Aurinkoista sunnuntaita kaikille! Minä täällä huristelen bussilla kohti Helsinkiä missä minua jo odottaa ihana rakas ystäväni Piia. Vietän siis pari päivää erityisen hyvässä seurassa ja suunnitelmissa on syödä ja juoda hyvin, nauraa paljon, nukkua yö hotellin pehmeitä lakanoista ja tietenkin mennä heiluttamaan peppua pop-mummo Madonnan tahtiin!

Kuinkahan monta vuotta sekin mamma vielä voi heilua pikkuruisissa jumppapöksyissä ja verkkosukissa aiheuttamatta vaivaantunutta oloa yleisölle? No kun kerran on Madonna kyseessä, niin varmaan aika monta! Madonna 75v juhlakiertuetta odotellessa!

Mutta ei Maddesta nyt sen enempää. Selaisin aikani kuluksi, että mitäs kaikkia kuvia tähän tuoreeseen iPadiini on ehtinyt parin viikon aikana tallentua ja sieltähän löytyi parikin asua jotka ovat kuvanottopäivän itsekriittisyyden vuoksi jääneet julkaisematta. Mutta onneksi ne voi aina julkaista myöhemmin toisena päivänä, kun ei jaksa olla niin jyrkkä ja armoton itseään kohtaan.

Tässä siis erään työpäivän asu reilun viikon takaa. Minä entinen kuosien vihaaja tuuppasin samaan asuun klassikkoparin raitoja ja tähtiä.

20120812-092640.jpg

Raitapaita onGina Tricotin alesta vitosella kahdessa värissä hankkimani uusi lempipaita. Vajaamittaiset hihat yhdistettynä takaa syvään uurrettuun pääntiehen tuovat muuten niin basic trikoopaitaan kivaa keveyttä. Vaikka muuten GT:n vaatteet melkoisesti arveluttavatkin, niin nuo perustrikoot ovat osoittautuneet hyviksi ja kestäviksi.

20120812-092651.jpg

Jos joku olisi tullut tulevaisuudesta ja näyttänyt nämäkin kuvat minulle vaikka pari vuotta sitten, olisin nauranut räkäisesti. Tai ennemminkin ehkä pelästynyt suunnattomasti. Ai että minäkö pukeutuisin valkoiseen raitapaitaan? Ja yhdistäisin siihen kuviollisen huivin! Ja mitkä ihmeet nuo valkoiset silmälasitkin oikein on? (lasit saatu Specsaversiltä) Viekää minut hoitoon, jos tällainen näky oikeasti joskus muuttuu todeksi! Mutta tässä sitä ollaan. Kuljen edelleen ihan vapaana.

En tiedä onko tämä oman itsensä kadottamista vai uusien puolien löytämistä itsestä. Jaksan nykyään hämmästyttää itseäni harva se päivä. Viimeisin ”mitä hittoa mä oikein teen”-moment oli, kun yllätin itseni haaveilemasta neonkeltaisesta nahkalaukusta. Jännittää ihan itseäkin, että mihin mä vielä oikein sorrun.


-sisältää mainontaa-

Pikainenvinkki täältä työpöydän takaa. Huomasin Facebookista, että Katokon ale jatkuu vielä loppuviikon ajan ja siellä on myöskin ihania nahkaisia Bagguja tarjolla -30% ja jopa -50% alennuksin. Esimerkiksi tuo kuvassa näkyvä kauniin värinen M-kokoinen Baggu irtoaa vaivaisella kuudella kympillä!

Itsellänihän on siis ollut jo viime vuoden lopulta saakka käytössä Katokosta saatu kullanvärinen M-kokoinen nahka-Baggu ja se on kyllä ihan huikea tilaihme! Mä tiedän olleeni paha ja laiska bloggaaja, kun en ole saanut tänne laitettua kuvaa Baggusta olalla kannettuna, vaikka sitä on pariin otteeseen pyydetty. Mutta voin nyt ainakin sanallisesti vakuuttaa, että laukku on leveiden ripojensa ansiosta vallan hyvä kantaa olalla.

Ai että itseä houkuttelisi edelleen sellainen pienempi Baggu joko keltaisena tai verigreipin värisenä… Pankkitilin laiha saldo mielessäni koitan pidätellä itseäni.


 

Siis totuushan on se, että meikäläinen on jo kerran elänyt todellista supermallin elämää. Aika rankkaahan se oli. Matkustamista, salamavalojen välkettä ja poseeraamista. Vaikka mä nautinkin mallin hommista ja kaikista niistä upeista vaatteista joihin mua puettiin, niin päätin kuitenkin lopettaa mallin työt jo aika nuorena. Tajusin, etten voi rakentaa elämääni ja uraani vain ulkonäköni varaan, joten mun pitäis hankkia myös jokin koulutus. Niinpä tämä super model ”jäi eläkkeelle” uransa huipulla, Kodin Kuvalehden kansikuvan jälkeen ja aloitti ”opintonsa” seurakunnan kerhossa.

(Tää kuva on nähty täällä blogissa sen verran monesti (ainakin kolme kertaa!!), että alkaa kohta vaikuttaa, että se tosiaan on elämäni suurin saavutus. 😀 )

Nyt lähes kolmekymmentä vuotta ja n. 85 kiloa myöhemmin nuo nuoruuden hommat lakoi kuitenkin siinä määrin taas kutkuttaa, että pistin oman kuvani mukaan KappAhlin XLNT Model Search -kilpailuun.

Oon aina hirveästi tykännyt esim. Seppälän Oman elämänsä -supermalli kampanjoista ja olen sitä mieltä, että vaikka tiedänkin ammattimallien olevan hommassaan ihan lyömättömia, niin on silti virkistävää nähdä mainoksissa välillä myös ns. puskasta revittyjä taviksia. Ja kun nyt kerrankin johonkin etsitään kaltaistani pyllerötavista, niin täytyihän siihen nyt osallistua.

Osakilpailussa (niitä on kaksi) eniten ääniä saanut tyyppi pääsee suoraan mukaan 30 hengen semifinaaliin, johon tuomaristo valitsee loput kilpailijat. Lopullisen voittajan, eli XLNT-mallin kaudeksi 2012-2013 tuomaristo valitsee sitten viidestä finalistista. Eli jos olet vähintään 44-kokoinen mimmi, niin osallistu ihmeesä itsekin.

Jos olet sitä mieltä, että minulla on kurvit kohdallaan tavispyllerömalliksi ja  haluat auttaa minua äänien keräämisessä, niin käy klikkaamassa nappulaa TÄÄLLÄ.