Ehdin pääsiäislomalla penkoa kotona laatikon jos toisenkin ja mahtavien asusteiden lisäksi löysin jotain muutakin mikä nostattaa hymyn huulille. Värikäs Snoopy-kenkälaatikko sisältöineen vei minut riemastuttavalle aikamatkalle parinkymmenen vuoden taakse.

paperinuket_1

Suunnaton läjä paperinukkeja mahtavine muotiluomuksineen! Otin sellaisen määrän kuvia kokoelmistani, että saatte katsella löytöjä kahden postauksen verran. Tässä ensimmäisessä osassa pääsette tutustumaan jonkun 90-luvun alun missiaurinkotyttökellokoskenmansikkatyttöwhatever-kilpailun finalisteihin ja heidän upeaan kisapuvustoonsa, jonka pääsuunnittelijana on toiminut kaikkien tuntema muotimaailman ikoni, Veera!

paperinuket_19

Mimmit mahtavine pilkku-uimapukuineen on varmaan leikattu talteen Seura-lehden tai jonkin vastaavan sivuilta.

paperinuket_15

Mitä kaunista värien harmoniaa! Korsettiyläosa, trumpettihihat, ajankohtaiset kuosit.. millaisen muodinluojan maailma on minussa menttänytkään.

paperinuket_17

Mustat vartalonmyötäiset mekot ovat olleet mieleeni näköjään jo nuorempana. Yksinkertaisia asuja on maustettu hienovaraisilla ja tyylikkäillä yksityiskohdilla. 😀

paperinuket_14

Iltapuvuissa olen ollut melko maltillisella ja säädyllisellä linjalla. Ei kai sitä nyt paljasta pintaa juhlissa näytetä!

paperinuket_16

Ja siniharmaan kylpypyyhkeen se tuo yksi naikkonen joutuu kokkareille pukemaan?!

paperinuket_22

Arkiasukierrolsella on saatu nauttia mm rakkaudestani liivejä ja liivimekkoja kohtaan.

paperinuket_21

Oo, kuinka silmiä hivelevä ja 70-luvulle kumartava väriyhdistelmä tuossa puhdaslinjaisessa paita-liivi-yhdistelmässä onkaan!

paperinuket_12

Tärkeimpänä haluaisin kuitenkin nostaa vain näissä kisoissa nähdyn naamiaisasukierroksen, jota varten kilpailijat saivat pukeutua mitä mielikuvituksellisempiin rooliasuihin. Osa naisista sai päälleen kauniisti naisellisia muotoja hyväileviä luomuksia, mutta kaikilla ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri..

paperinuket_11

Musta kisumirri oli kadottanut naamionsa eikä sinisissä höyhenissä pröystäilevän tirpankaan nokkaa enää löytynyt, mutta sellaietkin muistelen aikoinaan tehneeni. Yhdellä kilpailijoista on jäänyt puutarhanhoito ehkä hieman huonolle tolalle ja puska on päässyt kohtuullisesti rehottamaan. Pocahontas näyttää tässä jengissä melkeimpä täyspäisimmältä.

paperinuket_18

Tarjan (kaikkien mimmien takan luki heidän nimensä, siellä oli Niinaa, Tiinaa, Tarjaa jne..) nassu ei ilmeisiesti ollut mielestäni kaikista esittelykelpoisin, joten tein hänelle palveluksen naamiasasua suunnitellessani. Toivotaan, että myös sisäinen kauneus on otettu kisassa huomioon, ainakin rooliasun sisäinen..

Ehkäpä Miss Suomi -organisaatio saa tästä pientä inspiraatiota ja jo ensi vuonna lavalla nähdään erilaisiin hedelmä- ja eläinasuihin pukeutuneita neitokaisia. Mitäpä ne lapsesta asti missin urasta haaveilleet naapurintytöt eivät tekisi himoitsemansa kruunun eteen.


Mammani vietti sytostaattihoitojen seurauksena talven ilman tukkaa, mutta ei kokenut tarpeelliseksi hankkia peruukkia. Karvakasan sijaan äiti lämmitti paljasta päätään erilaisilla huiveilla ja päähineillä. Unohdin valitettavasti pääsiäislomalla kuvata mamman itselleen loihtiman upean neuleturbaanin, mutta yksi päähine kuitenkin tuli ikuistettua.

mamma_0544_pieni

Bongasin simppeleitä trikooturbaaneja Seppälästä ja vinkkasin niistä mammalle joka syöksyikin heti sellaisen ostamaan. Musta turbaani tuntui hänestä vähän turhaan paljaalta ja tylsältä, joten sitä oli pitänyt hieman koristaa.

