Posted at 14:06h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Jippijaijee ja ihanaa lauantaita kaikille! Olen oikeasti jo melko kiireessä, mutta ihan pakko pläjäyttää tähän väliin pikkuinen kuvasikermä eilisistä Porispere-meiningeistä. Olin töiden jälkeen vähän hitaalla tuulella, enkä meinannut millään saada itseäni suihkuun ja pukeutumaan päästäkseni lähtemään kohti Kirjurinluotoa.
Alkuillan bändit eivät vielä pahemmin kiinnostaneet, joten lorvailin rauhassa sohvalla. Kummasti kuitenkin tuli motivaatiota laittautumiseen, kun työkaverilta tuli kuvaviesti, joka kertoi kiivaan fanituksen kohteeni Amorphiksen herra Joutsenen olevan jo paikalla. Aika vikkelään sujahti mekko päälle ja maskarat silmään ja lähdin kiitämään kohti festarialuetta. 😀
Ehdin paikalle Marky Ramone’s Blitzkriegin keikan puolivälissä, mutta se esitys ei itseäni juurikaan lämmittänyt. Parin keikan ajan meni siis lähinnä kaverien kanssa hengaillessa ja anniskelualueen antimia nautiskellessa. Mutta sitten vailla yhdeksän vihdoin kapusi lauteille orkesteri, joka pisti perseen keikkumaan ja nyrkin heilumaan. Turbonegron soitanta sai mut ihmettelemään, että miksi ihmeessä orkesterin levyt ovat viime vuosina unohtuneet minulla jonnekin hyllyn perälle, kun nehän todellakin kuuluvat soittimeen!
Turbojugend oli ihastuttavan monilukuisesti edustettuna ja yleisössä heilui mahtavat määrät niin seilorihattuja kuin koppalakkejakin ja tietenkin Turbojugend-rotseja.
Uusi laulaja Tony Sylvester esitteli oman rotsinsa alta auliisti kaljavatsaansa peittävää tiikeritatskaa. Mahan hyllyessä näytti välillä kuin tikru olisi laulanut. Huikeeta! 😀
Yleisössä riitti hulinaa ja vilskettä!
Mutta rakkaudellekin riitti sijaa.
Kaikin puolin vallan komia keikka. Tykkäsin vahvasti.
Turbohommista nurtsilla toipuessa kameraan tallentui jopa yksi kuva minusta ja päivän festariasustakin.
Ilta huipentui Paulan ja Miran energiseen laulu- ja jumppatuokioon. Pmmp ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan oli yhtä huikea kuin joka ikinen kerta.
Illan viimeinen biisi Pikkuveli laulettiin nätisti koko Kirjurinluodon väenpaljouden kanssa kuorossa. Se oli kaunista se.
Mahtavuutta oli tietenkin nuo keikat, mutta illan parhaasta jutusta kertova kuva piti jättää vielä tänne postauksen uljaaksi hännänhuipuksi…
Tättäräää!!! Kattokaas kenen kainaloon mä pääsin!! Oonko ihan pikkusen yhtä hymyä. 😀
Ja menin toki vielä kertomaan, että olen sellaista lajia fani, jolla roikkuu hänen kuva suihkuverhona. ”.. että viimeks just tänään tarrauduit mun pakaraan.” Hyvä Veera, loistava meininki. Jotkut jutut vois toki jättää joskus kertomattakin. 😀
No mutta. Nyt alkaakin sitten olla melkoinen kiire suihkuun (Tomin kanssa), sillä tunnin päästä pitäis olla jo kirkossa hääkeikalla. Reilut viisi tuntia ankaraa sulkimen raksuttamista edessä ja sitten se viikonlopun kohokohta eli Amorphiksen keikka. Mitään muuta bändiä en tänään ehdi luodolle näkemään, mutta onneksi sen tärkeimmän. I’m happyyyyy!!!!
