Kuten jo biker-bootseja hääkoltun kanssa esitelleestä postauksesta kävi ilmi, niin kävin viime sunnuntaina pyörähtämässä Helsingin Wanhassa Satamassa järjestetyillä häämessuilla. Minua kiinnosti lähinnä valokuvaajien osastot ihan ”vakoilumielessä” ja käytinkin aikani suurimmaksi osaksi kuvien tuijotteluun, mutta ehti siinä parissa tunnissa saamaan ihan riittävän annoksen sitä muutakin hössötystä.

Se on kyllä oikeasti pelottava paikka, kun saman katon alle on koottu kaikki mahdollinen hääkrääsä ja mitä omituisimmat palvelut joita ilman prinsessapäivä ei ole täydellinen. Eräälläkin osastolla nainen kaupitteli innoissaan jotain ihme ”alueellisia rasvanpoistohoitoja” ja sitten heti perään ”kivoja raakasuklaantekokursseja vaikka polttaripäiväksi”. Mä en lämmennyt kumpaisellekaan. Ja sitäpaitsi, olenko mä ainoa jonka mielestä nuo kyseiset palvelut ei jotenkin oikein sovi saman yrityksen toimintaan?

Jonkun askartelupaskartelu-osaston ohitse mennessäni puolestaan nainen tuli kyselemään pirteästi, että ”jokos ne on askartelusuunnitelmat kunnossa?”, johon vastasin vielä häntäkin iloisemmin, että ”kyllä on täydellisen kunnossa, mä en nimittäin askartele!”. En ainakaan mitään tyllikoristeisia hääkarkkinyssyköitä joista löytyy aforismeja, sen voin vannoa.

Mä en myöskään kiinnostunut häiden järjestämisestä SeaLifessa, vaikka se merirosvohenkisesti pukeutuneen esittelijän mielestä onkin todella tunnelmallinen ja mielenkiintoinen juhlienpitopaikka. Ihan varmasti joo, siinähän oliskin tunnelmaa, kun morsian tärisisi koko ajan inhosta, kaiken maailman ällöttävien eväkkäiden uiskennellessa lasin takana.

Minun mielenkiintoani ei onnistunut herättämään myöskään yksikään esillä ollut pukuja tarjoava yritys, mutta sempä minä jo tiesinkin. Minä nimittäin en ole etsimässä itselleni hääpuvun nimellä myytävää leninkiä vaan oman tyylistä mekkoa jota sitten sattumoisin voin pitää häissäni.

Lähtökohta omalle puvulleni on, että se ei tule olemaan valkoinen eikä pitkä. Siitä vinkkelistä katsottuna häämuotinäytöksellä ei ollut minulle niitä bikereita enempää annettavana, mutta yleisestä mielenkiinnosta seurasin sitä hetken verran. Tässä muutamia otteita catwalkilta.

haamessut-06

Olenko mä ainoa, jolle tulee tosta mieleen Dynastia? Näin viime viikolla Heather Locklearin ja Tommy Leen hääkuvan vuodelta 1986 ja mekon malli ei tuosta paljoa eronnut, mitä nyt vuonna -86 tuohon yhdistettiin vielä pitkät hansikasviritykset. 😀

haamessut-05

Tämä puku on kiva valinta, jos on huono naama- ja tukkapäivä. Toi megalomaaninen ruusuke tuossa olkapäällä kun siirtää näppärästi huomion itseensä.

haamessut-04

Hääpuvuista käytetään usein nimitystä kermakakku ja voisin kuvitella, että nimitys on lähtenyt esim. tästä puvusta. Hieman kyllä kritisoin nimitystä, sillä sanoisin kermakakun olevan oikeasti kyllä makeampi.

haamessut-03

Tästä tulee mieleen ainoastaa Martina Aitolehti ja se ei ole hyvä merkki se.

haamessut-02

Tätä pukua suosittelisin erityisesti kanalan omistajan tyttärelle hänen astellessaan avioon. Höyhenet kertoo kivasti omista juurista ja kunniottaa morsiamen sulhaselle luovuttavan isän elämäntyöstä.

haamessut-07

Olen yleensä sitä mieltä, että kunnon puku tekee lähes miehestä kuin miehestä komeamman, mutta mä en tarkoittanut sillä tuollaista Hugh Hefnerin tyyliin kiiltelevää aamutakkikankaista pukua. Mutta muuten noi oli kyllä näytöksen parasta antia siltä osin mitä minä ehdin näkemään.

