Olen iän ja järjen karttuessa alkanut kiinnittää huomiota vaatteiden materiaaleihin merkittävästi enemmän kuin joskus kakskymppisenä opiskelijana. Jotkut ajattelevat hinnan automaattisesti tuovan myös parempaa laatua, mutta minä itse olen sitä mieltä, että paska on paskaa vaikka siitä maksais tonnin ja vastapainona taas halvoista ketjuliikkeistäkin löytää laadukkaita vaatteita ja miellyttäviä materiaaleja, kun vaan jaksaa tutkia rättejä ja niiden lappuja hieman tarkemmin.

Gina Tricot kuuluu omassa arvostelussani niihin liikkeisiin, missä suurin osa kamppeista on halvan hinnan lisäksi myös erittäin halvan näköistä, ikävistä materiaaleista valmistettua huttua. Sekaan kuitenkin on eksynyt myös jotakin varsin oivaa. Esimerkiksi perustopeissa on olemassa Ginassakin montaa eri laatua, mutta ne hieman jämäkämmät trikoot ovat olleet suuria suosikkejani jo vuosien ajan. Topit ovat pitäneet kuosinsa ja värinsä moitteettomasti päivittäisestä käytöstä ja tiuhasta pesusta huolimatta kaappini vanhimpien yksilöiden ollessa jo lähes kolme vuotta vanhoja. Varsin timanttista kamaa siis kympin hintaisiksi rievuiksi.

Viime viikolla menin etsimään kyseisiä aluspaitojen lyheympiä versioita kaapissani jo olevien pitkien yksilöiden kaveriksi, mutta pettymykseksini oma kokoni oli toivomistani väreistä loppu. Takaiskusta huolimatta, en päässyt poistumaan liikkeestä tyhjin käsin, sillä silmäni osuivat johonkin muuhun melko lupaavaan.

GT_pellava2

GT_pellava1

GT_pellava3

V-aukkoiset t-paidat ovat malliltaan juuri oikealla tavalla istuvia ja väljiä yhtä aikaa ja yksinkertainen perusvaate saa ripauksen asennetta läpikuultavasta ja kauniin karheasta tekstuuristaan. T-paita juuri sellaisena kuin minä sen haluan.

Ja mikä teki näistä 19,95 € maksaneista puseroista niin erityisiä? Ne ovat materiaaliltaan 100% miellyttävän tuntuista pellavaa!

Löysin viime kesänä Benettonin alesta mahtavav puuvilla-pellava-sekoitteisen t-paidan, jota olen käyttänyt ihan jumalattoman paljon. Etsinnöistäni huolimatta samanlaisia paitoja ei ole löytynyt mistään lisää. Näistä GT:n paidoista puuttuu seasta puuvilla, mutta ne ovat silti luonteeltaan hyvin samanoloiset Benettonin lempiteepparini kanssa, joten olin löydöstä luonnollisesti riemuissani.

Hiekan värinen paita on jo ehtinyt olla päälläni pari päivää ja on osoittautunut käytössä juuri niin loistavaksi kuin uskalsin arvellakin. Pesukokemusta ei kuitenkaan ole ehtinyt paitojen kohdalta vielä karttua, joten nähtäväksi jää ilahduttavatko paidat vielä pesusta selvittyäänkin. Toivon parasta ja hieman ennakkoluuloisena pelkään pahinta. Perästä kuuluu siis!


Jei! Vihdoin ja viimein se löytyi. Nimittäin juuri sopivan mittainen ja etsimäni sävyinen maiharitakki. Niin loistavasti kun nahkartosissa viihdynkin, ei se ole keväällä ja kesälläkään oikea valinta ihan joka tilanteeseen. Juhliin kukkamekon kaveriksi se sopii, se jo nähtiin, mutta hillittömän määrän sekä kalustoa että akrobatiaa vaativille maakunnan eri puskiin suuntautuville kuvauskeikoille tarvitsin jotain hieman rennonpaa.

19052011_2

Monkin -50% aletangosta hieman reilulla kahdellakympillä löytynyt takki on ihanan pehmeää materiaalia ja se tuntui heti siltä kuin olisi tavannut vanhan ystävän. Sopivasti renttu ja skarppi yhtäaikaa.

