Onni on horisontissa piirtyvä tuttu maisema, joka kertoo, että pian olet perillä. Onni on yksi päivä, jolloin monen perheenjäsenen polut ympäri maailmaa risteävät hetkeksi samassa paikassa. Siihen hetkeen mahtuu paljon halauksia, naurua ja muistoja.

Sain viikonlopun jatkeeksi yhden ylimääräisen vapaapäivän, joten ajelin 600 kilometriä tänne Sotkamoon alkukotiini. Vaikka pitkien ajomatkojen takia aikaa ei jäänyt paljoa täällä oleskeluun, halusin ehdottomasti päästä paikalle samaan aikaan tätieni ja serkkujeni kanssa, jotta pääsimme porukalla juhlimaan mummini 98-vuotissyntymäpäivää. Mummi sai paikalle kerralla kaikki lapsensa ja meistä lapsenlapsistakin kolme. Minä saavuin Porista, serkut Oslosta ja Bahrainista saakka. 

Siinä kakkua syödessä katselimme sukumme vanhempia polvia ja heidän piirteitään ja mietimme miten itse tulisimme ikääntymään. Noihin kristallipalloihin tuijottamalla veikkaisin tukkani pysyvän tuuheana, mutta harmaantuvan täysin. Kulmakarvoilleni ennustan vuosikymmenien myötä Brezhnevimäistä tuuhentumista. 

Kakkukestien jälkeen suunnattiin serkkukolmikon kesken ihailemaan maisemia paikkaan, jonne on pakko päästä aina kun Sotkamossa käy. Vuokatin vaaralta avautuu oma sielunmaisema. Sinisten järvien ja vihreän havumetsän kaunis liitto, joka näyttää omiin silmiin kauniimmalta ja rakkaammalta kuin mikään muu maisema maailmassa. Vaikka olen asunut muualla jo 17 vuotta, niin täällä Kainuun maaperässä ovat minun juureni edelleen tiukasti.

Koen toki olevani tätä nykyä jo porilainen, mutta muistan aina kotipaikasta puhuttaessa kertoa mistä olen oikeasti kotoisin. Täältä seitsemän sinisen juurelta minä olen ponnistanut ja saanut hyvät eväät elämään.

Sitä äityy vähän väkisinkin sentimentaaliseksi näissä maisemissa ja suvun seurassa. Kotimaisemissa kun tulee käytyä harvoin ja kaukana asuvien sukulaisten kanssa nähtyä vielä harvemmin. Sitten, kun tilaisuus näihin tulee, meinaa väkisin pukata onnen ja nostalgian pientä kyyneltä linssiin. Eli ihana päivä takana.

Huomenna lupasin vielä piipahtaa toisen serkun kanssa aamulla kylpylässä lillumassa ennen kuin starttaan pikkuisen Punton kotimatkalle. Matka on pitkä ja pikkuruisella kopperolla raskas ajaa, mutta tämä päivä oli ehdottomasti kaikkien niiden kilometrien arvoinen.

Niin ylen taitavia kuin me serkuskatras olemmekin, niin kukkaseppeleen sitojaa ei joukostamme kyllä löytynyt. Mutta yritys hyvä! 😀

hame – Lindex / toppi ja sandaalit – H&M / laukku – Liebeskind Berlin / korvikset – Suzywan Deluxe, Katoko

Lämpimän juhlapäivän asuna toimi tämä pilkullisen hameen ja pliseeratun topin yhdistelmä. Hame on samaa mallia kuin päälläni aiemmin nähty leopardikuosinen. Röyhelöhelma ja ohut meshmateriaali ovat niin mieleeni, että nappasin heti Lindexistä tuon pilkullisenkin version, kun sen perjantaina näin. Löytyy siis myymälöistä parhaillaan!


-Kaupallinen yhteistyö Rauman Pitsiviikon kanssa-

Vaatekaappini aivan välttämättömiin osiin kuuluu ehdottomasti musta pitsimekko. Ajaton ja moneen menoon taipuva pitsileninki on pelastanut itseni monta pukeutumispulmaa ja nopeaa lähtöä.