Kun nyt sitten luettelin monta sellaista asiaa joista en messuilla kiinnostunut, niin kerrotaanpa sitten loppuun vielä ne joista kiinnostuin:

  • hiton hyvä Nveyn peiteaine, jolla meikkaaja Ville loihti mun uskomattoman törkeän kokoisen finnin piiloon. Ostin tökötin heti.
  • Lapponia Korujen osasto, jossa esittelijänainen jaksoi keskustella kanssani pitkät pätkät mm. siitä miten avaruushopeani kannattaisi puhdistaa. Ihastelin myös hieman sormuksia ja kävi ilmi, ettei Lapinkihla maksa läheskään niin paljon kuin minä luulin. Höh.
  • Hotelli Presidentin antama kutsu hääkakkujen maisteluun, mutta harmikseni en mitenkään satu olemaan silloin Helsingissä. En innostunut siksi, että kyseessä on hääkakut, vaan ihan vaan kakkumaistelu ylipäätään olisi ollut taivas.

Että siinäpä ne kiinnostavat jutut sitten olikin. Mutta naurua ja ihmetyksen aiheita tapahtuma kyllä tarjoili. Ihan mielenkiintoinen reissu siis.

Tuosta kakkuasiasta muuten tuli vielä mieleeni, että pakko jakaa teillekin viime viikonlopun kuolematon aforismi, jonka päästin suustani Bulevardin Kahvisalongissa kakunpala (tai oikeastaan kaksi) nenäni edessä. Se kuului näin: ”Ei ole naista luotu elämään ilman kakkua!” Ei ole, ei ja senpä vuoksi taidankin lähteä johonkin nautiskelemaan palan kakkua!


Minulle on tullut viime kuukausina sekä kommenttiboksiin, että suoraan sähköpostiin kyselyitä opiskeluani ja työtäni koskien. Monia lukijoita tuntuu kiinnostavan niin valokuvaajan ammatti kuin siihen kouluttautuminenkin. Olenkin ajatellut, että voisin kirjoittaa jonkinmoisen postauksen missä kertoilisin hieman tuosta oppisopimuskuviosta, ja omista opinnoistani.

Jotta kiinnostuneet saisivat vastauksia mahdollisimman hyvin juuri mieltänsä askarruttaviin kysymyksiin olisi mukava jos esittäisitte niitä tämän postauksen kommenttiboksiin. Vastaan mieluummin eksakteihin kysymyksiin kuin alan kirjoittaa kilometrin mittaista ympäripyöreää sepustusta.

veera-14

Eli, jos sinua siis kiinnostaa kysyä jotakin esim. seuraavista asioista: valokuvaajaksi opiskelu oppisopimuksella, oppisopimuspaikan työpaikan hakeminen, VVI (koulu jossa opiskelen), työni valokuvaajana ym. tähän aihealueeseen liittyvä, niin pistä kysymyksiä tulemaan.

Vastailen sitten niihin jotka tuntuvat omassa tilanteessani luonnollisimmilta ja joista osaan kertoa jotain yleisesti hyödyllistä.

Kysymyksiä voi esittää ainakin tämän viikon sunnuntaihin (23.1.) saakka. Jotta ehtisin tekemään postauksen kenties jo viikonloppuna, niin aikaa kysymyksille on sittenkin vain perjantai-iltaan saakka!


Viime perjantaiset Indiedaysin 1-vuotissynttärit oli kyllä kaikin puolin mukavat kekkerit. Pari sellaista tyyppiä joita toivoin näkeväni, ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta muuten paikalla oli kyllä suurenmoinen  joukko bloggailun kautta saatuja ystäviä ja tuttavia. On se vaan jännä miten läheisiä ystäviä sellaisistakin ihmisistä muodostuu joiden kanssa ei kuitenkaan näe muuten kuin silloin tällöin erilaisissa blogitapahtumissa.

salla_meikkaa

Kaunis huonetoverini Sallukka peilaa ja kuvaa peilikuvaansa ja minä kuvaan kun salla peilaa ja kuvaa peilikuvaansa. Perushommia.

id1v_8

Mikähän on vetänyt yleensä niin hymyilevän Moksun turvan tuollaiselle rullalle vaikka nenän edessä on herkullinen frozen mojito?

