Epätoivoisen kaupoissa ravaamisen sijaan, olen teettänyt lähes kaikki elämäni tärkeimpien tilanteiden asut ompelijalla. Suunnittelin itse mm. vanhojenpäiväpukuni, nahkaisen yo-asuni sekä mekon parhaan ystäväni häihin missä toimin kaasona. Niinpä myöskin tulevia häitä varten omien ideoiden ja opelijan yhdistäminen tuntuu ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta.

Löysin arkistojeni kätköistä kuvia vielä yhdestä todella tärkeätä virstanpylvästä varten teetetystä luomuksesta.

7v_mekko2

IMG_0762_1

Joulukuun 6. vuonna 1988 oli tärkeä päivä, koska silloin minä vihdoin täytin 7-vuotta. Se oli suunnattoman suuri juttu silläoli todella tympeää olla koulun aloittanut 6-vuotias, kun lähes kaikki luokkakaverit olivat jo oikeasti koululaisen iässä. Suuret olivat myös juhlat ainakin kotoa löytyneistä kuvista päätellen. Ainakin 15 mukulaa, jos en ihan väärin muista.

Ryhmäkuvissa minä istun oikeutetusti keskellä prinsessan tavoin persikkaunelmassani säteillen ja harvallaa hammasrivistölläni hymyillen. Tukka oli mallia polkka, mutta pentukarvaksi kutsuttu takatakku ei ollut vieläkään selvinnyt, ei vaikka olin jo iso tyttö.

Juhlissa tarjoiltiin perinteiden mukaisesti liikaa sokeria muodossa jos toisessakin ja se näkyi menossa. Vieraat olivat pukeutuneet juhlakalua huomattavasti hillitymmin ja huokailivat ihastuksesta nähdessään upean mekkoni ja siihen kuuluneen päähineen. Oli ihanaa tuntea olevensa ihan kuin oikea prinsessa!

IMG_0760_1

7v_mekko1

Mekon värin olin päättänyt itse, mutta muuten ompelijalle oli annettu vapaat kädet prinsessamekon toteutukseen. Ja upeahan siitä tuli, ainakin 80-luvun lopun mittapuulla. Tästä upeudesta ei Dynastian meininkiä uupunut! Satiinin kiilto, kellohelma, puhvihihat, ruusut, tyllikoristeinen päähine, kaikki löytyy. (tuo helmin, kukkasin ja tyllein koristeltu härpäke joka tuossa roikkuu, on tosiaan se hiusklipsulla kiinnitettävä päähine, ei mikään omituinen kasa mekon etumuksessa). Ei tosiaan puuttunut härpäkettä ja yksityiskohtia.

Ehkä tuolla mekolla on jotain tekemistä sen kanssa, että en kaipaa häihini mitään kuorrutettua prinsessaunelmaa, olenhan jo kerran saanut pukeutua oikeaan prinsessa-asuun. 🙂


Seitsemän ja puolen euron hinnalla uskaltaa ostaa jotain sellaistakin mistä ei ole ihan varma, että tykkääkö ja näyttääkö hyvältä vai ei. Lindexin -70% -rekistä tarttui matkaan musta epämääräisen mittainen hame,  joka tänään todisti kyllä jo mukavuutensa, mutta ei vielä muuta.

240111-Asu-2

240111-Asu-1

Olen nähnyt viime aikoina useammankin ihmisen, joka on onnistunut pukeutumaan tuollaiseen pohjepituiseen hameeseen varsin tyylikkäästi, mutta se ovat olleet huomattavasti itseäni kapoisempia ja keveämpiä yksilöitä.Itse en ole koskaan ikinä milloinkaan ennen vetänyt päälleni tällaista ”mummomittaa”, vaan olen luottanut miniin ja selkeään polvimittaan.

Jostain kulmasta katsottuna hame mielestäni lyhentää ja leventää minua, mutta jostain toisesta kulmasta taas jopa päinvastoin. Yläosan pituudella tuntuu olevan normaaliakin suurempi merkitys sen suhteen miltä kropan mittasuhteet oikein näyttävät. Tämän päiväinen neule ei ehkä ollut se kaikista paras valinta.

Vaikka pieni epävarmuus mieltä jäytääkin, niin en aio jättää hamosta vielä kaapin perälle. Harjoitukset jatkukoon.


