12.07.2011

Posted at 16:53h in Yleinen by
0 Likes

Kiitokset kaikille video-postaus ajatuksiaan kertoneille. Itseni lailla useimmat teistä sanoivat selkeän ein pitkäveteisille yhdessä paikassa kuvatuille höpinöille. Kannatusta puolestaan tuntuivat saavan erilaiset hius- ja meikkivideot ja erityisesti valokuvausaiheisia ja työtäni sivuavia videoita kannatettiin. Myös asunnon esittely videomuodossa sai ääniä. Tämä onkin sikäli ajankohtainen asia, että meillä on tässä syksyn aikana muutto edessä, joten kotiaihe voi olla muutenkin vähän tapetilla, kun alan pitkästä aikaa ankarasti pohtimaan sisustusjuttuja.

Moni painotti videoiden lyhyttä kestoa ja mielenkiintoista ja vaihtelevaa leikkausta. Näitä kannatan ehdottomasti itsekin. Itse olen ajatellut lähinnä sellaisia muutaman kymmenen sekunnin max minuutin pätkiä. Tarkoitus on, että vaikka videoita päätyisinkin blogiin välillä tekemään, niin pääpaino olisi silti aina mieluummin kirjoitetussa tekstissä ja videot olisivat enemminkin lisämateriaalia.

Pistän kaikki sananne muistiin ja ideat muhimaan. Kyllä sitä varmaan jossain määrin täytyy videotouhuja ainakin testailla ja katsoa millaista palautetta sitten tulee. Pitää vaan hieman taas herätellä noita vuosia käyttämättä olleita vähäisiä editointitaitoja ja treenailla ennen kuin alan mitään julkaisemaan. 😀 🙂

Palkinnon arvonnassa onnettarena toimi taas aina yhtä lahjomaton True Random number generator.

19. kommentin jättäjä oli nim. Veerra! Hänelle siis lähtee Adoben Photoshop Elements 9 + Premiere Elements 9 -paketti.  Paljon onnea!

Ehdinkin jo saada häneen yhteyden ja neito tuntuikin olevan kovasti onnellinen voitostaan. ”APUAA MITÄÄ!? 😀 mä en koskaa voita mitäääää! Kuin siistiä!”, oli voittajan kommentti ilouutiseen. 🙂


11.07.2011

Posted at 23:01h in Yleinen by
0 Likes

Eka työpäivä lusittu. Selvisin hengissä. Itse asiassa ei se ollutkaan sitten läheskään niin kamalaa ja kaoottista kuin ennalta pelkäsin. Mun pomo oli nimittäin ollut tosi ihana ja käynyt mun sähköpostit läpi ja värikoodannut ne sen mukaan mitä toimenpiteitä mikäkin viesti vaatii. Ja ihanan monessa kohtaa oli vihreä pallukka, mikä tarkoitti, että kyseiseen viestiin oli jos vastattu eikä siis vaatinut enää minulta toimenpiteitä. Helpotti kyllä kovasti, kun vastassa ei ollut sekava inboksi vaan oli heti selkeät sävelet mitä pitää tehdä. Mä oon tainnut kertoa tän ennenkin, mut mulla on kyllä aika mahtava pomo. 🙂

Siihen ahdistukseen ei toki ole mitään lääkettä, että oon ihan varma etten osaa enää valokuvata lainkaan kolmen viikon tauon jälkeen. Kun eka kuvattava ylihuomenna tulee, niin mä varmaan vaan tuijottelen typeränä sitä isoa mustaa mötikkää ja kaikkia valoja ja mietin kuumeisesti, että mitä hittoa niillä kuuluu tehdä. Täytyy toivoa, että jostain sisältä ne hommat vaan taas kolmen viikon aivokuoleman jälkeen tulee.

Töissä viihdyin rennosti löllöhousuissa ja trikootopissa (joka muuten oli punaoranssi! se väri on ihan vienyt mut mennessään), mutta kun illalla lähdettiin murun kanssa pyörähtämään Jazz-kadulla, vedin jalkaan rakkaat Korfuni ja viime päivinä paljon päälläni viihtyneen midihameen.

hame/Lindex, neule/Marimekko, Ritva Falla, olkaimettomat liivit/Fantasie, kengät/Vagabond, korvikset/Gina Tricot

Voisi kuvitella, ettei minun vatsamakkaroillani kannattaisi paljoa pukeutua läpikuultaviin puseroihin, niin että alla on vain rintaliivit, mutta ei se minun mielestäni täysin tuhoontuomittu ajatus ole. Kun alaosa on riittävän korkea, pysyy jenkkakahvat paikoillaan ja silloin läpinäkyvä pusero paljastaa vain hieman palleanseutua eikä kokonaisuudesta tule ensimmäisenä mieleen pelastusrengasnäyttely.

