09.10.2011

Posted at 23:41h in Yleinen by
0 Likes

..mm niistä on huippuilta tehty.

Melkoinen Helsingin reissu. Kivaa oli ja halvaksi tuli. En ehtinyt/jaksanut shoppailla, skumppa oli ilmaista ja paluumatkakin oli Tampereelle asti maksuton konduktöörien unohdettua minut ja lipunostoyritykseni tyystin. Eilinen meni syödessä hyvää ruokaa ja juotua hyviä ja vähemmän hyviä juomia. Itse Voicen muotiviikko -tapahtuma ei tarjonnut kovinkaan mielenkiintoista ohjelmaa, mitä nyt muutamat mekot catwalkilta katsastin, mutta seuran vuoksihan mä sinne meninkin. Kaapelitehtaalla hikoilemisen jälkeen siirryttiin sitten jatkamaan iltaa Tigeriin, missä viihdyttiin ainakin Salluskan ja Moksun kanssa tappiin saakka.

Edellämainitut neitoset varmasti rakastavat minua tämän postauksen jälkeen, mutta mun muistikortille tallentuneesta surkeasta muutaman kymmenen otoksen seasta nämä olivat ainoat joiden edes jollain tavalla saattoi katsoa ylittävän julkaisukelpoisuuden kynnyksen. Sen pidemmittä puheitta tässä siis muutama otos eiliseltä todistamaan, että hauskaa ainakin oli. 😀

Aluksi niitä vähemmän hyviä juomia. Jauhetulla naaraspuolisella kokenillikirvalla värjätty (moksulta oppii aina jotain uutta) katkera juoma, eli Campari ei meille oikein kovasti maistunut, mutta näyttihän tuo ainakin Iinan imusta päätellen uponneen siihen asti, että löydettiin  skumppatarjoilut.

Pilliviikset jos mitkä viimeistelevät naisellisen bilelookin.

Sallallakin oli mieli korkealla ja muuvit kohdallaan.

Ei käryäkään mitä mimmit tässä touhuaa..  Salla tuijottaa Iinan boobseja ja Iina näyttää paholaiselta punaisine sarventynkineen.

Bileet joissa juodaan shampanjaa ei voi olla ihan paskat. Mutta seuraava päivä puolestaan saattaa olla..

Olinhan se minäkin ikuistunut pariin ruutuun, edustavana kuten aina. Pallokala-look on syksyn uusin hitti, ihan totta uskokaa mua. Mitä paksummat posket ja pyöreempi naama, sitä hotimpi ämmä.

Eikös aika moni baarikävijä oo viikonlopun jälkeen sitä mieltä, että jos onnistui pääsemään jonkun haarojen väliin, niin reissu oli onnistunut. Kuvasta päätellen minä näköjään pääsin. 😀

 

Kunnon tyttökekkerit aina silloin tällöin tekee kyllä hyvää. Reissaaja on siis väsynyt, mutta onnellinen. Pallokala pahoittelee, kiittää ja kuittaa.

 


07.10.2011

Posted at 23:36h in Yleinen by
0 Likes

Kello on perjantai-iltana yksitoista ja aamulla pitäis syöksyä kasin tai ysin aikaan linja-autolla kohti Helsinkiä ja Indiedaystapaamista ja kassi on tietenkin edelleen pakkaamatta. No mutta mitä tekee bloggaaja tässä tilanteessa? Makaa sohvalla läppäri vatsakumpunsa päällä ja etsii nettikaupoista ja omista arkistoistaan kuvia, jotta voi toteuttaa kollaasin asusta jonka meinasin kiskoa päälleen seuraavana iltana. Kohtuullisen fiksua sanoisinko.

Kohta sitten alkaa silmä painaa ja nukkumatti houkuttelemaan matkaansa ja loppujen lopuksi huomaan aamulla klo 7.45 juoksevani paniikissa ympäri kämppää paiskoen tavaroita kassiin. Ja sen tietää miten siinä käy, veska on turvoksissa kaikkee ihan turhaa ja perillä huomaan, ettei sitten kuitenkaan ole mitään päälle pantavaa. Ihan just mun tapaista.

Mut ehkä mä yritän tällä kertaa toimia fiksummin. Mä meen ihan kohta paiskaamaan nämä alla olevat kamat kassiin. Sit meikkipussi, alusvaatteet ja tukkatöhnät, ei kai sitä muuta sit tarviikaan. Ehkä joku yökkäri, ettei mun huonetoveri Nata joudu kattelemaan tätä valasta aamulla x-asennossa nakkena peiton lennettyä yöllä lattialle. Se vois olla tottumattomalle vähän järkyttävä näky.