Opiskelujani ja työtäni koskien sateli sellainen määrä kysymyksiä, että päätin jakaa niitä osiin ja postata aiheesta siis useamman kerran. Aloitin tänään kirjoittelemalla tuosta ajasta ennen oppisopimushommiani, eli AMK-opinnoistani ja siitä miten ne johtivat nykyisiin opintoihini ja työhön. Kuvituksena valokuvia AMK-opintojeni ajalta koulusta ja työharjoittelujaksolta.

Mitä kouluja/opintosysteemejä olet nyt siis käynyt?

Opiskelin lukion jälkeen viestintää Satakunnan AMK:ssa Porissa (aloitusvuosi 2001) ja valmistuin sieltä medianomiksi joulukuussa 2007, opintojen hieman venähdettyä töiden ym. vuoksi. Ja sen jälkeen olen opiskellut oppisopimuksella valokuvausta. (tästä lisää myöhemmin)

Veera Monitorissa

Mihin suuntauduit medianomikoulutuksessa?

Minun aikanani koulussamme ei ollut mahdollista valita selkeää suuntautumisvaihtoehtoa, vaan opiskelimme sillisalaattina sitä sun tätä kuten tv-tuotantoa, graafista suunnittelua, kuvankäsittelyä jne.

Veeraa Ahdistaa

Mitenvalitsit SAMK:in opiskelupaikaksesi?

Kirjoitettuani ylioppilaaksi vuonna 2000, en halunnut lähteä opiskelemaan vielä seuraavana syksynä, vaan halusin pitää välivuoden työskennellen kotipaikkakunnalla. Tiesin kuitenkin haluavani opiskelmaan viestintää ja koska hakeminen oli pakollista, niin paiskasin paperit menemään sellaisiin oppilaitoksiin, joihin ei vaadittu ennakkotehtäviä.

Pääsin peruutuspaikalla pääsykokeisiin ja niiden mentyä hyvin sain opiskelulupaikan. Ilmoittauduin ensimmäiseksi vuodeksi poissaolevaksi ja ajattelin hakea seuraavana keväänä jonnekin muulle paikkakunnalle. Talven aikana kuitenkin ajattelin asiaa tarkemmin ja päätin mennä Poriin, sillä en ennakolta tuntenut täältä ketään. Ajattelin, että olisi mukava muuttaa kaupunkiin, jossa ei ole valmiiksi tuttuja. Eli osittain sattumankauppana valikoitui tuo opiskelupaikka.

Niina Silhuetti

Mitä hyvää ja huonoa ko. koulutuksessa oli?

Tämä on vähän hankala kysymys.. Koska viestinnän opetus alkoi Porissa vasta vuotta ennen kuin itse aloitin, oli opetusohjelma vielä melko sekava mistä johtuen se muuttui lähes vuosittain ja tehden opintojen suunnittelusta hieman hankalaa. Opiskeluaikojani siis leimasi sellainen sekavuuden ja epävarmuuden tunne. Se oli huonoa.

Hyvää oli puolestaan käytännön läheisyys ja se, että montakaan tenttikirjaa ei tarvinnut vuosien aikana avata. Minä olen nimittäin äärimmäisen huono pänttäämään mitään teoriaopuksia. Kurssit siis olivat pääasiassa oikeata tekemistä. Opetuksen monipuolisuuden vuoksi opin perustaidot monesta asiasta. Se on toisaalta myös huono juttu, kun osaa kaikkea vähän, ei tosiasiassa osaa mitän kunnolla.

Mahtavaa opinnoissa oli myös omalle kohdalle sattunut todella ahkera ja luova luokka, jonka kanssa toteutettiiin paljon mieleenjääneitä projekteja.

Tatu lähetyksessä

Missä suoritit harjoittelut?

Hain kahta harjoittelupaikkaa ja koska sain molemmat, tein muutaman kuukauden enemmän harjoittelua kuin useimmat muut. Olin ensin syksyn Helsingissä eräässä tv-tuotantoyhtiössä, jossa osallistuin mm. Suoraa Huutoa ja Ruben & Joonas –ohjelmien tekoon.

Kevät lukukauden puolestaan olin Kajaanissa eräässä mainostoimistossa työskennellen lähinnä painotuotteiden parissa.