Ja kuinka vähällä vaivalla yksinkertainen päähine saikaan huomattavasti pirteämmän ilmeen. Parilla höyhenellä ja pienellä helmikoristeella (onko se itseasiassa silmukkamerkki?) trikoopalasta kuoriutui varsin salonkikelpoinen asuste. Kirkkaat höyhenet yhdistettynä näyttävään huulipunaan ja loimuavan  oranssiin Alina-huiviin saivat ihanan mammani oikein hehkumaan!

mamma_0591_pieni

Niin kiva kuin tuo turbaani onkin, niin sitä ei onneksi tarvitse enää käyttää kaljun peittämiseen, sillä nyt kun sytostaattihoitojen loppumisesta on jo reilut pari kuukautta on mammalle jo ehtinyt kasvaa ihan huikean ihana ja pehmeä tukka. Ja miten hiton hyvältä nuo superlyhyet hiukset äidillä näyttävätkään! Kumpa itselläkin olisi niin kauniin muotoinen pää ja kasvot että kestäisivät noin lyhyet hiukset. Olen ihan kade. 😀

Uuden kuontalon väristä ei oikein osannut vielä sanoa, että millaiseksi se muodostuu. Kuvassa hiukset näyttävät melko harmailta, mutta toisaalta joukossa oli tummempaakin ja myös hiekan ruskeaa. Jännityksellä siis odotellaan miltä se alkaa aikaa myöden näyttämään.

Eli kaikkien livenä esittämieni kehujen lisäksi vielä kerran suuri hurraa huuto mamman uusille karvoille, niin tukalle kuin ripsillekin. Huraa! Ja karvojen lisäksi iloiksemme erityisesti tietenkin siitä, että äidin hoidot, niin sytostaatit kuin sädehoidotkin ovat vihdoin ohi ja mammani saattoi taas alkaa terveeksi. Huraa! 🙂


Olen jo pidemmän aikaa kaivannut viikonloppureissuille sopivan kokoista siistiä nahkaista matkakassia, jonka hankkiakseen ei tarvitsisi jättää vuokraa maksamatta. Olin jo tullut siihen tulokseen, että suuri, nätti ja edullinen nahkakassi on yhtä harvinainen otus kuin yksisarvinen, mutta joskus sitä näköjään voi törmätä myös taruolentoihin.

matka_asu

Juurikin toiveideni kaltainen musta, yksinkertainen ja sopivalla ripauksella rockia maustettu reissuveska tuli vastaan niinkin yllätyksellisessä paikassa kuin Vero Modassa. Piecesin laukku on pehmeää ja mukavanoloista nahkaa metalliset vetoketjut riittävät oivasti sen koristuksiksi. Hintaa laukulla oli kokoonsa ja materiaalinsa nähden sopuisat n. 140 €, ei siis lähellekään vuokran verran. Onnekseni minulla oli vieläkin käyttämättä lähes viisikymppiä viime keväänä voittamastani lahjakortista, joten itselle jäi alle satanen maksettavaa.

Tiedän kyllä, että sijoittamalla kassiin hieman enemmän, olisin todennäköisesti saanut rahoilleni vastineeksi vielä jämäkämmän tuntoista ja paksumpaa nahkaa. Tämä laukku ei nimittäin rehellisesti sanottuna tunnu siltä, että uskaltaisin välttämättä kantaa siellä kymmeniä tiiliskiviä.  Ei laukku nyt heppoiselta ja heikoltakaan tunnu, en minä sitä olisi ostanut jos niin olisi, mutta olen tukevampiakin tavannut.  Mutta hintalappukin on sitten ollut toisenlainen.

Tulin kuitenkin laukkua tunnustellessani siihen tulokseen, että laatu ja kestävyys riittävät varmastikin siihen käyttöön mihin laukkua olen kaavaillut, eli toisinaan tapahtuville muutaman yön reissuille lähinnä vaatteiden ja kevyen kosmetiikan ronttaamiseen. Mikäli tarvitsen kaupunkilomalle mukaani tiiliskiviä, niin pakkaan ne suosiolla miehekkeen reppuun. 😀

weekendbag

Ensimmäinen reissumme ainakin sujui varsin hienosti ja uusi matkatoverini veti sisäänsä yllättävän suuren lastin tavaraa. Ulkonäön perusteella en ollut tajunnut laukkua ihan niin vetoisaksi.

Nyt voisi sitten ryhtyä pikkuhiljaa vapun viettoon. Päivä on kulunut herkkuja hankkiessa ja syödessä. Vapputorilta löydettiin ostoskassiimme mm. hollantilaisia maustettuja makkaroita ja juustoja, virolaisia homejuustoja ja kotimaisia sulhaspiirakoita ja tippaleipiä. Alkosta puolestaan napattiin mukaan miehelle valikoima erikoisoluita ja minulle luomusiideriä ja luomuvalkkaria.

Kauppareissu kruunattiin uuden juuri avatun jäätelöbaarin antimilla. Aah, mitä herkkuja ne olivatkaan. Iso Karhussa sijaitsevan Jätskibaari Vohveli kertoo valmistavansa jäätelönsä itse käsin ja pitkälti kotimaisista raaka-aineista ilman lisä- tai väriaineita. Jäätelö tarjoillaan paikanpäällä paistetuissa tuoreissa vohvelikupeissa.  Vohveli myy jäätelöitään myös mukaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!