22.08.2011

Posted at 13:47h in Yleinen by
0 Likes

Edellisen postauksen Jonna ei suinkaan ole ainoa, jolla on tuore rakkaussuhde laukun kanssa. Muistatte ehkä jokin aika sitten esittelemäni upeat Irina-nimiset mokkakorkkarit. Ne eivät suinkaan taivaltaneet pitkää matkaansa tänne peräpohjolaan yksin, vaan samassa paketissa niille seuraa piti eräs varsin rento, mutta samalla jotenkin karismaattinen tyyppi.

Olin silmäillyt tätä Alternative Apparelin The Scout messengeriä Shopbobin alessa jo aiemmin, joten -20% lisäalennus oli viimeinen niitti ostopäätöksen teossa. Hintaa tuolle tukevaa kanvaasia ja miellyttävää nahkaa yhdistävälle tilaihmeelle jäi vain noin 35 €.

Ainakin siitä päätellen kuinka paljon rojua on parissa viikossa ehtinyt kertyä uutukaiseni pohjalle, on ystävyytemme käynnistynyt varsin kiihkeissä merkeissä eikä erossa ole taidettu olla oikeastaan hetekeäkään. Kaikki on tehty yhdessä, on käyty töissä, festaroitu sekä shoppailtu ja partiopoika on tuntunut loistavalta valinnalta joka tilanteeseen ja joka asuun.

Yhtä asuakin olisi luvassa jahka täältä kaaoksesta löytyisi muistikortinlukija. Mutta sitä ennen me lähdetään mun Scoutin kanssa kampaajalle. Minkähänlainen tukka sieltä mahtaa tällä kertaa tulla?


21.08.2011

Posted at 23:38h in Yleinen by
0 Likes

 

”Muista sitten, että kun mennään sinne Lumin liikkeeseen, niin et anna mun ostaa mitään. Käydään vain katsomassa sitä RUSKEAA laukkua.” Jonna luotti kovasti minun kykyyni heräteostosten estäjänä ja järjen puhujana, mutta joissakin tilanteissa jopa minä jään sanattomaksi. Ja eihän sitä nyt naista voi estellä, kun kyseessä on ihan selvästi tosi rakkaus ja perustelutkin ovat aivan vedenpitäviä. Lemppareitani olivat erityisesti seuraavat VAALEANVIHREÄN laukun ostoon oikeuttavat syyt:

– Siis mähän olen saanut todellakin kärsiä viimeiset puoli vuotta, joten kaipaan jotain lohduketta. (kärsimyksen syystä ei tässä sen enempää, mutta minäkin tunnistan kärsivän ihmisen kun näen sellaisen, ja kyllä Jonna on kärsinyt juurikin laukkuun oikeuttavalla tavalla. :D)

– Olen ihan varma, että tämä laukku tekee minut todella onnelliseksi.

– ja siis enhän mä todellakaan ehdi shoppailla mitään siellä Tsekeissä, opiskelemaanhan mä sinne menen, joten turhaan mä sitä varten säästän.

– ja sitä paitsi eikös se ruskea ole kuitenkin loppujen lopuksi aika tylsä ja huomaamaton? Mä vaan olen kuvitellut tarvitsevani ruskean laukun. Ja siihen ruskeaan verrattuna mä säästän satasen ostaessani tämän vihreän.

Nämä ja monet muut peilin edessä lausutut perustelut olivat sitä luokkaa, että en todellakaan keksinyt mitään vastalausetta vaikka laukku olallaan keikistellyt neiti sellaista yritti minulta hieman inttääkin. Jouduin itseasiassa lausumaan ainoastaan puoltavan lausunnon joka kuului seuraavasti, ”Se veskan väri saa sut kyllä jotenkin hehkumaan tosi kauniisti. Ruskea ei ikinä pystyisi samaan.” ja se piti ihan täysin paikkaansa. Jotenkin nuo kaksi oli vaan selvästi luotu toisilleen.

– Tää on kyllä Veera nyt sun syy, että mä ostan tän laukun, sun piti estää mua.

 

Katsokaa nyt miten onnelliselta se näyttää. 🙂 Otin lisää kuvia rakastavaisista studiossa ja niitä voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Ja ettei tämä nyt vaikuttaisi siltä, että en itse harrasta samanlaista kassalla itselleni perustelujen lausumista, niin kerrottakoon, että Jonna sai tuona samaisena lauantaina puolestaan kuulla minun suustani mm. seuraavaa:

Viisi minuuttia ennen tapaamisaikaa..

– Moi, sori mä oon vähän myöhässä, oon just Kampin Biancossa enkä osaa päättää, että mustat vai ruskeat. Mut kyllä mä oon ihan kohta siellä.

– Moiii! Anteeks kauheesti, kun jouduit odottamaan, mut oli oikeesti kinkkinen tilanne -70% alekyltin edessä. Tuli sit tehtyä pieni paniikkiratkaisu ja otin molemmat.