Veera, koivuniemi ja tatu

Miten päädyit oppisopimuskoulutukseen?

Kun AMK-opinnot alkoivat olla loppusuoralla, tuli paniikki, että mistä sitä hankkisi itselleen työpaikan. Omat mahdollisuudet työmarkkinoilla eivät tuntuneet kauhean vahvoilta, kun selkeää erityisosaamista ei ollut.

Olin jo useamman vuoden työskennellyt kesät ja muutenkin opintojen ohessa valokuvausliikkeessa ja päässyt siellä myös kuvaamaan esim. lapsi-, rippi- ja yo-kuvauksia. Myös kuvankäsittely oli kuulunut työhöni kameroiden myynnin ja kuvanvalmistuksen ohella.

Valokuvaus oli ollut rakas harrastukseni jo lukioajoista lähtien, joten se oli ehkä ainoa ala,jolle kuvittelin minulla olevan edes jonkinmoisia saumoja. Olin jo hetken aikaa haaveillut valokuvauksen opiskelemisesta oppisopimuksella ja ryhdyin tuumasta toimeen muutamaa kuukautta ennen valmistumistani ottamalla yhteyttä studioon joka minua kiinnosti.

198-9878_IMG

Valokuvasitko paljon ennen VVI opiskeluja?

Olin kuvannut harrastuksena n. 10 vuotta ja yhden kesän ehdin tehdä studiokuvausta työn puolesta. Vapaa-ajalla kuvailin kähinnä bändien keikkoja ja oman lähipiirin tarpeisiin rippikuvia ja perhejuhlia. Työ vaokuvausliikkeessä oli hyödyllinen siinä suhteessa, että kaiken maailman kamerat, objektiivit ja lisävarusteet olivat tulleet tutuiksi. Myös kuvankäsittelyä olin tehnyt jo useamman vuoden ajan niin töissä kuin koulussakin (AMK:ssa). Ala oli siis monella tavoin jo melko tuttu ennen kuin aloitin oppisopimuskoulutuksen ja samalla työt valokuvaajana.

198-9846_IMG

Miten sait hankittua itsellesi sen oppisopimustyöpaikan?

Otin vaan suoraan yhteyttä yhteen studioon täällä Porissa. Olisin varmasti voinut saada oppisopimuspaikan myös siitä firmasta, jossa työskentelin AMK-opintojeni ajan, mutta välineistön ja tilojen puolesta kaipasin parempia puitteita, joten hain muualle.

Firma johon hain ei ollut etsimässä varsinaisesti uutta työntekijää, mutta käskivät kuitenkin lähettää hakemuksen. Kerroin avoimessa hakemuksessa taidoistani, työhistoriastani ja tavoitteistani ja liitin oheen kuvanäytteitä studiotöistäni. Hakemukseen ei kuulunut vastausta joten soittelin perään reilun kuukauden päästä ja silloin minua pyydettiin haastatteluun. Ja niin minä sitten vain sain paikan. Kuitenkin sillä varauksella, että  firma saisi palkkatukea minua varten.

Palkkatuen saamista varten minun piti olla työtön työnhakija ja sitä varten minun piti ehtiä valmistua ennen kuin uusi vuosikurssi VVI:llä alkaisi. Hakkasin sitten AMK-opinnäyteyöni paniikissa loppuun muutaman viikon aikana, jotta sain paperit ulos joulukuussa.

Sitten olin työtön työnhakija ennen tammikuussa alkanutta koulutusta ja työkkäri myönsi firmalle vuoden ajaksi palkkatukea minun palkkaamistani varten hakuperusteiden täytyttyä. Oppisopimuskoulutuksen voitiin katsoa paranatavan tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiakin.

Ja kun palkkatuki varmistui, ja oln ottanut yhteyttä VVI:lle, että passaahan tuleva työpaikkani oppisopimuspaikaksi ja onhan heillä ryhmässä tilaa, saatoimme allekirjoittaa oppisopimuspaperit ja minä aloitin työn ja opiskelun.

Veera apina

Tässä siis ensin hieman taustaa. Jatkan lähipäivinä oppisopimuskuvioiden anatomiasta ja opiskelusta VVI:ssa. Tarkentavia kysymyksiä saa tietenkin esittää, vastailen niihin joko kommenttiboksissa tai seuraavissa osissa.