Yritin alunperin kaivella niittihameen kaveriksi rakasta vihreää Amorphis-paitaani, mutta sitä ei aamun kiireessä löytynyt. En kuitenkaan osannut päästää irti niittihame + bändipaita-ajatuksestani, joten hipsin murun vaatekaapille. Sitä ei todellakaan tapahdu usein, sillä kovinkaan moni miehekkeeni vaatteista ei odellakaan mahdu minulle. Onnekseni kuitenkin tämän päivän tarpeisiin passeli Sid Viciousin kuvalla varustettu teeppari ylsi yläruhoni ympäri.  Sidin violetti ja tennareiden pinkki passasivat vallan mukavasti yhteen ja kumosivat jälleen kerran minun ”pukeudun vain mustaan” -valani.

290411_asuB

Olen sanonut tämän jo kymmeniä kertoja, mutta menköön jälleen, minä en voi lakata rakastamasta tuota nahkarotsiani. Nyt kahden vuoden yhteisen taipaleen jälkeen se alkaa vihdoin oikein todenteolla muotoutua päälle. Nahkan lumoavasta pehmeydestä kertonee jotakin esimerkiksi se, että viimeksi tavatessani toisen siskoistani hän ei päästänyt minua irti halausotteestaan, vaan jäi maanisesti hivelemään rotsiani hokien samalla, että ”nahkatakkiorgasmi ooh..”. 😀

Selasin tänään kalenteria ja huomasin kauhukseni, että viimeisestä kampaajakäynnistä on jo lähes kolme kuukautta! (niin kuin mä nyt olisin tarvinnut kalenteria asian toteamiseen.. asian tila näkyi kyllä peilistäkin.) Pääsiäislomalla onneksi siskontyttö hieman siisti lähes Jaromir-mittaan venähtänyttä takatukkaa ja epäsiistiä korvanpäällystä, joten pystyn ehkä elämään ensi torstaihin saakka jolloin pääsen taas Maikun tuoliin.

Nämä lopunajat ennen kampaamokäyntiä kuluvat aina jo ihan tappiomielialla ja luovuttaneena. Tänään ”kampaus” syntyi niin, että suihkun jälkeen kuivasin tukan pyyhkeellä asetellen sen samalla pois naamalta. sitten annoin sen kuivua takkukasana paikoilleen ja tuuttasin läjän lakkaa päälle. Kampaa, harjaa tai edes viispiikkiistä ei siis kertaakaan juoksutettu letin läpi. Ei paljoa jaksa enää tämän karvakasan takia vaivautua, kun karmivalta näyttää kuitenkin. Mutta viikon päästä toivottavasti taas mieluinen tukka.

Nyt olis muuten niin hemmetisti juttuja ihan kielenpäällä, vai pitäisikö sanoa sormienpäissä, mutta missä ihmeen välissä ne kaikki ehtii tänne purkamaan?


Pikainen shoppailuvinkki näin lähenevän vapun kunniaksi. gTie tarjoaa  -50% alennuksen valikoiduista tuotteista verkkoputiikissaan. Alennus koskee Mustan Listan tuotteita, jotka löydät verkkokaupan etusivulta. Tarjoukset voimassa vain tämän päivän ajan!

gtie

Esimerkiksi teräksen värinen versio minunkin kaulassa nähdystä dekolttiketjusta irtoaa hintaan 35 €! Pidemmistä ketjukasoista taas esim. Rokkirimpsa (ihana nimi!!) kustantaa nyt 60 €.

Itselläni himottaisi hieman tuota Rokkirimpsaa, mutta tuumailen tässä vielä muutaman tunnin, että joko mulla on tarpeeksi ketjukasoja. 😀 Muuten mulla onkin pullat aika hyvin jo uunissa, sillä muuttomyynnistä lunastin jo itselleni ihanan mustan Riekaleen, joka on nyt myöskin alessa, sekä pari muuta ihanuutta. Esittelen releet täälläkin jahka Poriin asti päätyvät. Tällä hetkellä ne kuulema matkaavat erään tyylikkään blogisisaren laukussa odottaen, että paketti muistuu mieleen yhtäaikaa kohdalle osuvan postin kanssa. 🙂

gTien verkkoputiikkiin pääset TÄSTÄ! Ja alennukset voimassa tosiaan vain tänään!


Elämässä joutuu aina välillä tekemään vaikeita päätöksiä joiden pähkäileminen on tehdä hulluksi. Vastauksen lukitseminen pelottaa, koska asian kanssa on elettävä tiiviisti pitkiäkin aikoja ja koko ajan arveluttaa josko nurkan takaa sittenkin kävelee vastaan jotain vielä parempaa kuin mitä jo valitsi.

Ja ei, minä en puhu nyt miehistä vaan silmälaseista.

lasit1

Sain ensimmäisen kerran lasit jo kuusi vuotta sitten, mutta en vaan koskaan tottunut kakkuloihin ja tunsin kehysten olevan koko ajan tiellä näkökentässäni. Loppujen lopuksi ne vaan hautautuivat lipaston laatikkoon ja hajataitosta huolimatta jatkoin elämääni ilman. Nyt päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkiuduin näöntarkastukseen aikomuksenani hankkia lasit joita myös oppisin käyttämään.

Näöntarkastuksessa kävi ilmi, että kovin kummoisia voimakkuuksia en edelleenkään tarvitse, mutta silmälaseista olisi ehdottomasti hyötyä haja- ja kaukotaiton kanssa. Pientä piilokarsastustakin kuulema oli havaittavissa, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Vaikka asia ei minua aktiivisesti vaivaakaan esimerkiksi päänsäryn muodossa, niin totuus on, että silmäni joutuvat näyttöpätetyöskentelyssä ja kuvaushommissa melkoiseen rasitukseen korjatessaan virheitä eikä asiaan ole iän myötä luvassa ainakaan helpotusta. Optikon mukaan en arvitse laseja kaikenaikaa, mutta etenkin lähityöskentelyssä niistä olisi suuresti apua.  Nyt siis ajattelin olla järkevä ja hankkia lasit ja todella käyttää niitä ainakin lukiessa ja tietokoneella työskennellessä.

lasit2

Mutta apuaaa! miten minä ikinä osaan valita ne joiden kanssa oikeasti halua olla. Vaikka en käyttäisikään laseja kokoaikaisesti, haluan saada sellaiset joiden kanssa pidän peilikuvastani.

Kovin monia kakkuloita en ole vielä ehtinyt edes sovitella, mutta näyttää vahvasti siltä, että joihinkin mustiin nörttilaeihin olisi kallistumassa. Vaikkakin yhdet huikeat kissalasitkin kiinnostavat. Mutta aion tehdä vielä lisätutkimuksia aiheesta. Pääsiäislomareissulla ehdin testailla muutamat lasit myös kotikonnuilla ja tykästyin ainakin näihin kuvissa näkyviin Ray Banin yksinkertaisiin kehyksiin.

Olisiko tällainen tyyli raadin mielestä aivan pöllö valinta? Lisää sovittelukuvia tulossa varmaan jahka taas saan aikaiseksi mennä testailemaan.