Pitsirakkauteni vuoksi katselinkin viime perjantaina suurella ilolla kuinka ihmiset olivat panostaneet teeman mukaiseen pukeutumiseen Mustan pitsin yössä Raumalla. Kaunis pitsimekko oli myös monen tapahtumakävijän valinta, mutta löytyi seasta paljon pitsiä myös muissa muodoissa.

Ahkerimmat pitsivieraat valmistavat asunsa ja asusteensa alusta loppuun saakka itse, toisilla on yksi tietty asu vuodesta toiseen juuri tätä tapahtumaa varten. Jotkut taas näkevät Pitsiviikon pääpäivän loistavana syynä hankkia jotain uutta ihanaa.

Mutta olipa asu sitten vanhaa tai uutta, itsetehtyä tai ostettua, niin joukolla pitsiin pukeutuminen on hieno tapa vahvistaa tapahtuman identiteettiä. Toivon perinteen jatkuvan ja entisestään seuraavina vuosina vahvistuvan!

Tässä pieni otanta bongaamistani pitsityylitaituireista:

Sisarukset Katriina ja Pauliina ja äitinsä Päivi näyttivät yhteensopivissa asuissaan aivan tyylikkäältä tyttöbändiltä. Pauliina (kesk.) kertoi mekkonsa olevan The Mustan pitsin yön -mekko, jota ei käytetä muulloin. Päivi (oik.) puolestaan kertoi hankkineensa mekkonsa alunperin pikkujouluihin.

Tamperelaisen Ainon näyttävä korvis kiinnitti huomioni välittömästi. Mökkireissulta Mustan pitsin yöhön piipahtanut nainen kertoi korun syntyneen vanhojen pitsirintaliivien jämistä. Loistavaa kierrätystä!

 

Ensimmäistä kertaa Mustan pitsin yöhön teeman mukaisesti pukeutuneen raumalaisen Elisan asussa näkyi naisen flamenco-harrastus. Punainen kukka hiuksissa kruunaa täydellisesti muuten mustan kokonaisuuden.

 

Raumalaiset Teija ja Simo kertoivat käyneensä Mustan pitsin yössä jo ”ainakin 20 vuoden ajan” ja Teijon röyhelöiset henkselit ja pitsikravatti ovat kulkeneet matkassa saman verran. Muulloin Teijo ei tunnusta pitsiasusteita käyttävänsä, vaan ne ovat pyhitetty tälle yhdelle illalle vuodessa.

Myös Teijalla on ollut aiempina vuosina käytössään yksi ja sama ”virallinen” Mustan pitsin yön asu, mutta tänä vuonna helle pakotti jättämään kerroksellisen pitkän leningin kotiin. Perinteikästä asua korvaamaan pääsi Prismasta löytynyt lyhyt pitsikotelomekko.

Ajaton pitsimekko taipuu monenlaiseen tyylin. Marjaana yhdisti Dorothy Perkinsin kukkamekkoon rennosti tennarit ja housten sävyyn täydellisesti sointuvan kukkabomberin.

 

Juhlavien pitsimekkojen seassa näkyi myös rennompaa pitsipukeutumista. Jenna ja Liina yhdistivät helteeseen sopivat toppinsa pitkiin housuihin. Lyhyt crop top on oiva osoitus siitä kuinka musta pitsi taipuu myös ajankohtaisiin trendeihin. 

 

Tyyli löytyy yksityiskohdista. Asialle omistautunut pitsiviikkokävijä valitsee myös sukkansa tarkasti. 

 

Pitsi-Batman! Alex kertoi törmätessämme olevansa juuri matkalla vaihtamaan vaatteita. Luvassa oli lisää dramatiikkaa mm. hupun muodossa. Valitettavasti emme nähneet kaduilla enää uudelleen, mutta näyttävän pitsinaamion onneksi ehdin ikuistaa. Toivon, että ensi vuonna tapahtumassa näkyisi vielä enemmän illan pukeutumisteemalle omistautuneita miehiä!

