Kermakakkuja

Kuten jo biker-bootseja hääkoltun kanssa esitelleestä postauksesta kävi ilmi, niin kävin viime sunnuntaina pyörähtämässä Helsingin Wanhassa Satamassa järjestetyillä häämessuilla. Minua kiinnosti lähinnä valokuvaajien osastot ihan ”vakoilumielessä” ja käytinkin aikani suurimmaksi osaksi kuvien tuijotteluun, mutta ehti siinä parissa tunnissa saamaan ihan riittävän annoksen sitä muutakin hössötystä.

Se on kyllä oikeasti pelottava paikka, kun saman katon alle on koottu kaikki mahdollinen hääkrääsä ja mitä omituisimmat palvelut joita ilman prinsessapäivä ei ole täydellinen. Eräälläkin osastolla nainen kaupitteli innoissaan jotain ihme ”alueellisia rasvanpoistohoitoja” ja sitten heti perään ”kivoja raakasuklaantekokursseja vaikka polttaripäiväksi”. Mä en lämmennyt kumpaisellekaan. Ja sitäpaitsi, olenko mä ainoa jonka mielestä nuo kyseiset palvelut ei jotenkin oikein sovi saman yrityksen toimintaan?

Jonkun askartelupaskartelu-osaston ohitse mennessäni puolestaan nainen tuli kyselemään pirteästi, että ”jokos ne on askartelusuunnitelmat kunnossa?”, johon vastasin vielä häntäkin iloisemmin, että ”kyllä on täydellisen kunnossa, mä en nimittäin askartele!”. En ainakaan mitään tyllikoristeisia hääkarkkinyssyköitä joista löytyy aforismeja, sen voin vannoa.

Mä en myöskään kiinnostunut häiden järjestämisestä SeaLifessa, vaikka se merirosvohenkisesti pukeutuneen esittelijän mielestä onkin todella tunnelmallinen ja mielenkiintoinen juhlienpitopaikka. Ihan varmasti joo, siinähän oliskin tunnelmaa, kun morsian tärisisi koko ajan inhosta, kaiken maailman ällöttävien eväkkäiden uiskennellessa lasin takana.

Minun mielenkiintoani ei onnistunut herättämään myöskään yksikään esillä ollut pukuja tarjoava yritys, mutta sempä minä jo tiesinkin. Minä nimittäin en ole etsimässä itselleni hääpuvun nimellä myytävää leninkiä vaan oman tyylistä mekkoa jota sitten sattumoisin voin pitää häissäni.

Lähtökohta omalle puvulleni on, että se ei tule olemaan valkoinen eikä pitkä. Siitä vinkkelistä katsottuna häämuotinäytöksellä ei ollut minulle niitä bikereita enempää annettavana, mutta yleisestä mielenkiinnosta seurasin sitä hetken verran. Tässä muutamia otteita catwalkilta.

haamessut-06

Olenko mä ainoa, jolle tulee tosta mieleen Dynastia? Näin viime viikolla Heather Locklearin ja Tommy Leen hääkuvan vuodelta 1986 ja mekon malli ei tuosta paljoa eronnut, mitä nyt vuonna -86 tuohon yhdistettiin vielä pitkät hansikasviritykset. 😀

haamessut-05

Tämä puku on kiva valinta, jos on huono naama- ja tukkapäivä. Toi megalomaaninen ruusuke tuossa olkapäällä kun siirtää näppärästi huomion itseensä.

haamessut-04

Hääpuvuista käytetään usein nimitystä kermakakku ja voisin kuvitella, että nimitys on lähtenyt esim. tästä puvusta. Hieman kyllä kritisoin nimitystä, sillä sanoisin kermakakun olevan oikeasti kyllä makeampi.

haamessut-03

Tästä tulee mieleen ainoastaa Martina Aitolehti ja se ei ole hyvä merkki se.

haamessut-02

Tätä pukua suosittelisin erityisesti kanalan omistajan tyttärelle hänen astellessaan avioon. Höyhenet kertoo kivasti omista juurista ja kunniottaa morsiamen sulhaselle luovuttavan isän elämäntyöstä.

haamessut-07

Olen yleensä sitä mieltä, että kunnon puku tekee lähes miehestä kuin miehestä komeamman, mutta mä en tarkoittanut sillä tuollaista Hugh Hefnerin tyyliin kiiltelevää aamutakkikankaista pukua. Mutta muuten noi oli kyllä näytöksen parasta antia siltä osin mitä minä ehdin näkemään.

