Posted at 15:08h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Se on sit taas se päivä vuodesta, kun lapsen sisältään rutistaneille naisille kannetaan kahvia sänkyyn, Anttilat ja Cittarit ovat varmaan tehneet taas koko vuoden kylpytakki- ja tohveli-myyntiennätyksen ja ainakin mun facebook-seinän ihmiset huutaa statuksissaan kunniaa tasapuolisesti kaikille maailman äideille.
Meillä isi oli kuulema hoitanut mun ihanalle mammalle aamulla sänkyyn kolme kovaa koota eli kahvia, kolaa ja kakkua. Skumppaakin olisi tarjoiltu, mutta mamma ei ollut tohtinut heti aamusta ryypätä. Itselleni äitienpäiviä ovat kaikki ne päivät jolloin minun on mahdollista turvautua mammani rakkauteen ja viisauteen ja niitä päiviä on vuodessa 365. Meidän perheessä kun ei juhlapäiviä ole välttämättä katsota yleisestä kalenterista, vaan juhla on aina silloin kuin näemme toisiamme.
Koska tänä sunnuntaina on kuitenkin oikein alleviivatun yleisesti hyväksyttyä hehkuttaa omaa mammaansa, niin julkaistaampa täälläkin pari laatikostani löytynyttä vuosikymmenien takaista otosta tuosta minut maailmaan saattaneesta naisesta, tuoreita otoksia ihastelittekin juuri viikko takaperin. Mamma oli hyvin iloinen kaikista kauniista sanoistanne.
Mamma on aina ollut tyylikäs leidi ja hänen vaatekaappinsa on pursunnut kaikenlaisia aarteita. Omaksi harmikseni vaan esim. kaikki 60- ja 70- luvun mittatilaustyönä teetetyt iltapuvut ja muut upeudet eivät ole mahtuneet minulle sitten teini-ikäni. 😀
Ylläolevan kuvan veikkaisin olevan jostain 70-luvun alkupuolelta (korjaa mamma jos olen ihan väärässä) ja tuossa lookissa minua ihastuttaa erityisesti mustavalkoinen väritys sekä mahtava huiviviritys päässä. Ja aennettakin tuntuu poseerauksesta päätellen tyylilylillä piisaavan.
Tässä taitaakin olla aika viimeisiä aikoja, kun äidillä on noinkin pitkä tukka, sillä itse muistan mamman aina melko lyhyt tukkaisena. Vaikka hän tässä kanniskeleekin hieman väsyneen oloisena kohtuullisen pulskaa Veera-beibiä, niin korut on ollut silloinkin kohdallaan. Raskas vauva-aikakin on ilmeisesti ollut edes hieman loistokkaampaa helmet korvissa, timantti sormessa ja hopeaa käsivarressa. 😀 En itse asiassa muista äidin koskaan poistuneen kotoa ilman koruja, hän on aina sanonut, että se tuntuisi samalta kuin lähtisi alasti. Olen itse asiassa tainnut periä hieman tuota samaa ajatusmaailmaa, sillä minulle ei ole olemassa hyvää päivää ilman korvakoruja.
Näiden kuvien ja sekavien sepostusten myötä siis vielä kerran hyvää tätäkin päivää äidille! Muistetaan mammojamme tänään ja muulloinkin!