 

Nyt tiedän mitä on käpypitsi ja millaisilla välineillä sitä tehdään. Sekä hatun että korut itse ”käpyillyt” Marjatta nimittäin ystävällisesti minut asiaan tutustutti. Ihan nopeaa hommaa ei pienten solmujen ja niistä rakentuvien pitsirenkaiden teko ole, vaan Marjatta kertoi tehneensä hattua kuukauden ajan. – Käpyily on mun juttu, sitä ei vaan voita mikään!

 

Illan suosituimmat pitsiasusteet oliv ehdottomasti helteeseen helpotusta tuonut viuhka sekä erilaiset korvakorut. Noora varmisti asunsa Mustan pitsin yö -kelpoisuuden vielä pitsitopilla ja pitkällä jakulla. 

 

Nämä ja monta muuta upeaa pitsityyliä siis bongasin Raumalta viime perjantaina. Upea kesäilma oli houkutellut kaupungin täyteen väkeä ja Mustan pitsin yö tarjoili parastaan pihakirpputorien, käsityömarkkinoiden ja erilaisten esiintyjien ja näyttelyiden voimin.

Pitkän päivän päätteeksi olin kuitenkin niin poikki, että viimeisenä esiintynyt Maija Vilkkumaa jäi valitettavasti näkemättä, mutta ehdin sitä ennen kuunnella naurun pyrskähdysten siivittämänä osan Kalevauvojen keikasta. Ihan parasta. 

Oma asuni jäi valitettavasti kuvaamatta, mutta menin usein blogissakin nähdyllä pitsihihaisella Ribkoffin puserolla ja mustalla lyhyellä hameella. Korvissa roikkui tietenkin itse tekemäni korvikset. Jos aiempi pitsikorvakorujen ohje on mennyt ohi, niin pääset lukemaan sen tästä postauksesta.


Että voikin pukeutuminen tuntua vaikealta nyt, kun vaatetta olisi suotavaa olla päällä mahdollisimman vähän. Huomattavasti helpompaa on kerrostaa itsensä lämpimäksi talvipakkasilla kuin pukeutua mukavasti nyt helteellä. 

Kuluneella viikolla olen useana päivänä turvautunut noihin pliseerattuihin toppeihin, joita minulta löytyy useammassakin värissä. Ne ovat löysiä ja sopivasti avonaisia, jotta saisin edes hieman toivomaani päivetystä. 

Saman topin viininpunainen versio pääsi mm. mustan hameen pariksi ja yhdistin sitä myös leopardikuvioiseen röyhelöhameeseeni. Torstaina hiippailin kuitenkin isänmaallisesti sinivalkoisissa.

hame – Ellos / toppi – H&M / sandaalit – Gabor / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Viaminnet (saatu)

Mulla on ollut valkoinen farkkuhame ennenkin, joskus siinä vuosituhannen vaihteessa. Ja nyt melkein heti perään taas! Jotenkin vaan tämä pitkä kuuma kesä sai kaipaamaan vaaleaa hametta, joten nappasin kiinni tähän Elloksen alessa noin kympin maksaneen joustavaan denimhameeseen.

Tämä on taas niitä vaatteita, jotka ovat yhtä aikaa ihan kamalia ja kamalan ihania. Jokin mua siinä naurattaa ihan hirveästi ja ajattelen, että ’ai kauhee’, mut samaan aikaan kuitenkin valkoinen hame sopii näihin paahtaviin kesätunnelmiin aivan täydellisesti. 

Olen nukkunut viimeiset kolme yötä meidän parvekkeella ja todennut, että en palaa sieltä sänkyyn ennen kuin nämä helteet ovat ohitse. Ei siellä parvekepesässäkään toki viileä ole, mutta ilma vaihtuu ja aamuyöllä voi ihan hetkeksi tulla jopa olo, että haluaa kiskoa peiton päälleen. Nyt taidan siirtyä partsille katsomaan Netflixistä pari jaksoa The Fallia ennen yöunia. Hitsin hyvä rikossarja!.Siinä Gillian Andersonin näyttelemä naispoliisi jahtaa sarjamurhaajaa jota puolestaan näyttelee kohtuullisen komea Jamie Dornan. Suosittelen!