Kun nyt sitten luettelin monta sellaista asiaa joista en messuilla kiinnostunut, niin kerrotaanpa sitten loppuun vielä ne joista kiinnostuin:

  • hiton hyvä Nveyn peiteaine, jolla meikkaaja Ville loihti mun uskomattoman törkeän kokoisen finnin piiloon. Ostin tökötin heti.
  • Lapponia Korujen osasto, jossa esittelijänainen jaksoi keskustella kanssani pitkät pätkät mm. siitä miten avaruushopeani kannattaisi puhdistaa. Ihastelin myös hieman sormuksia ja kävi ilmi, ettei Lapinkihla maksa läheskään niin paljon kuin minä luulin. Höh.
  • Hotelli Presidentin antama kutsu hääkakkujen maisteluun, mutta harmikseni en mitenkään satu olemaan silloin Helsingissä. En innostunut siksi, että kyseessä on hääkakut, vaan ihan vaan kakkumaistelu ylipäätään olisi ollut taivas.

Että siinäpä ne kiinnostavat jutut sitten olikin. Mutta naurua ja ihmetyksen aiheita tapahtuma kyllä tarjoili. Ihan mielenkiintoinen reissu siis.

Tuosta kakkuasiasta muuten tuli vielä mieleeni, että pakko jakaa teillekin viime viikonlopun kuolematon aforismi, jonka päästin suustani Bulevardin Kahvisalongissa kakunpala (tai oikeastaan kaksi) nenäni edessä. Se kuului näin: ”Ei ole naista luotu elämään ilman kakkua!” Ei ole, ei ja senpä vuoksi taidankin lähteä johonkin nautiskelemaan palan kakkua!


30 Comments
  • Chenille
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hihii! Mut kyllä sillain potuttaa kun aika peruskauraa on nuokin hääpuvut, missä erilaisuus! No jostain jenkkien häämessuilta vois löytyö kaikkea taivaan ja maan väliltä, siellä se bisnes kukoistaa…mielenkiintonen idea toi sea life..no jos haluais hieman erilaiset häät mut en tie, not my cup of tea…

  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kieltämättä nuo puvut eivät kovin inspiroivia ole… Paljonko muuten LapinKihla -sormuksella on hintaa? Nimenomaan sillä kapeammalla 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      jos en ihan väärin muista niin se valkokultainen ohuempi oli jotain 400 e paikkeilla, hieman alle..

      • Nna
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        katselin myös aikoinani sitä kapeampaa vihkisormukseksi, mutta päädyimme ihan loppumetreillä toiseen vaihtoehtoon. lapinkihla on nykyään tosi suosittu sormus ja kaunis kyllä. monet ihmiset tunnistavat heti, että on lapponian sormus. joidenkin mielestä se on kivaa, toisten mielestä ei. minua ei olisi kamalasti haitannut.

  • Tiia
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    ”Tätä pukua suosittelisin erityisesti kanalan omistajan tyttärelle hänen astellessaan avioon. Höyhenet kertoo kivasti omista juurista ja kunniottaa morsiamen sulhaselle luovuttavan isän elämäntyötä.”

    HAHA repesin 😀

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      no hyvä jos edes jollekulle uppoo mun huonot jutut. 😀

  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Haahah ihmettelin ton kolmanneks viimesen kuvan kohdalla että kuin mulle heti tuli Martina Aitolehti mieleen, ja sit luin kuvatekstin.. Eli en ollut ainoa ;D

    Mua ehkä periaatteesta on jotenki alkanu tympäsee miten kaikkien mielestä on niiiiiiin persoonatonta pukeutua kokovalkoiseen pitkään hääpukuun. Kaikki yrittää hulluna kikkailla, ja sen seurauksena perinteinen hääpuku on mun mielestä tänä päivänä oikein raikas poikkeus. Eniten inhoan niitä kaksiosaisia pukuja joissa on takana nyöritykset ja yläosassa esim. viininpunaista väriä ja helmasssa samansävyisiä ruusukkeita. Yhh. 😀 Lol.

    • :)
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Punainen korsetti nyörityksillä, voisko mauttomampaa enää olla?

      Itse kyllä pidin tosta Dynastia-puvusta, ja lisäisin pukuun vielä ne pitkät hansikkaat. Kokonaisuuden kruunais tietysti 80’s big hair. Ei ehkä sun tyylistä, mut jollekin jenkki-morsiamelle sopisi.. 🙂

      • Veera
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        mä en kans yyhtään tykkää niistä valkoinen hameosa ja erivärinen korsetti virityksistä.. 😛

        • Nimetön
          Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

          Musta ne taas on ihan kivoja, tosin itse en sellaista haluaisi. Lyhyt helma ja mekon väri mikä vaan, voisi olla jopa valkoinen. Ja kengät kauniit, joissa korko. Miksi hääkenkinä kaupattavat kengät usein on sellaisia tosi omituisen näköisiä ja korkoa ei juuri ollenkaan?

          Ne bootsit voi muuten laittaa häissä sitten jalkaan, jos jalat alkaa väsyyn koroista! 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      ei se ole mun mielestä persoonatonta pukeutua perinteiseen valkoiseen pukuun, mut se vaan ei ole mitenkään mun persoonaan sopivaa.

