Ja katso, parin todella paskan ja apean lähinnä sängyssä vietetyn päivän jälkeen hän nousi, veti päälle minihameen ja korkkarit ja suuntasi Yyteriin saakka syömään! Tukkaa ei tokikaan jaksanut pestä, mutta hampaat sentään. Sekään kun ei ole kaikkina päivinä itsestäänselvyys. 

Sellaiseen päivään, kun ei hampaitakaan jaksa pestä, verrattuna tämä tiistai oli todella menestys. Siitäkin huolimatta, että peiton alla vierähti lähes kolmeen saakka. Sen jälkeen nimittäin sain hoidettua muutamat työmeilit, tosiaan pukeuduttua ja lähdettyä kotoa ja vielä tehtyä yhden minua todella ilahduttaneen käsityö-/askartelukokeilun.

Mielessä jo hetken aikaa muhinut korvisidea nimittäin pääsi vihdoin testaukseen ja onnistui! Lopputulos ja ohjeet toteutukseen tulee ensi viikolla tänne blogiinkin.

hame – H&M+ / pusero – Joseph Ribkoff, Bombus (saatu) / kengät – Vagabond / laukku – H&M / korvikset – Lindex / aurinkolasit – Le Specs

Mietin jälleen kerran tuo farkkuhame päälläni, että onkohan toi helma nyt jo törkeen lyhyt, mutta näitä kuvia katsoessa totean, että hyvältä se näyttää. Kyllä voin kinttujani näytellä. Mutta kokemuksesta totean, että ei tuo hame päällä kannata pyörän selkään nousta.

Noin lyhyen helman kanssa ei kuitenkaan tuntunut hyvältä idealta laittaa mitään kovin paljastavaa kesätoppia. Ei vaikka lämpömittari näytti hellelukemia. Kun ihoa on näkyvillä korkealle reiteen saakka, tasapainottaa käsivarret peittävä pusero kokonaisuutta ja tekee olosta puetumman. Tykkäsin asusta kovasti!

Usein kuulee ihmisten pelkäävän, että nilkkaremmilliset kengät saavat jalat näyttämään lyhyemmiltä, mutta minä en kyllä allekirjoita lainkaan. Olen todella tykästynyt tämän mallisiin kenkiin ja sirot sandaalit nilkan kapeimpaan kohtaan osuvilla remmeillä ovat mielestäni todella kauniit ja jalkoja imartelevat.

Nämä Vagabondin kultakorkoiset sandaalit löytyivät viime viikolla kirppikseltä ilahduttavalla 4 € hinnalla. Ei voinut vastustaa!


-Kaupallinen yhteistyö SPR Kontin kanssa-

Punaisissa valoissa seisoessa se iski. Ajatus, että mitäpä jos pitkään etsimäni vitriinikaappi löytyisi just tänään tuolta Kontista, jonka ohi juuri ajoin. Katsoin kelloa, totesin aikaa olevan todella nopealle pyrähdykselle ja kävin kääntämässä auton ympäri.

En tiedä mikä maailmankaikkeuden kuiskaus se oli, mutta siellä Kontissa se minua heti oven lähellä todellakin odotti, juuri haaveideni mukainen 60-luvun lasivitriini. Sopivan kokoinen siihen paikkaan mihin se oli kotona ajateltu, kaikin puolin hyvässä kunnossa ja hintakin ilahdutti. Kaupat tuli välittömästi!

Samanlaista onnistumisen fiilistä pitkän kärsivällisen odotuksen jälkeen ei todellakaan tavoita uusia huonekaluja katalogista tilaamalla. 

Vaikka toki uutena hankittujakin huonekaluja kotoani löytyy, niin rakkaimmat ovat kyllä juurikin käytettynä löytyneitä aarteita menneiltä vuosikymmeniltä. Ei siis kumma, että hurmaannuin välittömästi astuessani sisään Porin Asuntomessujen kohteeseen nro 19, eli Villa Karhuun.