– Mut mieti, ne oli -70% alessa, eli käytännössä sain melkein puolella hinnalla kahdet. Ja nää on ihan mahtavat jalassa.

– Ja jos sit toiset jää käyttämättä, niin ainahan ne voi myydä. Ois vaan jäänyt helposti harmittamaan jos oisinkin tehnyt väärän valinnan.

Ja kaiken tämän ihana ystävä kuunteli nyökytellen iloisesti ja sanoen sopiviin kohtiin joo, niinpä ja  ihan totta. 😀

Jaa että millainen oikein on paras shoppailuseuralainen? No sellainen joka osaa sanoa oikeat sanat tilanteessa kuin tilanteessa. Estelee ja taluttaa sinut pois kaupasta silloin kun se oikeasti on paikallaan (kuten vaikkapa silloin kun ystävä himoitsee aivan liikaa maksavaa, totaalisen paskasta materiaalista valmistettua ihan mitä vain, ihan vain siksi, kun ”se on niin söpön värinen ja sopis hienosti sen YHDEN mekon kanssa” , mutta antaa hyväksyvän siunauksensa silloin kun tietää, että on tosi kyseessä.

Paras shoppailuseuralainen myös jaksaa jauhaa lähes loputtomasti juuri tehdystä rakkaus-ostoksesta ja käydä sadatta kertaa läpi kaikkia niitä syitä miksi ostos oli todella hyvä ja järkevä siitä huolimatta, että sen tehtyään joutuu viikon kaurapuurokuurille. Voin todeta, että tässä suhteessa minä ja Jonna olemma aika toimiva pari.

Onko teillä tapana selitellä perustella ostoksianne itsellenne tai kavereillenne?


21.08.2011

Posted at 12:17h in Yleinen by
0 Likes

Huhhuh. Nyt se on vihdoin ohi, nimittäin viimeinen työviikko ennen lomaa. Lomalle jääminen on oikeasti ihan suunnattoman stressaavaa puuhaa, kun yrittää epätoivoisesti tehdä mahdollisimman paljon hommia alta pois, ettei jättäis työkavereille ihan helvetillisiä pommeja. Paahdoinkin sitten neljä viimeistä päivää lähes kellon ympäri saadakseni kuvatilauspinon ja koevedosjonon edes hieman pienenemään.

Ja jotta kiirettä olis varmasti pitänyt, jouduin ottamaan tiistaiksi ylimääräisen vapaapäivän vanhan asunnon lopputyhjentelyä ja siivousta varten eikä sekään ihan kevyt päivä ollut. Seuraavana päivänä sitten muru puunasi kämpän loppuun ja saatiin kuin saatiinkin vanha koti luovutettua pois han kunnialla. Mutta voi herran jestas että siinä riitti hommaa.

Ei siis ehkä ihmetytä, ettei ole tullut paljoa bloggailtua. Mulla on uudessa kodissa nyt kuusi yötä takana, mutta en ole ehtinyt viettää täällä aikaa yhtään nukkumista enempää ja sehän tarkoittaa sitä, että yksikään tavara ei ole vielä liikkunut ulos muuttolaatikoista. Ainoa laatikko jota olen viikon aikana tyhjentänyt, on jääkaapissa asuva, anopin Tallinnasta tuoma siiderikeissi.

Pukeutuminen on ollut aamuisin aika mielenkiintoista, kun vaatteet on sikin sokin jossain jätesäkeissä. Onneksi yhdellä ja samalla neulemekolla ja vain pienellä silmäpaolla varustetuilla sukkahousuilla pärjää useamman päivän. Ja se musta knalli joka päässäni keikkui koko viikon ei suinkaan ollut harkittu tyylivalinta, vaikka moni minut nähnyt niin luulikin,  vaan korvaava tuote kateissa oleville hiusmömmöille. Hattu löytyi sopivasti vanhan asunnon vaatekaapin perältä loppusiivouksen yhteydessä. Mutta hattu oli ilmeisesti ihan hyvä  sillä sain kuulla sen tekevän minusta ”valokuvaajan näköisen” tai vaihtoehtoisesti ”tuovan taiteellista fiilistä”. 😀

Eli sellaisia kuulumisia täältä kaaoksen keskeltä. Sen verran olen viettänyt viime päivinä ns. omaa aikaa, että ne muutamat hetket töistä tulon ja nukahtamisen välillä olen selaillut taas kerran sisustusblogeja ja muutamia verkkoputiikkeja, joten sain kerättyä kuvakansioistani materiaalia Viikon Ihanat vol. 2 -postaukseen.

Elvina Interiör -nimisessä verkkokaupassa törmäsin aivan kuolettavan ihanaan House Doctorin metallikaappiin. Minulla on nyt joku ihme innostus kaikkiin metallisiin huonekaluihin. Himoitsemieni vehkeiden hinnat eivät vaan yleensä ole juurikaan ystäviä kukkaroni kanssa. Tuokin kaappikaunotar nimittäin vaatisi n. tonnin verran pätäkkää muuttaakseen luokseni. Eli ei tuu tapahtumaan. Mut katsella ja ihailla saa onneksi ilmaiseksi.