  • Hemu
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Miulla on tismalleen samat ajatukset puvuista ja muistakin. En ikimaailmassa suostuisi pukemaan sellaista kermakakkupuffia päälleni, ei vaan ole miun juttu 😀 Sitten kun menen naimisiin, tahdon muhkean kellohelmaisen mekon 50-luvun tyyliin ja kenkinä jotkut mahdollisimman korkeat korot. Tän oon päättänyt jo ajat sitten 😀

    Minuu ei vois myöskään vähempää kiinnostaa esim. kaikki hääperinteet ja -tavat, sillä mie haluun, että miun häissä kaikki on omannäköistäni eikä mitään tusinahömpötystä, joita näkee kaikissa hääjuhlissa.

    Innolla jatkan näiden hääjuttujesi seuraamista… 🙂

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      mulla on vaan se, että en ikinä muutenkaan pukeudu valkoiseen enkä pitkiin helmoihin, niin en näe mitään syytä miksi niin pitäisi tehdä hääpäivänäkään. Tulisi lähinnä sellainen olo kuin olisi naamiaisissa. 😀

  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Minä, joka vastustan avioliittoa, vaan voisin astella saman tien alttarille tuon vipan kuvan oikeanpuoleisen herran kanssa, tuli sen kuteista Hefner mieleen tai ei. Nam!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      joo ei se kyllä pahan näköinen mies ole. ;D

  • Sanna
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Melkolailla on mullakin ajatus, että valkeaan pukuun en pukeudu jos ikinä naimisiin asti pääsen. Mulla on suunnitelmissa jotain ihan muuta, oman tyylistäni enemmän.

    Ne prätkäbootsit oli kyllä hieno idea ja antoi vähän enemmän rouheutta koko hääajatukselle.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      mua jollain sairaalla tavalla kiehtoo ne bikerit hääkenkinä vaikka tiedänkin, että tulen laittamaan jotkut huikeat korot. 🙂

  • kerttu
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kukin tavallaan… Noissa ”oikeissa” hääpuvuissa on se ilo, että ne on ihania päällä. Kaikki korsetit ja tuet kohdallaan… paitsi jos on vähänkin eri mallinen, kuin normin mukainen nuori nainen (eli laihduttanut häitään varten kihlauksesta asti), niin eihän niistä hääpukuliikkeen puvuista oikein mikään sitten istukaan.

    Kun vuosi sitten aloin katselemaan itselle hääpukua syyshäihin, niin pelkkää hihatonta ja olkaimetonta oli tarjolla. Koska en aikonut a) palella b) kulkea ilman rintsikoita omissa häissäni, niin ompelijattarelle kävi matka. Sain ihanan, kellohelmaisen, 30 – 40-lukujen inspiroiman mekon, joka oli suunniteltu mun muodoille.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      mä ihmettelen kans sitä olkaimettomien hääpukujen ylitarjontaa kun ne kuitenkaan ei ihan kaikille käy. Kiva kun morsiamet tulee kuvaan olkaimettomissa ja sitten ne jo kuvaustilanteessa sanoo, että pitää sitten kaventaa käsivarsia. Ja niistä tulee aina ihan kauheat selkäläskimakkarat sun muut mitä pitää korjailla kuvista. Järkevämpää olis valita puku sen mukaan mitä kroppa kestää.

  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Äh, taisi koko kommenttini hävitä bittiavaruuteen… :/

    Tässä lyhyesti sama uudestaan:

    Vaikka ei ”tavallisesta” hääpuvusta innostuisikaan, voi tuunamalla sellaisesta saada omanlaisensa. Itse esim. lyhennytin pukuni helmaa roimasti, ja se toi koko pukuun uudenlaisen fiiliksen eikä mielestäni enää näytä yhtään samalta kuin alkuperäinen puku.

    (Jos jotakuta kiinnostaa, tässä linkkejä kuviin:

    http://www.jana.vuodatus.net/blog/1431895/haapukuni/

    http://jana.vuodatus.net/blog/1859326/mekon-mittailua/

    http://www.jana.vuodatus.net/blog/2124400/virallisia-kuvia/ )

    …paitsi että en sinun kohdallasi, Veera, silti osaisi kuvitella yllesi tällaistakaan pukua – ei edes tuunattuna. 😉 Ja tämä on siis mielestäni todella positiivista! Jään innolla seurailemaan näitä hääpostauksiasi. 🙂

    PS. Nuo kuvien kommentit on hervottomia! Ja tuo martinaaitolehti, HRRR! *kauhun väristykset*

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      se sun puku oli kyllä todella kaunis vaikkei omaa tyyliäni ollenkaan. Mutta kaunis ja yksinkertainen ja tosi hyvä idea se helman lyhennys. Pitkänä se ei olisi toiminut läheskään yhtä upeasti. 🙂

  • Saraseeeni
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Minä olin miettinyt jos jokus lähtisin häämessuille ennen omia häitäni, mutta nyt tuli sellainen olo, että ei kannata vaivautua. Minä en nimittäin aio pitää merirosvohäitä ja opiskelijalla ei ole varaa edes kalliisiin sormuksiin : D Ja inhoan askartelua. Jäk.