Taskut nielevät riittävän määrän tarpeellista sälää paristoista ja akuista muistikortteihin ja linssinsuojuksiin eikä heinikossa tai hietikossa pyöriskelyäkään tarvitse liikoja varoa. Toki takki pääsee muuhunkin kuin työkäyttöön, mutta se oli  äärimmäisen loistava syy ylipäätään hankkia takki.

19052011_1

Ensimmäisenä työpäivänään farkkujen läpikuultavan sifonkipaidan ja kultaisten ballerinojen kaveriksi puettu takki pääsi kanssani tutkimaan tulevan lauantain kuvauspaikkoja Luvian tuulisissa merenrantamaisemissa.

Hääkuvaussesonki starttasi omalla kohdallani viime lauantaina ja tulevana viikonloppuna saan kunnian ikuistaa kolme rakkautta hehkuvaa vihkiparia ja olenkin jo ihan innoissani, sillä rakastan hääkuvauksia. Nyt vaan toivotaan kuvauksille suotuisaa keliä!


Ensimmäisenä tulee mieleen syvänpunaiset Leviksen viisnollaykköset jotka mamma toi tuliaisiksi New Yorkista keväällä -97. Sitten oli ne  lantiolla roikkuneet, lukioaikojen lemppareiksi muodostuneet kirkkaanpunaiset housut jotka ostin Gwen Stefanin coolit kuvat mielessäni vilkkuen Turun H&M:sta.

Tummanpunaiset punk-henkiset ruutuhousut puolestaan löytyivät edellämainitun ruotsalaisketjun Tampereen myymälästä miestenosastolta ollessani hiihtolomareissulla lukioaikaisen poikaystäväni luona. Mukavan pehmeät lähes viininpunaiset puuvillapöksyt tarttuivat mukaan Lindexin alerekistä  lähes viisi vuotta sitten.

Yhdeltä kesälomareissulta mukaan tarttuneet verenpunaiset ja tuskaisen kireät pillifarkut taas eivät toiveistani huolimatta venyneet niin paljon kuin olisin toivonut ja jäivät suureksi surukseni kaappiin.

Tuossa vain muutamia esimerkkejä kaappini kautta kulkeneista punaisen eri sävyissä hehkuneista lahjepareista. Kaikki niin rakkaita ja tuovat mieleen paljon mahtavia muistoja vuosien varrelta. Niin paljon kuin punaista rakastankin, olen harvoin osannut tai halunnut käyttää tuota leiskuvaa väriä yläosissa. Mitä taas tulee housuihin, hameisiin, kenkiin ja laukkuihin, niin punainen on ehdottomasti minun juttuni.

isabel_marant

Punaisia kenkiä löytyy tälläkin hetkellä kaapista ja ahkerasta käytöstä ainakin kymmenkunta paria, mutta omaksi suureksi harmikseni kaapin housuhyllyllä on ihan juuri upeiden punaisten pöksyjen mentävä aukko. Heräsin tuon puutteen vakaviiteen viimeistään sillä sekunnilla, kun näin tuon ylläolevan kuvan Net-A-Porterissa.

Minun ja noiden Isabel Marantin täydellisen väristen ja mallisten twilli-satiinihousujen välissä on valtameren ja 275 € lisäksi ylimääräiset sentit minun vyötärölläni ja takamuksessa. Se kun tuppaa olemaan niin, että mitä ekslusiivisempi merkki, sitä pienempi kokohaarukka. Me pylleröt saadaan tyytyä halpaketjujen trikooseen. 😀

punaiset_housut_asos

Asos tarjoaisi koon ja aivan upean värinkin huokeaan 40 £ hintaan, mutta malli ei oikein innosta, enkä usko sen olevan omalle kropalleni sopivakaan. 😛

Epätoivoinen punaisten pöksyjen metsästyskausi on nyt siis virallisesti avattu! Toisaalta ehdin kyllä jo miettiä sitäkin vaihtoehtoa, josko joku taitava ompelija voisi hurauttaa housut kasaan lempihousuistani (nähty esim. täällä) mallia ottaen. Juuri nyt harmittelen, että miksi, oi miksi en itse osaa tehdä vaatteita? Varmaan siksi, kun ei ole tullut opeteltua.. olisko noin. Mutta voisin väittää, että housut ei ehkä olis se helpoin rasti aloittaa opettelua. 😀

Vinkkejä rennoista, mutta silti istuvista upean punaisista housuista koossa suunnattoman suuri, otetaan mielellään vastaan. Myös innokkaat ja taitavat ompelijat voivat ilmoittautua. 😀