Aamulla sitten kiskon matkalle päälle vaatteet samalla random-taktiikalla kuin arkiaamuisinkin. Menetelmä on seuraavanlainen: nappaan jotkut lattialla tai sohvalla rutussa ja nurinperin olevat mustat tai punaiset housut sen tarkemin katsomatta ja hyppään niihin, sitten työnnän sokkona käteni kaapin t-paita/toppihyllylle ja 95% todennäköisyydellä käteen tarttuu jotain mustaa. Lopuksi vielä juoksen kämppää ympäri ja yritän paikallistaa sen mustan mytyn, joka on se neuletakki tai muu härpäke mikä on liehunut hartiollani todennäköisesti jo viisi päivää putkeen.

Eteisessä pähkäilen kenkiä tuskaisesti ainakin viisi sekuntia päätyen taas  bikereihin. Katse peiliin muistuttaa vielä viime metreillä hatun elintärkeydestä ja käsilaukku on ollut uskollisesti lastattuna jo viimeiset viisi viikkoa. Jokainen sinä aikana hankittu kuitti on varmasti tallessa kassin pohjalla ja jos oikein hyvin käy, voi jostain taskusta löytyä vielä aamiainenkin (kuten homeinen karjalanpiirakka. on kerran löytynyt mun veskasta ihan oikeesti!)) kun sellaista kuitenkin alan kaivata heti päästyäni bussissa istumaan.

Kyllä nyt on reissuun lähtö niin huolella suunniteltu, et ei voi kyllä mikään mennä enää pieleen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja silleen. Nyt onkin siis jo aika rela olo. Mut niin, piti siis ne huomisillaksi suunnittelemani vaatteet vielä näyttää. Eksyin jotenkin tuohon aamukaaoksen puimiseen..

99& todennäköisyydellä huomisillan asu koostuu ylläolevista osista: pusero/KappAhl, Designers Finest Collection, keinonahkahousut/H&M, laukku/Diesel, kengät/Pour la Victoire

 

Miltäs vaikuttaa? Näyttääkö minulta? Aitoa asukuvaa luvassa sitten reissusta palattuani. Bloggaajien tapaamisessa kun luulis joku asukuvaaja löytyvän.

 


06.10.2011

Posted at 21:22h in Yleinen by
0 Likes

Mistä nämä kaikki kengät oikein eteiseeni hiipii?! En vaan tajua. Jos on olemassa niitä sukkia varastavia tonttuja, niin mä olen varma, että on olemassa myös sellaisia tonttuja jotka raahaavat lisää kenkiä pahaa aavistamattomien ihmisten komeroihin. Musta ainakin tuntuu, että viime viikkoina uusia jalkineita on muuttanut tähän talouteen sitä tahtia, etten ehdi niitä täällä esittelemään. Voisko joku nyt pistää ne tontut kuriin!

Nämä tämän postauksen mahtitennarit tunnustan kuitenkin ihan itse kaupasta hakeneeni. Ja ihan vielä tarkoituksella lähdin kenkäostoksille, kun oli kerrankin ihan todellinen hyvin perusteltu tarve. Kasteltuani yhdet nahkakengät sadeaamuna työmatkalla syöksyin siis raivolla kumppariostoksille, kun vedenpitävät monot ovat jostain syystä uupuneet kokoelmastani jo monen vuoden ajan. Eli saapasostoksille läksin, mutta katsokaapa mitkä kainalossa tulin kotiin.

Tennarit!!!

 

Mutta eivät kuulkaa mitkä tahansa tennarit, vaan splish, spläsh, splosh ja läiskis -tossut! Näillä passaa lampsia läpi kuralätäköiden. En ollut edes muistanut miten mukavaa roiskuttelu oikein on, kun olen niitä hysteerisesti joutunut monta vuotta välttelemään. Viime aikoina nurkan takaa häpeilemättä hiipinyt kolmenkympin kriisikin unohtui hetkeksi, kun tunsin itseni taas ihan lapseksi loiskutellessani pitkin rapakoita.

Kuivat varpaat ja nuorempi olo, melko hyvää vastinetta sain siis rahalleni, jota ruudullisiin täyskumisiin kavereihini ei edes mennyt enempää kuin 16,95 €. Perhemarket Prisma on ystäväni. 😀

 

Tykkään. Ja kun lukioaikoina hankittu kirkkaankeltainen Rukan sadetakkikin jollain ihmeellä mahtuu edelleen kalenterin näyttäessä yli 10 vuotta ja puntarin yli 20 kg lisää, niin minulla ei ole enää mitään akuuttia hätää sateisina aamuina.

Mutta Mikki-sateenvarjoani silti suren. 21 vuotta minua suojannut urhea hiirulainen nimittäin unohtui kesällä yhden pubin nurkkaan ja katosi. Päästin itkut. Minkä tahansa muun sateenvarjon käyttäminen vain muistuttaisi minua siitä minkä olen menettänyt, joten siksi piti kaivaa sadetakki naftaliinista.

Jos siis näette rapakoissa tennareilla loiskuttelevan suuren keltaisen pallon, liittykää toki seuraan roiskimaan, minä se vain olen.