29.04.2011 Miehen vaatekaapilla
Yritin alunperin kaivella niittihameen kaveriksi rakasta vihreää Amorphis-paitaani, mutta sitä ei aamun kiireessä löytynyt. En kuitenkaan osannut päästää irti niittihame + bändipaita-ajatuksestani, joten hipsin murun vaatekaapille. Sitä ei todellakaan tapahdu usein, sillä kovinkaan moni miehekkeeni vaatteista ei odellakaan mahdu minulle. Onnekseni kuitenkin tämän päivän tarpeisiin passeli Sid Viciousin kuvalla varustettu teeppari ylsi yläruhoni ympäri. Sidin violetti ja tennareiden pinkki passasivat vallan mukavasti yhteen ja kumosivat jälleen kerran minun ”pukeudun vain mustaan” -valani.
Olen sanonut tämän jo kymmeniä kertoja, mutta menköön jälleen, minä en voi lakata rakastamasta tuota nahkarotsiani. Nyt kahden vuoden yhteisen taipaleen jälkeen se alkaa vihdoin oikein todenteolla muotoutua päälle. Nahkan lumoavasta pehmeydestä kertonee jotakin esimerkiksi se, että viimeksi tavatessani toisen siskoistani hän ei päästänyt minua irti halausotteestaan, vaan jäi maanisesti hivelemään rotsiani hokien samalla, että ”nahkatakkiorgasmi ooh..”. 😀
Selasin tänään kalenteria ja huomasin kauhukseni, että viimeisestä kampaajakäynnistä on jo lähes kolme kuukautta! (niin kuin mä nyt olisin tarvinnut kalenteria asian toteamiseen.. asian tila näkyi kyllä peilistäkin.) Pääsiäislomalla onneksi siskontyttö hieman siisti lähes Jaromir-mittaan venähtänyttä takatukkaa ja epäsiistiä korvanpäällystä, joten pystyn ehkä elämään ensi torstaihin saakka jolloin pääsen taas Maikun tuoliin.
Nämä lopunajat ennen kampaamokäyntiä kuluvat aina jo ihan tappiomielialla ja luovuttaneena. Tänään ”kampaus” syntyi niin, että suihkun jälkeen kuivasin tukan pyyhkeellä asetellen sen samalla pois naamalta. sitten annoin sen kuivua takkukasana paikoilleen ja tuuttasin läjän lakkaa päälle. Kampaa, harjaa tai edes viispiikkiistä ei siis kertaakaan juoksutettu letin läpi. Ei paljoa jaksa enää tämän karvakasan takia vaivautua, kun karmivalta näyttää kuitenkin. Mutta viikon päästä toivottavasti taas mieluinen tukka.
Nyt olis muuten niin hemmetisti juttuja ihan kielenpäällä, vai pitäisikö sanoa sormienpäissä, mutta missä ihmeen välissä ne kaikki ehtii tänne purkamaan?