Samaisesta verkkoputiikista silmään osui myös kätevän näköiset läpinäkyvät akryylilaatikot jotka ovat myös House Doctorin. Mietin, että helpottaisivatkohan tuollaiset omaa asuste- ja pikkusäläkaaostani, kun sisällöt näkisi ilman, että joka ikistä boksia on avattava etsiessään jotakin juuri tiettyä suunnattoman tärkeää esinettä. Toisaalta tuollasia bokseja käyttäessä pitäisi harkita hieman tarkemmin mitä niihin pistää koska täyteen ympätty läpinäkyvä ”roskakori” ei ole ehkä kovin hyvä sisustuselementti. Ja niinhän siinä sitten kävisi, että ne sekalaiset ja ei niin katseenkestävät, mutta kuitenkin niin tärkeät roippeet vain siirtyisivät johonkin muualle sellaisiin laatikoihin joiden sisällöstä ei taaskaan olisi mitään hajua. 😀

Henkkamaukalle ehdinkin sitten pistää menemään pikkuisen tilauksen, kun tarjosivat yhdestä tuotteesta -25% ja muista -10%. En ole mikään suunnaton kynttilä-ihminen, mutta nuo vanhat apteekin pullot värillään ja reseptit etiketeillään mieleen tuovia tuikkuja oli kuitenkin saatava. Kyllä sitä aina syksyn pimetessä toisinaan tulee sytyteltyä tuikkuja tunnelmaa tuomaan ja noiden arvelin sopivan hienosti meidän uudelle (joskin vielä saapumattomalle) tammi-ruokapöydällemme.

Tuikkujen lisäksi ostoskoriin hyppäsi muutama sisustustyyny ja -päällinen, sillä vanhat ihanat mamman tekemät silkkibrokadi-tyynyt joutuivat muuton yhteydessä mappi ö-hön huonon kuntonsa takia. No johan ne lähes kymmenen vuotta palvelivatkin. Tyynynpäällisiä valitessani mielessäni oli meidän uusi sohvapöytä, joka on vielä teillekin esittelemättä. Valitsin siis muutamia pellavaisia yksilöitä hiekan, ruskean ja vihreän sävyissä. Yksi kolmesta oli tuo kuvassa näkyvä ”Sel de Mer”-tyyny.

Kuten jo ehkä kesän aikan saatoitte muutamista paitahankinnostani huomata, olen ollut viimeaikoina hyvin ihastunut pellavaan ja sen vuoksi tyynyt eivät jääneet ainoaksi karheanpehmeäksi hankinnaksi. Me emme oikeasti tarvitsisi yksiäkään lakanoita, sillä kaapit (tai siis muuttolaatikot) pursuavat niitä, mutta kun saa hiekanruskean pellavapussilakanan + tyynyliinan reilulla parilla kympillä, niin siinä ei sitten ole järjellä paljoa vastaan sanomista. Lupaan laittaa huonoimmasta päästä parit lakanat menemään vastapainona uusien hankinnalle. Niitä voisi viedä vaikkapa löytöeläinkotiin, kun ainakin täällä Porissa on välillä ollut keräyksiä, joissa on toivottu juuri vanhoja vuodevaatteita, pyyhkeitä ym. löytöeläinten koppien ja häkkien pehmusteiksi.

Mitä noiden hintaan vielä tulee, niin tuo hiekanruskea oli ainoa alessa oleva väri hintaan 29,95 € (norm. 49,95 €) ja koska se oli tilaukeni kallein tuote, sain siitä vielä sen -25% siitä huolimatta, että kyseessä oli ale-tuote. Ja mikä parasta, tilasin kaksi settiä ja alennus tuli molemmista. Eli kaksi pussilakanaa ja kaksi tyynylinaa 45 eurolla. Ei paha. Tosin minkäänmoista kokemusta minulla ei ole H&M:n pellavatuotteista, mutta tuskin ne nyt ihan kuraa on.

Muita kuolauksen kohteita menneellä viikolla ovat olleet Etsystä löytyneet rennon ryhdikkäät Scabby Robot-merkkiset nahkalaukut. Tuo ruskea suorastaan huutaa nimeäni, kuuletteko tekin sen?

Helsingin pyörähdyksellä puolestaan Indiskan katossa roikkuneet metalliset lamput saivat huokailemaan ihastuksesta. Vielä en ole keksinyt mihin huoneeseen kyseinen lamppu parhaiten sopisi, joten en raahannut sitä kotiini. Mutta viikon päästä on jälleen asiaa pääkaupunkiin, joten ehkäpä sisustussuunnitelma selkiää siihen mennessä. Hintaa lampulla oli n. 120 €.

 

Nyt mää menen repimään murun ylös sängystä ja raahaan sen sitten kanssani kirpputorille. Ja tänään alkaa oikeasti tavaroiden purkaminen, jei!!!