkasia vastaan. Tiedän, että vielä on aikaa haahuilla nahkarotsissa talvitakin sijaan, eikä karvalakkia tai muita arktisiin oloihin tarkoitetuttuja asusteita tarvitse ihan vielä käydä kaivelemassa ullakolta, mutta yksi kapine on sellainen joka pitää olla koko ajan käden ulottuvilla ja se on huivi. Tai oikeastaan paremminkin huivit, todella useassa monikossa.

Vuodenajat ja materiaalit vaihtelevat, mutta huivi on ja pysyy kaulassani, kun lähden kotoa. Vain hurjimmilla helteillä hengailen kaula paljaana, mutta silloinkin kassissani todennäköisesti kulkee jonkinmoinen rätti. Talvellakin usein tuntuu siltä, että takkikin voi olla vaikka hieman kevyempi, kunhan kaula on varmasti suojattu lämpimästi.

Mamma on neulonut minulle vaikka minkämoisia ihanuuksia kaulaan kiepautettavaksi ja ehdoton suosikkini 0n ollut kashmirlangasta neulottu Alina-huivi. Ja kun pehmoinen kashmir muutenkin on suosikkimateriaalini neuleissa, iski kuvissa näkyvä tuubihuivi välittömästi, kun sen Elloksen sivuja selatessani bongasin.

Elloksella on vähän väliä tarjolla jos jonkinmoisia ”tilauksesi kallein tuote -40% alennuksella” -tarjouksia, joten heti kun sellainen taas silmiini sattui, klikkasin huivin ostoskoriin. Kamppailin hetken aikaa mustan ja tuon kuvassa olevan harmaan välillä ja päädyin lopulta harmaaseen, sillä totesin, että sen väristä huivia ei taida vielä eteisen lipastosta löytyä. Ja jos nyt niin käy, että käytössä väri alkaa tuntua vieraalta ja vaalealta, niin luonnonmateriaalinhan saa värjättyä.

Hintaa tuolla La Redouten kashmirtuubilla on 69 €, mutta -40% alennuksen jälkeen maksettavaa jäi vain himpun yli neljäkymppiä. Eli hirmuisen vähän unelmanpehmeästä ja takuulämpimästä aseesta pakkasia vastaan. Minulla on käytössä useampikin saman merkin kashmirneuletakki ja olen ollut niihin tyytyväinen, joten tiedän saavani edullisesta hinnasta huolimatta paljon ihanuutta. Pehmoisiin neuleisiin kääriytyessä talvi ei tunnu yhtään niin uhkaavalta.


Hahhahhaaa!!! Ai hitto, mun ja murun sunnuntaina Satakunnan museolla otetusta kuvasta tuli ihan huikee! (kertoilin kuvauksesta, ja näyttelystä johon se liittyy, TÄÄLLÄ)

20121001-173500.jpg

Musta tää näyttää enemmänkin siltä kuin tässä olis äiti ja poika kuin pariskunta! Olen tuossa paitapuserossani, hatussani ja hymyttömässä olemuksessani sellaisen keski-ikäisen lesken näköinen. ”Varakas kauppiasmieheni kuoli, kun poika oli viiden vanha ja siitä lähtien olemme eläneet kaksin perintörahojen turvin. Onneksi aikuinen poikani asuu edelleen kotona ja huolehtii äidistään”. 😀

Mutta onpahan kerrankin meistäkin joku upea yhteiskuva!