Porin Kaupungin ja Punaisen Ristin Kontin yhteistyönä toteuttama 4h+k messukohde on nimittäin kokonaan sisustettu Kontti-tavaratalojen valikoimista löytyneillä kierratyshuonekaluilla, -tekstiileillä ja -tavaroilla. Sisustuksen on suunnitellut porilaislähtöinen Frida Steiner. 

Ja voi kuulkaa, että lopputulos onkin hurmaavan värikäs, boheemi ja kodikas! Olisin heti ensinäkemältä kelpuuttanut vaikka mitä huonekaluja omaan kotiini. Etenkin yllä olevan kuvan tuolin ja sarjapöydän.

Näyttävä ryijy värikkään maton päällä on kaunis ja yllättävä yhdistelmä

Villa Karhun sisustusta katsellessa silmä osuu välillä myös sellaisiin esineisiin, jotka eivät omaa silmää hivele, mutta muiden tavaroiden kanssa yhdessä ne muodostavatkin todella toimivan kokonaisuuden. Esimerkiksi lasisen sohvapöydän ohittaisin liikkeessä välittömästi ajatellen, että ei ole minun makuun, mutta tässä kokonaisuudessa pidän siitä todella paljon.

Yllätyksiä ja inspiraatiota, sitä tämä kerroksellinen kierrätyssisustus todellakin tarjoaa. Ja rohkeaa värien yhdistelyä! Alkoi heti kutkuttaa lähteä Konttiin katselemaan kalusteita hieman uusin silmin.

Villa Karhu on sisustettu kuvitteelliselle paluumuuttajaperheelle, johon kuuluu isä, äiti ja teini-ikäinen poika. Pojan huoneessa sininen saa vastaparikseen keltaista ja oranssia. Retrofiilistä rauhoittaa lämpimän ruskea puu.

Kävin kuvaamassa talolla vain muutama päivä ennen messuja, ja siellä Frida vielä täyttä häkää vaihteli lamppuja ja tauluja. Näissäkään kuvissa ei siis näy vielä kaikki lopulliset valinnat.

Kierrätystavaroilla sisustaminen kysyy kärsivällisyyttä ja aktiivisuutta. Mielikuvien mukaista huonekalua voi joutua etsiskelemään pitkäänkin ja myymälöitä on jaksettava koluta ahkerasti, sillä tavarat vaihtuvat usein. Asuntomessukohteen tuli kuitenkin olla valmiina tiettynä päivänä, joten löytämisen ilon lisäksi projektiin mahtui Fridan mukaan myös monia jännityksen hetkiä. 

Vielä viikkoa ennen messuja kaikkiin Suomen 12 Kontti-tavarataloon lähti etsintäkuulutus tietyn kokoisesta Lundian kirjahyllyn pätkästä. Ja kyllä, puuttuva palanen löytyi kuin löytyikin!

Kulturellin perheen kirjatkin on valittu tarkoin. 

Vaikka Villa Karhun sisustuksessa haluttiin välttää liika tuunaaminen, niin muutama huonekalu koki silti Fridan käsissä pienen muodonmuutoksen. Mm. työhuoneen jykevä pöytä sai uuden tummemman värin. 

Paluumuuttajaperheelle sopii hienosti tapetiksi kotiseuturakkautta julistava kartta, joka on toteutettu Alvar Carton ja Tapetit.fi:n yhteistyönä.

Villa Karhu on mielestäni huikea esimerkki siitä kuinka monipuolisesti kierrätystavaroilla on mahdollista sisustaa. Rohkea tyylien ja aikakausien yhdistely muistuttaa siitä, että sisustuksessa ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä yhteneväistä tyyliä. Persoonalliset ratkaisut tuovat usein juuri sitä kodikkuuden tuntua. 