    Joten taidanpa vaan jatkaa omalle perstuntumalinjallani. Olisihan tämän ei-messuille-Saraseeni-jutun voinut päätellä jo siitä, että häälehdet saa välillä aika paljon tuhahtelemaan : D

    Ps. Minäkään en halua kermakakkua. Vaan kerran kävin sovittamassa pukuja ja myyjä aivopesi (”Ei nuorella ihmisellä voi olla muunlaista pukua”) minut niin että olin jo melkein ottamassa sellaisen! Onneksi lähdin liikeestä ilman pukua ja nyt olen niin tyytyväinen, että saan jatkaa rauhassa omia mietiskelyjäni. Ihan heti en kyllä ole uskaltautumassa uudelleen vastaavaan liikeeseen. Pitää henkisesti valmistautua.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      perstuntumalinjalla pääsee varmasti pitkälle. Mutta toisaalta oli noi messut ihan viihdyttävää, kun näki ainakin että mitä ei halua. Ja oli siellä niitä hyödyllisiäkin juttuja kuten pitopalvelut sun muut. Paitsi ei tietenkään omia häitäni ajatellen, kun olin messuilla helsingissä ja menen naimisiin Porissa.

      • Saraseeeni
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        Joo ja itse aion avioitua Itä-Suomessa : D

        Ps. Hääohjelmia katsomalla löytää ainakin niitä ”ei varmasti tuollaista” ideoita, että ehkä ei tarvitse messuille sen takia lähteä ; )

  • Norkku
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hih noita sun kuvakommentteja, ihan nappiin meni.

    Meidän häistä on jo pari vuotta ja näistä jutuista tulee kyllä kivasti omat angstit mieleen. Askartelu on lähinnä ahdistanut, samoin kuin ylenpalttinen sydän-ruusu -härpäke -maailma ja prinsessaksi olen ihan liian nörtti. Puvun suhteen olikin vähän hankalaa kun haluttiin muuta kuin sitä perinteistä. Itse halusin puvun, jota voisin käyttää myöhemminkin muissa juhlissa. Mitäs järkeä sitä on ostaa kallista ja ihanaa vaatetta jos sitä käyttää vaan kerran? Iltapuvuista löytyi lopulta ihana lattarityylinen unelma. Eli iltapuku-valikoimia kannattaa katsella sillä silmällä…

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      mä luulen, että teetän puvun suosiolla. Ei nimittäin ole iltapukujututkaan mua varten.

  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hei, rupes kiinnostaa tuo peiteaine. Itsellä kun noita peitettäviä kohtia naamasta löytyis useampikin (helpompi varmaan olis pikku hiljaa viritellä jotain säkkiä suojaksi, ehkä sellainen ”hautajaishuntu”?). Oliskohan se peitevoide ollut Nvey Organig Erase? Noita sais tilattua netistäkin (http://www.meikit.com), joten vois harkita kun ei hintakaan ole paha.

    • Ville
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      Hyvä E,

      Kyseessä on nimenomaan tuo tuote. Ja meikit.com on juuri oikea osoite.

      Mikäli juhliin on vielä aikaa edes tovi, kannattaa käydä kosmetologilla hoidoissa parikin kertaa. Eikä sitten mitään puristeluja ja nipistelyjä vaan puhdistavaa, kirkastavaa, heleyttävää ja tietty kosteuttavaa. Eikä sovi unohtaa käsihoitoja ja hyvää lakkausta kynsissä. Moni kuitenkin haluaa nähdä sen sormuksen (ehkä, mua ei tosin ole koskaan kiinnostanut muiden helyt;-))niin näyttääpähän sitten nätiltä.

      Sori Veera-kulta, kun sun blogia käytän välineenä näin rahvaasti mutta oma blogini on vasta tulossa.. =)

      Ja edelleen, oli puku minkälainen hyvänsä, se persrusetti on paree löytyä. Kyllähän sen voi vaikka nahkarotsiin liimata… =)

      • Veera
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        ah, kiitos ville kun vastasit tähän. Minä kun en ole muistanut tuotteen nimeä purnukasta tarkastaa.

        Mut nyt hei äkkiä blogi pystyyn! Mä niin innoissani lukisin sun juttuja. 🙂

  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Yksi vinkki kermakakkuturhautuneiselle morsiolle: http://offbeatbride.com/

Post A Comment