Suora katse kameraan ja kasvoilla vakava ilme; menneiden aikojen muotokuvissa ei todellakaan hammasrivistöjä esitelty eikä kameran takana häärinyt kuvaaja maanitellut mallejaan sanomaan muikku. Aina 1900-luvun alkupuolelle saakka valokuvaamossa käynti oli varakkaiden puuhaa ja se oli kaikin puolin arvokas tapahtuma johon valmistauduttiin huolella. Naiset parantelivat kampauksiaan hiuslisäkkeillä ja miehet muotoilivat viiksensä viimeisen päälle.

Millaista oli 1800-luvun lopun miesten parta- ja viiksimuoti ja millaisia lettejä ja nutturoita näkyi naisten päässä? Entäpä mikä oikein oli viiksisuojus ja mikä oli miesten suosituin asuste muotokuvaukseen mennessä? Mm. näihin kysymyksiin saa vastauksen, kun käy tutustumassa Satakunnan Museossa esillä olevaan Onks tukka hyvin, näkyykö viikset -valokuvanäyttelyyn. Näyttelyssä on esillä 1800-luvun lopun muotokuvien lisäksi myös erilaisia kampausten teko- ja viiksien hoitovälineitä.

20120928-190012.jpg

Kuvat: Satakunnan Museon kokoelmat, SatM

Kävin itse katsomassa näyttelyn kuvia tällä viikolla, kun teimme aiheesta juttua Sovituskoppiin. Itseäni innosti erityisesti miesten todella monipuolinen viiksi- ja partamuoti uskomattomine variaatioineen. Melkoisia reisiharjoja ja pääskysen pysrtö -viiksiä oli kyllä nähtävillä!

Näyttely on esillä 4.11. saakka, mutta se miksi halusin vinkata asiasta juuri nyt, on se, että tän viikonloppuna museolla on Porin päivän kunniaksi mahdollisuutta kuvauttaa myös itsensä 1800-luvun muotokuvien hengessä. Yleisökuvausstudio on avoinna sunnuntaina klo 12-14.30 ja 15-17. Kuvaan voi mennä yksin tai vaikkapa pienellä kaveriporukalla. Itse ajattelin houkutella murun kanssani ilottomaan pariskuntakuvaan. 😀

Mikäli mielit mennä kuvattavaksi, niin ota huomenna, lauantaina puhelin käteen ja varaa oma aikasi museolta numerosta (02) 621 1063. Kuvauksen hinta on 7 € ja mukaan saa tietenkin sitten oman valokuvaprintin. Studiosta löytyy erilaista asiaankuuluvaa rekvisiittaa kuten päähineitä, kävelykeppejä, viittoja jne.

Paikalla on myös WinNovan parturikampaajaopiskelijoita jotka tekevät halukkaille kamapauksia, viiksien muotoilua tai vaikkapa amerikkalaisen parranajon. Noista palveluista veloitetaan 5 € tarvikemaksu.

Mulla on itsellä jo puhelimessa hälytys huomiseksi, että muistan varata oman kuvausaikani! Tää on kivaa! 🙂


Hiphei, nyt se on koulustressi taas hetkeksi ohi! Studiokuvauksen näytöstä pärähti hyväksytty ja seuraava näyttökoe on sitten vasta tammikuussa aiheella miljöökuvaus.

Hieman kyllä harmitti, kun eilen mulle selvisi, että arviointi tosiaankin on vain hyväksytty/hylätty, eikä hommasta saisi mitään numeroa kuten perustutkinnon näytöistä. Jo perustutkinnon arviointiasteikko 1-3 oli mun mielestäni ihan typerän suppea, joten nyt tämä hyväksytty/hylätty -meininki ärsyttää vielä enemmän. Siitä kun ei oikein mitään saa irti.

Toki jury antoi jonkin verran sanallistakin palautetta, mutta arvostaisin silti myös rehellistä numeroarviointia ihan vaan oman mielenkiinnon vuoksi. Silloin kun aloitin perustutkinnon opiskelun vuonna 2008, oli koulutehtäviemme arvioinnissa vielä käytössä asteikko 1-5 mikä oikeasti kertoi siitä omasta tasosta jo jotakin.

No mutta. Pitänee nyt vain iloita siitä, että yksi taakka putosi jälleen hartioilta ja nyt on 1/3 ammattitutkinnosta suoritettuna. Hyvä minä!

Tässä alla muutama kuva näyttöön viemästäni 15 kuvan studioportfoliosta. Ja viimeisenä vielä yksi näyttötehtävää varten kuvaamistani Emma-Kaisan kuvista tuolla tavalla säädyllisesti rajattuna. 😀

 

Oli hieman vissiin ehtinyt univelkaa kertyä viimeisen reilun viikon aikana, sillä nukuin sitten näytöstä kotiuduttuani sellaiset 15 h yöunet. Huh. Nyt pitäisi sitten parin viikon stressirypistelyn jälkeen päästä jotenkin takaisin sellaiseen suht normaaliin päivä- ja työrytmiin.

Toinen asia muuten on se, että huomasitte varmaankin, että banneri (kuva viime kevään Wienin reissulta. Sitä katsellessa tulee itselle aina hyvä mieli) ja sitä myötä ulkoasu muutenkin muuttui eilen. Mitäs pidätte? Sivupalkin kunnostus on vielä kesken, joten älkää sen sekavuutta pelästykö. Väsäilen sen tässä lähipäivinä fiksumman näköiseksi.

Tämä palstan leveys mahdollistaa hieman isompien kuvien käytön kuin tähän asti. Se on ainakin omasta mielestäni hyvä muutos! Muita uudistuksia on mm. Pinterest nappulan lisääminen jokaisen postauksen loppuun ja taustavärin vaihtuminen mustasta huomattavasti vaaleampaan. Ajattelin, että blogi olisi hieman helposti lähestyttävämmän oloinen, kun yleisilme olisi raikkaampi ja vaaleampi.

Että miltäs näyttää? Kelpaako teille arvon lukijat?


Huh, nyt on portfolio ja muut kuvat esitetty arvioijille luokkakavereiden läsnäollessa. Vielä on edessä toinen kohtaaminen henk. koht. palautteen merkeissä. Ensimmäiset palautteet eivät olleet lainkaan niin kauheita kuin itse odotin. Mulla tuntuu aina olevan tapana odottaa pahinta.

Nyt on siis luvassa vaan lähinnä ajan tappamista omaa palautteenkuulemisvuoroa odotellessa, joten kaivoin täältä iPadin syövereistä yhdet varmaan jo lähes kuukauden takaiset asukuvat yhdeltä lauantaiselta työpäivältä. Taisi olla ihan ensimmäisiä päiviä, kun kesävaatetuksen jälkeen pukeutui vaatteisiin joista tuli selkeästi syksyinen olo.

Tässä kiteytyy aika hyvin viime viikkojen pukeutumisen raamit. Sammareilla ja unelman pehmeällä nahkarotsilla pärjää arjessa todella pitkälle.

”Mikä sulla oikein pullottaa siellä housun taskussa?”, kysyi asukuvat ottanut assarini. ”Ota se pois.” No, mitäs muitakaan kuin parit linssinsuojukset. Olinkin ehtinyt jo kuumeisesti etsiä niitä kamera- ja valolaukun uumenista. Pitäisi linssinsuojien piiloutuessa aina älytä tarkastaa kameralaukun lisäksi housuntaskut ja rintaliivit. Jos ei niistä löydy, niin sitten on tosi kyseessä..

Nyt jatkan tylsistymistä ja jännittämistä..