Eli yksinkertaiset liivit tai toppi vaan alle ja riittävän korkeavyötäröinen alaosa, niin pieni ihon paljastelu toimii kivasti vaikka oma keskivartalo ei olisi pyykkilautaa edes nähnyt. Ainakin näin kokomustassa asussa tykkään tällaisesta pienimuotoisesta läpikuultavuudella leikittelystä sillä se keventää kokonaisuutta kummasti.

Kipiteltiin murun kanssa Jazz-kadulle tarkoituksenamme kuunnella Emma Salokoski Voicesin keikka, mutta todettiin jo muutaman biisin jälkeen sen olevan unettavan tylsää omaan makuumme ja poistuttiin paikalta yhden terassin kautta.

Syy tämän kuvan julkaisuun ei suinkaan ole muruni ylikasvaneen parran esittely, vaan minun lyhentynyt reuhkani. Tällä kertaa leikkauksen vaatimukset olivat ainoastaan käytännölliset. Halusin tukan vaan lyhyemmäksi ja eritoten niskan paljaaksi, jotta kesähelteet sujuisivat edes hieman miellyttävämmin. Leikkaus paljasti sivuilta ihanasti oman maantievärini + kaikki siellä piileskelevät harmaat. Maikun kalenteri oli viime perjantaina kuitenkin niin tiukka, että aikaa värjäykselle ei ollut ja aioinkin hoitaa homman heti viikonloppuna itse. Mutta tuolla se makaa edelleen Sokoksen muovipussissa se ostamani tummanruskea tukkaväri. 😀


11.07.2011

Posted at 15:10h in Yleinen by
0 Likes

Yhyyy!! Niisk, byääh!!! En kestä. Se on loppu nyt. Loma nimittäin. Huomenaamulla on edessä katkera ja karvas paluu arkeen. Olen potenut kammottavaa töihinpaluumasennusta jo useamman päivän. Onneksi elokuussa on sentään vielä hieman lomaa jäljellä.

Viimeiset lomapäivät ovat menneet lähinnä tehden ei mitään. Matkalaukutkin on vielä reissujen jäljiltä lopullisesti purkamatta. Tänään kuitenkin muistin yhden Sunny Beach -ostokseni ja kaivelin sen sekaisen kassini uumenista käyttöön.

Pehmeästä narusta ja hopeanvärisistä helmistä punotut sandaalit olivat muutaman korun ja kosmetiikkatuotteen lisäksi ainoa ostokseni Bulgarian reissusta. Ei nuo nyt ole mitkään maailman käytännöllisimmät sandaalit, mutta hurmasivat minut niin kovasti ulkonäöllään, että löin setelit tiskiin. Hintaa läpsyillä oli n. 15 €, joten ei ihan kauhean paha hinta yhdestä itselle ostetusta matkamuistosta.

Ryhditön olemus johtuu töihinpaluumasiksesta.

Tänään päälleni pukemaa Soaked In Luxuryn mekkoa ei olekaan aiemmin tainnut näkyä täällä blogissa. Ostin sen jo joskus talvella Porin torin liepeillä sijaitsevasta Muotiliike Bonitasta. Pistäydyin liikkeessä muuten vain katselemassa, kun myyjä huikkasi, että heille on juuri saapunut jotain ihan minun näköistäni. Mekkoja ei ollut ehditty edes purkaa laatikosta, vaan myyjä kipaisi hakemassa sen jostain takahuoneesta. Ja oikeassahan hän oli. Mustia valuvia linjoja. Tiesin jo ennen sovituskoppiin menoa, että joutunen poistumaan kassan kautta. Yritän joskus muistaa ottaa mekosta kuvia myös sivuilta ja takaa, sillä etuosan drapeeraukset eivät ole koltun ainoa kiva yksityiskohta.

Tällä kertaa mustaa asua pääsi värittämään ennen Wieniin lähtöä Aleksi 13:sta ostettu Ril’sin nahkainen clutch. Pienten värivirheiden vuoksi näitä veskoja myytiin pois puoleen hintaan, joten hintaa upean väriselle ja unelmanpehmeälle laukulle jäi 24,50 €. Ei lainkaan paha summa nahkalaukusta.

Vaikka katselin kaihoisasti laukkua myös hiekan värisenä, niin tuo kaunis punaoranssisävy vei kuitenkin kirkkaasti voiton, sillä kyseinen väri on ollut vaatekaapissani ehdoton tämän kesän hitti. Muutamia oransseja hankintoja onkin edelleen esittelemättä..

Tämän lennokkaampaan sisältöön en just nyt kykene. Mut jospa tää taas iloksi muuttuu, kun pääsen taas kiinni normaaliin työarkeen.