id1v_7

Shampanja kohottaa juhlamieltä kummasti! Eikä ollut huonoja juomia nuo Hennessy-drinkitkään. Mä en ole koskaan pitänyt konjakista, mutta en ollutkaan koskaan tajunnut, että siitäkin saa maukkaita drinkkejä erilaisilla blisseillä. Nyt menikin sitten konjakkipullo ostoslistalle, sen verran hyvältä se mastui niin ginger alen, omenamehun kuin karpalomehunkin kanssa. Kävin tänään vilkuilemassa Hennessyn sivuilla ja sieltä löytyi vielä monta mielenkiintoista drinkkivinkkiä lisää.

Muutenkin oli kemuissa tarjoilut kohdallaan tarjoilijoiden kierrellessä ojentelemassa niin suolaisia kuin makeitakin coctailpaloja. Jos en ollut tajunnut miten hyvin konjakki ja ginger ale sopii yhteen, niin en ollut tajunnut samaa asiaa myöskään vaahtokarkeista ja vihreistä kuulista! Nyt on seuraavien omien kekkereiden tarjoilut selvillä. 😀

id1v_6

Mun mielestä illan parhaat asut löytyivät ehdottomasti Matilta ja hänen seuralaiseltaan (+ itseltäni, hei tietenkin!), sillä olimme kaikki pukeutuneet samanhenkisesti mustiin liehuviin ja roikkuviin asioihin. Taisinkin ihan jokusen kerran hiplailla ihastuneena mm. tuota mainiota hupullista paitaa joka oli kuulema hankittu Berliinin Henkkamaukasta. Ei meidän Hooämmässä vaan oo koskaan mitään noin kivaa. Nih. On se väärin.

ID_1v_mina_jonna

Tuo pikkasen överillä teholla päin pläsiä paiskattu salama on kyllä siitä kiva juttu, että se taikoo kätevvästi piiloon ihon pikku virheet ja sen lisäksi se kaivaa nuo jo ennestään melko hallitsevan oloiset minnihiiri-poskipäät entistä paremmin esille. Onneksi en tästä kuvasta päätellen ole yksin poskieni kanssa,vaan Jonnalla on samanmoiset!

id1v_5

id1v_4

Koska illan musiikkiannista ei ole minkäänlaisia muistikuvia, niin kai se sitten tarkoittaa sitä että se ei ollut ihan superpaskaa, mutta ei varmaan mitään minua suuresti positiivisesti hetkauttanutkaan. Mutta tollaneen pörröpää DJ kuin Axl Smith soittaakin varmaan just sellasta viileen coolia musiikkia josta minä kehäkolmosen ulkopuolelta tullut juntti en mitään tajua. Minä kuuntelen vaan kunnon rytinää. Nih.

id1v_3

Minä en suinkaan ollut ainoa, joka luotti Youth Vs. Futuren näpsäköihin ja nätteihin sulkiin, vaan niitä roikkui myös tyylikkään ja aina yhtä iloisen Teemun kaulassa ja jo tuolla ylempänä nähdyn Sallan kaulassa.

id1v_1

Nadja kuuluu ehdottomasti siihen ihmisryhmään jotka onnistuvat aina ja ihan kaikkialla näyttämään hurmaavilta ja säteileviltä. Tämä kuva onkin tuon superhymyn ihan mun lemppari koko illalta. Harmi, että mun ”pyöräytys”-kuvan vuoksi Nadjan upeasta  sulkakoristeisesta pikkuhatusta ei saa juurikaan tässä kuvassa selvää, mutta pitäne esitellä jossain vaiheessa oma samantyylinen Manchester-hankintani jossain vaiheessa. Vielä kun kyseinen päähine passais joskus minun päähäni edes puoliksi niin hyvin kuin tälle neitoselle, niin olis kiva.

Loppuun vielä pikkaisen reaaliaikaisia kuulumisia. Arvatkaas mitä tein tänään? Allekirjoitin uudet oppisopimuspaperit! Päätin siis pitkän pohdinnan jälkeen jatkaa opintojani heti putkeen ja aloitan siis valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamisen heti tuossa ensi viikolla. Että se siitä ”huh, vihdoin se karmea koulustressi on ohi!”-olosta. Ehtihän sitä kestääkin jo kokonaisen kuukauden. 🙂