Itselleni iski ihan hirmuinen sisustuskuume jo tämän yhden messukohteen nähtyäni. Katsotaan mihin asteisiin se nousee, kun käyn kiertämässä lisää taloja. Mutta nyt siis pitäisi muodostaa päässään jonkinlainen visio omasta unelmasisustuksesta, jotta tietäisi mitä alkaa metsästämään. Muuten tässä käy niin, että koti on pian täynnä ties mitä kierrätettyjä löytöjä ja aarteita. Vierashuoneessani kun on tälläkin hetkellä säilössä yksi ylimääräinen sohva, joka pitäisi käydä viemässä Konttiin jonkun muun löydettäväksi.

Jos olet tulossa seuraavan kuukauden aikana Poriin, niin Villa Karhuun pääset tutustumaan Asuntomessuilla 6.7.-5.8. Kohdenumero 19. Osoite Teroittajankatu 4.

Asuntomessujen tapahtuma-alueella on myös Kontin pop up -myymälä, josta löytää nimenomaan messuja varten kevään aikana kerättyä sisustustavaraa. 

Mikäli jokin Villa Karhun huonekaluista on juuri sitä mitä olet omaan kotiisi etsinyt, niin tuotteita on mahdollista huutaa itselleen huutokaupat.com -sivustolla. Pientavarat puolestaan menevät messujen päätyttyä myyntiin Porin Konttiin.

Miltä näytti? Hankitko itse sisustuksesi mieluummin uutena vai oletko vanhojen tavaroiden metsästäjä? 


Asioita, joita sitä aina talven pimeyden vallitessa ympärillä, kuvittelee tekevänsä ja kokevansa, kun kesä viimein koittaa:

– Piknikit puistossa lämpiminä kesäiltoina ystävien kanssa

– Parvekkeelle katetut aamiaiset auringossa

– Yöllinen uimareissu pimenevässä loppukesän illassa

– Laiska päivä uimarannalla kepeää romaania lueskellen

– Ihana päivä festareilla loistavista keikoista nauttien

– Voi kun pääsis veneilemään!

– Koko illan kestävä terassikierros hyvällä porukalla

– Jäätelöä ja vielä lisää jäätelöä

– Joku kesäreissu. Jos ei töiltä kauemmas ehdi, niin edes Tallinnaan.

– Mökkielämää edes yhden yön verran ja löylyt kunnon saunassa

kuvia aurinkoisemmilta kesiltä

Arvatkaa olenko tehnyt mitään noista? Yhden irtojäätelöpallon olen syönyt. Siinäpä se.

Suunnitelmissa oli tälle viikonlopulle reissu Amorphista katsomaan Lohjalle, mutta peruin senkin. Ahdisti liikaa ajatus ihmispaljoudesta. Ajatus lempibändin näkemisestäkään ei jaksanut yhtään ilahduttaa ja innostaa, joten tuntui turvallisemmalta jäädä kotiin. Siitäkin huolimatta, että tiedän miten tärkeää mielialan kannalta olisi kaikesta huolimatta koittaa tehdä asioita ja nähdä ihmisiä.

Että tällaista tää elämä just nyt on, nukkumista, lukemista ja pakollisten hommien vastahakoista hoitamista. Oman raskaan pään kanssa lähes tauottoman keskustelun käymistä. Eilen siskon perheen vierailu pisti sen verran liikkeelle, että käytiin herkullisella brunssilla ja kiertämässä muutama asuntomessukohde. Illan Alias-pelailut pisti jopa hieman naurattamaan ja Tirppa-koiran silittely tuntui rauhoittavalta. Monella mittapuulla siis aika hyvä päivä.

Mä yritän päästä nyt yli siitäkin mieltä kalvavasta ajatuksesta, että bloggaajana mun pitäisi pystyä koko ajan tuottamaan vain iloista ja inspiroivaa sisältöä kanaviini. Koitan ajatella tämän niin päin, että on vaan hyvä puhua tästäkin todellisuudesta. Masentuneen todellisuudesta. Jospa siitä on jollekin lohtua. Tai jospa se omalta osaltaan olisi lisäämässä ymmärrystä siihen, että tää on todella yleistä ja ns. tavallista. 

Mut kyllä sekin kesä taas tulee, kun toteutan edellä olevan listan!